Kotikutoista kuntosalitoimintaa ja vähän muutakin Ystävänpäiväksi

Ihminen on luotu liikkuvaksi, kuka mitenkin. Joskus silloin nuorempana, kun ei muuta ”ruojuutta” keksinyt, niin piti lähteä lenkille tai uimaan kesällä. Tietenkin siten kuin kotitöiltään ehti. Lapsuudenajan kuntosalit, Lappeenrannassa, olivatkin oikeammin kotitöitä, kun lämmitys hoidettiin puilla ja vesi kaikkeen tarkoitukseen kannettiin parinsadanmetrin päästä pumppukaivosta, johon myöhemmin tuli täyttämistä helpottava kaupungin verkosto ja avaimella avattuna astiat täyttyivät helposti.

Polttopuiden sahaus ei olisi aina ollut mieleistä puuhaa, mutta se vain piti tehdä. Lumityöt samoin, kun olisi ollut vaikka mitä muuta hauskaa kavereitten kanssa. Meillä varsinkin, kun isä kuoli miun oltuani 12v ja sisaruksia muita 4. Äidin apuna vain piti tehdä. Pihaa oli sen verran, että kyllä siinä aika kului, mutta vastapainoksi oppi tekemään ja ulkotyöt vahvistivat luustoa ja lihaskuntoa. Saati sitten, kun pientä kioskiamme varten kaljatehtaan limsat, pilsnerit ja kotikaljat säilytettiin kotitalon alakerrassa kellarissa ja kun korit painoivat sen 10-kiloa, jos ei enemmänkin. Niitä sitten kun vietiin kellariin ja kannettiin kioskille muutamankymmentä metriä, niin oli siinä kuntosalia kerrakseen. Ja siitä huolimatta vielä piti käydä naapurinlasten kanssa kisailemassa, kun vain aikaa liikeni.

Tuosta oli varmasti niin paljon hyötyä, että vielä tänäkin päivänä jaksaa tehdä pihassa lumitöitä, haravointia, puitten sahausta ja pilkkomista, kun siitä saa kaiken itselleen ja sitten se asian toinen puoli: Asunto tulee lämpimäksi, työnteosta saa hyvän ja terveellisen hien ja saa olla muutaman tunnin ulkona samalla. Ei tarvitse erikseen lähteä kuntosalille.

Tänäpäivänä ei kaikilla ole samoja mahdollisuuksia. Kerrostaloasuminen on helppoa, ei tarvitse edes ulkoporrasta lakaista, kun odotetaan vaan kiinteistöhuoltoa tekemään se. Lämmittäminen hoituu patterin tai säätötaulun napista, istahdetaan sohvalle, otetaan kaukosäädin ja nukahdetaan siihen. Sauna lämpiää ajastimella, pikaruoka mikrossa. Kenties ostetaan siivouspalvelu, joka huolehtii viikottaisesta petivaatteitten ja mattojen tuuletuksista, ikkunanpesusta, jne. Pyykit viedään pesulaan jne., auto käytetään omassa pesulassaan, istutaan vain ja ollaan.

Sitten, kun liikuntaa tarvitaan, niin ajetaan autolla lähimmälle kuntosalille, missä ohjaaja kertoo, mitä jäsentä kulloinkin nostetaan ja liikutetaan ja minkä verran, milloin hypitään jonkun turruttavan musiikin tahdissa ja milloin voi huilata. Jopa aivotoiminta lamaantuu, kun on viety sekin mahdollisuus itseltä.

Entisajan työt sentään sallivat itsenäisen ajattelun ja kehossaan tunsi terveen rasituksen. Olotila virkistyi todellakin.

Mikäpä estäisi nykyisinkään ostamasta omaa lapiotaan nurkkaan, mikä estäisi ottamasta sitä lumisateen jälkeen käteensä ja mennä tyrkkäsemään taloyhtiön pihaa puhtaaksi ihan vain sen vuoksi, että saisi liikuntaa. Mikä estäisi ottaa lapiota mukaan ja mennä tyrkkäsemään iäkkäämmän ja huontovointisemman tuttavan piha puhtaaksi tai kesäkelillä haravointiin sama juttu. Ei mikään ja kun kyläyhteisöt tai kaupunginosayhteisöt ilmoittavat talkoistaan, niin mikä estää menemästä mukaan asui sitten missä päin kaupunkia tai kyläkeskustaa tahansa.

