Köyhän kansan ainoa ilonpäivä?

Uutiset ovat täynnä, lehdet paukuttavat ja kuppiloitten raati käy kuumana: “Mistä kummasta sekin on niin paljon saanut rahaa?”

Enpä osaa muuta sanoa kuin että köyhät ovat eväät, jos verotulot muodostavat tärkeimmän ja “kaikkia” kiinnostavan uutisen.
Mitäpä se kenellekään kuuluu toisten tulot. Jokainen tekee elämänsä eteen työtä ja hän, joka on enemmän ansainnut on varmasti tehnyt elämässään itselleen oikeita ratkaisuja enemmän kuin naapuri tai muut.

En ymmärrä sitä, miksi nämä verotulot ovat julkista riistaa? Eihän ne vaikuta kenenkään sivullisen elämään millään tavalla. Taitaa tämän uutisen myötä korostua vain lisää metsäsuomalainen ajattelutapa ja yhdellä sanalla kerrottuna: KATEUS.

En voinut välttyä kuulemasta muuan keskustelua tämänpäivän “kohu-uutisesta” eli näistä verotuloista. Kovin kävivät kuumina ja että “kaikenlaiset tyypit valtion verorahoilla porsastelevat”, kuten yksi raadin jäsenestä laukoi kovalla äänellä.
Kateellinen vain siitä, että itse istumalla ja toisia arvostelemalla ei saa pankkitililleen kerrytetyksi kuin sen olemattoman pienen eläkkeensä. Ilmankos on kateellinen. Luuleko hän tosiaan, että raha tekee ketään onnellisemmaksi. Ilmeisesti luulee.

Mitä enemmän omaisuutta sitä hermostuneempia ovat. Varsinkin kun on kaikenmaailman osakkeita, joitten arvo yllättäen jossain vaiheessa romahtaa. Silloin tulee itku puseroon.
Toisella taas on metsä- ja maaomaisuutta ja jos puu ei käy kaupaksi, niin suru tulee. Huolensa se on rikkaammillakin.

Rahalla et saa koskaan onnea. Korkeintaan voit juopua kalliimmista viinoista tai poltella paksua sikaria ja niistähän ei koskaan seuraa mitään hyvää. Maksa sanoo poks, verisuonet tukkeutuvat ja seisovilta jaloiltaan putoavat. Toinen yskii ja rykii ja yllättäen huomaa saaneensa keuhkosyövän ja samalla tavoin verisuonet tukkeutuvat, elimistön myrkyt tekevät elämästä lyhyemmän kuin on kuvitellut.
Vaikka olisi kuinka paljon rahaa, niin se ei auta. Viime metreillä tehdyt parannukset elintavoissa eivät auta monestikaan.

Jos on paljon rahaa ja tuloja, voi asua komeasti tai näyttävällä autolla ajelee. Mitä sitten? Hän on sellaisen elämän eteen tehnyt työtä enemmän kuin toiset. Ei sellaisesta tarvitse olla kateellinen.

Urheilijoittenkin ura on monesti parinkymmenenvuoden pituinen ja loppuelämä edessä. Silloin on taottava kun rauta on kuumaa. Loppuelämäänsä turvaavat.
Jos joku haluaa ryhtyä huippu-urheilijaksi, niin ei se tapahdu enää viiskymppisenä. Nuoruus on uhrattava asialle. Ei silloin kukaan tule kysymään rahoista, vaan omillaan on pärjättävä vuosikausia. Kaikille ei siitä huolimatta tule sellaista mahdollisuutta menestyä, että rahaa tulee ikkunoista ja ovista.

Jos jostain tulee huippu, kuten esimerkiksi Iivo Niskasesta, niin eipä kateeksi käy. Ihailen suunnattomasti nuorta miestä, jolla on kykyjä ja joka haluaa kykynsä käyttää mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. Voihan sinne ladulle mennä kuka tahansa kokeilemaan siipiään.

Loppuyhteenvetona toteankin, että tämänpäiväiset uutiset olisivat voineet kertoa paljon enemmän uutisarvoisista asioista kuin toisten verotuloista ja mätkyistä. Jokainen veronsa hoitaa ja tulot on ansaittua.

On lehdissä ja uutisissa paljon todella HYVIÄKIN UUTISIA tai uutisia, joilla on huomattavasti suurempi julkisuusarvo kuin verotettavasta omaisuudesta kertovat jutut ja että vielä live-lähetyksenä paasataan. Sairasta, todella sairasta.

Mie pärjään omillani ja jos enemmän kulutan, pitää tehdä taas enemmän laulukeikkoja, joista sitä pätäkkää kertyy. Kun joku todellakin ansaitsee enemmän, niin nostan lakkia hänelle ja toivotan onnea. Kateellinen en ole tippaakkaan.

Jokainen taaplaa tyylillään.

Jätä kommentti

*