Kotikutoista riimittelyä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva on Karjalantalolta Helsingistä. Siellä julkistettiin Uusien Karjalaisten laulujen teokset 1-4 ja lauluja yhteensä 254. Tilaisuuteen oli kutsuttu laulujentekijöitä sekä muutakin yleisöä. Miun tekstejäni on 2.osassa kolme laulua, joista esitin kaksi, Santeri Latvalan sävellyksinä. Säestäjänä toimi muusikko Masi Luoma Tampereelta.

Sattui käsiini muuan runontapainen. Joku asia aikanaan, 16 vuotta sitten ja perjantaina ärsytti, joten piti tuulettaa aivoja ja miettiä. Ei se enää ärsytä ja siksi pieniä neuvoja jakelenkin.
Siitä se sitten lähti runo kulkemaan, olkaa hyvät:

LAULAJAN TAIVAL

Minä laulelen hiljaa itseksein,
minä laulelen iloksi heille,
minä laulelen Luojan kunniaa,
laulan lauluja sankareille.

Joskus lauluni soivat kuin leivonen,
joskus soi, kuten varis, naakka.
Joskus sointi on vasken helinää,
joka helisee sieluun saakka.

Miksei onnea riitä mulle niin,
että onnistuisin aina.
Joskus lauluni toisia ärsyttää,
kuten kävi kerran perjantaina.

Murhemielin kulkea saisin ain,
jos loukkaantuisin siitä,
ettei aina voi kaikkia miellyttää,
eikä kaikkeen mun kykyni riitä.

Olen kyllin vahva kasvamaan,
käännän opiksi kaiken kovin,
kun seuraavan kerran laulaa saan,
sydän mukana, avoimin ovin.

Annan lauluni kaikua maailmaan,
sydän mukana loppuun saakka.
Annan lauluni soida kuin se vain voi,
siitä silloin ei tule taakka.

Taival laulajan voi olla tuskainen,
hyvin kuoppainen jalkaisi alla.
Älä koskaan luovuta kesken työn,
tuskat poistuvat laulamalla.

Anna äänesi raikua maailmaan,
soikoon laulus kuin mustarastaan.
Älä välitä kaikista puheista:
MIELI AVOINNA MAAILMAA VASTAAN.

Jätä kommentti

*