Laiskuus on hyvä lahja, mutta laiskimmat tekevät itselleen vain karhunpalveluksen. Rahalla ei kaikkea saa. No, jonkun mielestä keinoniveliä, jos alkuperäinen on rampannut, sydämestä lähtien tehdään siirtoja. Jonkun mielestä ei ole mikään pakko tehdä mitään. Ei olekaan, muttei sitten pidä valittaakaan, jos ja kun omalle kohdalle sattuu jotain ikävää, eikä siihen sitten apua liikene.

Paras kuntosali on ulkona ja perustyöt. Puhaltimien kanssa lehtien kasaaminen syksyllä on sinällään rasittavaa, kun joutuu kantamaan härveliä ja ohjaamaan sitä. Ehkä siinä tulee hiki, varsinkin, kun JOUTUU kävelemään. Tosin luonnolle tehdään melkoinen karhunpalvelus, kun mitä kaikkia mikrobeja tai ravinota puhalletaan taivaantuuliin sen sijaan, että haravalla tehtäisiin vuoroin oikealta ja vuoroin vasemmalta puolelta jatkuvaa harvointiliikettä, nosteltaisiin kärriin tai pressun päälle ja vietäisiin pois. Samoin lumenlapiointi ja harjaus onnistuu molemminpuolisesti. Puhaltimien kanssa myös ilmaan nousee pölyä ja sitä varten tietenkin tarvitaan hengityssuojain, kun sen sijaan haravoidessa raikas ilma olisi luonnollisen puhdasta semmoisenaan. Kaikenlainen pörinä täyttää laajankin alueen ja tarvitaan kuulosuojaimia. Haravoidessa kuulisi jopa lintujen laulua, oi sitten kyse herkemmästä liverryksestä tai matalan ja hieman epävireisen variksen ääntelystä.

Kaikki kehitys ei ole tervettä.
Onneksi on kuitenkin mahdollisuus valita ja mahdollisuus asennoitua eri tavalla. Kuka valitsee minkäkin tavan, olkoon niin. Joku tarvitsee lenkkinsä, oli lapsi tai koira mukanaan ja jotka saavat sitten tuntea vauhdin hurman. Olenhan itsekin juossut satoja kilometrejä kuukausittain, joten tiedän sen merkityksen, mutten suinkaan kavahda, enkä vähättele myöskään ruumiillisen kotityön terveysvaikutuksia. Joskus vain harrastajaliikkuja voisi tehdä siinä äärellään lumi- tai haravointityönsä sen sijaan, että ajattelee niitten kuuluvan kiinteistönhoitajille ja ettei niitä tarvitse tehdä. Itseäänhän siinä pettää, ei ketään muuta.
Eikä kyse ole vain pienten paikkojen mahdollisuuksista, vaan kukapa estäisi esimerkiksi suurkaupungissa asuvia ottamasta lapiota mukaansa lenkille ja esimerkiksi Helsingissä käydä auttamassa ahtailla kaduilla lumenluojia, ihan vain huvikseen. Sitten voi lapionsa sielläkin vaikka jättää oven pieleen ja käydä nauttimassa ”päivittäisen ohrapirtelönsä” kesken työn ja taas voi mennä jatkamaan. Tuskin kukaan sielläkään on pahoillaan avusta.

Kuinka monta uutista olemmekaan lukeneet pääkaupungin lumikaaoksista. Siinä muutama vapaaehtoinen lapiomies olisi hyväksi avuksi lumensaartamille autoille, jne. Mahdollisuuksia löytyy, kun vain käyttää ajatustaan ja mitä enemmän ulkona viihtyy, sitä paremmin myös aivot toimivat.

Kaikki liikunta on hyväksi, ulkoliikunta erityisesti happirikkaasta ilmasta johtuen. Kunhan vain ihmiset enemmän liikkuisivat, niin se on tavoittelemisen arvoinen asia. Uinti heille, joka siitä pitää. Lumilautailu tai laskettelu, hiihto, potkukelkkailu jne. Eikä hiihtoa varten latu ole se tärkein, sillä latu syntyy hiihtämällä, se on vanha totuus. Pitää vain olla oikeat välineet. Hiihdossakaan ei vauhti ole tärkeintä, vaan rasitus ja teho. Kun lähtee umpihankeen, niin kyllä siinä on vastusta kerrakseen.

Liikunnan riemua ei voita mikään, kotikutoista kuntosalista puhumattakaan. Sanon vain lopuksi: menkää ja liikkukaa, älkääkä odottako, että joku käskee tai pyytää.

Näin Ystävänpäivän aattona ehtii vielä iloisesti yllättämään jonkun tuttavat, joka tarvitsisi apua pihatöissään tai vaikkapa vain ulkoiluttajaksi. Menkää ja tehkää, siitä se lähtee.