Kuka tuntee kukkaset ja linnut?

On palattava takaisin 1960-luvulle. Silloin kouluopetukseen liittyivät kukkien ja kasvien keräily, tunnistaminen, latinankieliset nimet. Määrä oli kaikkineen 120, eikä yhtään vanhaa tai toisilta lainattua sallittu. Jokainen koululainen, lähinnä oppikoulussa olevat, joutuivat tai saivat paremminkin tutustua ympäröivään luontoon.

Tuo aika on jäänyt pysyvästi mieleeni, vaikka jotkut nimet ovatkin vuosien saatossa hieman haalistuneet, niin siitä huolimatta suuri osa kasveista ja kukista sekä linnuistakin, kulkee unissakin mukana. Samallahan sitä, kun opetteli ulkoa muistamaan nuo vierasperäiset määritteet, paransi muistia aivan ratkaisevasti. Tuohon aikaan liittyi muutakin ulkoa opittavaa, eikä sekään mennyt hukkaan.

Mikä on tämänpäivän peruskoululaisen tehtävät ja kohtalo? Mitä tehdään kesäaikana? Ilmeisesti vain lojutaan, joillakin on kesätyötä, mutta muuten vain shoppaillaan, biletetään, matkustellaan … ja unohdetaan koulu kokonaan.
Ei taida olla enää kasvien keräämistä ja siihen liittyvää toimintaa ollenkaan. Kaikki kukkaset näyttävät voikukilta, vesilinnut sorsilta ja varikset eivät toisistaan erotu. Pelkkä syksy-kevätaika ei riitä opettelemaan kasveja, kun lumi peittää maan ja kun kesä on lomaa, eikä silloin opiskella yhtään mitään. Niin ja kesäisen Suomen luonnon lintujen laulu ja äänet. Niitä ei voi pelkästään näpöttimistä opetella. On hyvä osata eroittaa varikseen ”laulu” peipposesta.

Kansalais- ja oppivelvollisuuteen tulee edelleen liittää kesällä ympäroivään luontoon liittyvien kasvien keräily. Ei se ole ylivoimaista kenellekään. Jos ei ole kivaa, niin sekö on sitten parasta. Väitän vastaan, enkä hyväksy sitä, että oppivelvollisuudesta on jätetty pois kasvien kesäaikainen kerääminen. Kuinka joku voi olla niin tyhmä Opetushallituksessa, että tuollaisen asian on poisjättänyt? Ilmeisesti hän, joka ei ole itse muuten kuin vastentahtoisesti toteuttanut keräämistä ja kuivattamista.

Näpöttimillä ei sellaista henkistä rikkautta saavuteta koskaan kuin menemällä luontoon, keräämällä kukkia ja muita kasveja ja sitten, kun oppii ja lukee niistä. Syksyllä koulun alettua opiskeluvalmius on paljon parempi.

Todella merkittävä karhunpalvelus on tehty koululaisille jättämällä pois tuon kaiken ilon, mitä kesäkasveihin ja luontoon kesäaikana muutakin liittyy.

Suomen luonto on niin rikas kaikkineen, että siihen on jokaisen velvoite tutustua.

Mm. kasvien keräilystä sai itselleen sellaista pääomaa, jota ei voi rahalla ostaa. Eikä se ole vaikeaa tämänpäivän Yläaste-ikäisillekään. Vai olenko erehtynyt? Ehkä heistä ei olisikaan enää siihen, mihin heidän isovanhempansa kevyesti pystyivät?!

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Hieno kirjoitus! Keräilyaikana urakka kävi vaikeammaksi vuosi vuodelta varsinkin kun tuppasi jäämään aina loman loppupuoleen. Mutta joka vuosi kiitän siitä, että jouduimme keräämään kasveja. Siitä on ollut kestävää iloa niin paljon, että harvasta asiasta on. Siinä neliössä, missä joku näkee vain vihreää mössöä, tunnistan jopa kymmeniä kasveja. Vielä nytkin olen saanut oppia lisää: mökkijärveni veden laadun heikkenemisen myötä olen vuoden verran tutustunut järven kasveihin ja ihmeelliseen maailmaan. Hörpöttimien kautta oppiminen ja kokeminen on kuin olisi huono tulkki välissä. Sääli, että nuorisolta evätään henkilökohtaisen kokemisen mahdollisuus ja aistien tehokas käyttäminen.

    • Hannu Musakka

      Sitä samaa mie olen miettinyt, kun olen ollut keskusteluissa lastenlasteni kanssa ja koettanut opettaa heille kasvien ja lintujen nimiä. Maailma avartuu valtavasti sen tiedon kautta, mitä luonnosta löytyy.
      Kukahan tuolla huipulla ottautuisi tähän asiaan? Mitenkähän biologian opettajat suhtautuvat, kun tuo kerääminen on jäänyt pois vai ovatko he niitä, jotka turhautuivat ja tuskastuivat, mutta oppivat kuitenkin.

  • Ari Niemeläinen

    Joskus tuntuu, kuin oppikoulusta ei olisi jäänyt mitään muuta muistiin kuin nuo kasvit ja niidet tieteelliset nimet ja heimot. Jotenkin ne vaan kiinnostivat ja opettajat bioskassa olivat huippuja, jota ei kaikista muista opettajista voinut sanoa, ainakaan tällainen maalaistollojästipää, kitaran rämpyttäjä.

  • Virve Pietikäinen

    Itse (synt. 60-luvun lopulla) en peruskoulun aikaan kasveja kerännyt, mutta kyllä lapsieni (synt. 90-luvulla)piti kasvistot kerätä! Ehkä tämä riippuu kunnasta, koska yksi lapsistani ”välttyi” tältä kun koulu oli eri kunnan alueella!

    • Hannu Musakka

      On paljon mahdollista, että kasveja vielä jossain päin kerätään ja opetellaan. Ei varmaan enää yhtä massiivista keräämistä ja ulkoaoppimista. Toivottavasti jotain jää mieleen. Tuo 120 kasvia on lopulta melko pieni määrä siitä kaikesta, mitä Suomessakin on. Kasvustothan vaihtelevat monin paikoin. Kaikkialla ei ole kaikkia, mutta tuo määrä, minkä aiemmin jouduimme keräämään, ei yleensä ollut mikään ylivoimainen tehtävä. Oli vain nähtävä vaivaa ja keskityttävä miettimään kasvu- ja esiintymispaikkoja.
      Hyvä kasvikesä on tänäkin vuonna, vaikka suuri osa kukkii yhtäaikaa ja eri aikaan kuin joinakin vuosina.

      Olisi suotavaa, että edelleen tämä asia olisi oppiaineena. Olisi muutakin kuin asfalttitiet, liikenneopasteet ja katuvalot. :)

Jätä kommentti

*