Kun Heino Kaski peittosi Sibeliuksen

Otsikko viittaa johonkin kisaan kahden mestarisäveltäjän välillä. Varsinaista kilpailua ei kuitenkaan siinä mielessä käyty, vaan kyse on elämän päättymisestä ja senjälkeisestä ajasta.
Aikanaan nimittäin kävi niin, että molemmat musiikkimiehet kuolivat samana päivänä v. 1957. Uutisointi päättyi siten, että mm. Hesarissa oli 5 sivua juttua Sibeliuksesta ja pieni uutinen Kasken elämästä.
Jos olisi sattunut toisin päin, että Kaski olisi poistunut päivää ennen, huomio olisi ollut huomattavasti suurempi.

No, aikojen saatossa molempien elämäntyötä tutkittiin ja etsittiin kuumeisesti ennenjulkaisemattomia sävellyksiä.
Sibeliuksen tuotanto oli aiemmin tullut julki ja tuskin enää on yhtään nuotitusta missään piilossa tai piilon vieressä.

Sensijaan Heino Kasken v. 1918 säveltämä ja Niilo Mantereen sanoittama laulu “Rai’u riemu, välky valo” tuli julkisuuteen vasta 100 vuotta säveltämisen jälkeen ja julkisesti esitetyksi nyt menneenä Äitienpäivänä 12.5.2019

Miksi näin?

Ensiksikin tuo päivämäärä 101 vuotta sitten oli ja on merkittävä Suomen ja Suomenlinnan historiassa. Silloin Viapori muuttui Suomenlinnaksi, senaatti oli päättänyt ja tuolloin, 12.5.1918, Suomenlinnan Kustaanmiekassa vedettiin leijonalippu ensi kerran lipputankoon. Siihen tilanteeseen teki Niilo Mantere runon “Rai’u riemu, välky valo” ja Heino Kaski sävelsi.
Tuolloin senaattori Svinhufvud piti puheen, jossa hän totesi, että “liehukoon leijonalippu aina Suomenlinnassa ja että paikan nimen tulee olla siitä lähtien Suomenlinna!” Hesarin vanha uutinen 13.5.1918 kertoi tuon sekä sen, että Ylioppilaskunnan laulajat esittivät jonkun isänmaallisen laulun, eivät tätä Heino Kasken säveltämää.
Laulu jäi jostain syystä kokonaan pimentoon. Edes säveltäjän oma tuotantohistoria ei kertonut laulusta mitään,
kunnes …

… sain tuttavapariskunnalta, Pekka ja Alise Kekäläiseltä vanhan koululaulukirjan “Koulun kuorolauluja”, jonka oli toimittanut Lauri Parviainen v. 1936. Siitä lähdin kelaamaan ja löysin antikvariaatista Niilo Mantereen runoteoksen “Valkea maa” vuodelta 1918.

Suomenlinnan hoitokunta kuin sen paremmin yksikään joukko-osasto, kuten Merisotakoulu ja Suomenlinnan Rannikkorykmentti, eivät tienneet mitään laulusta, joka oli tehty juuri tuota ensimmäistä Leijonalipun nostotapahtumaa varten!

Laulu oli ollut unohduksissa. Mutta kun se nyt tuli esiin, jo tosin viime vuonna eli 100 vuoden jälkeen, ao. tahot halusivat, että mie tulen sen laulamaan. Viime vuonna se ei onnistunut, kun mäki oli täynnä juhlaparaati-joukkoja, eikä silloin yleisö päässyt seuraamaan kuin hyvin kaukaa.

Ja siellä mie seisoin ja lauloin korkealta ja kovaa myrskytuulessa myötätuuleen Kustaanmiekan patterinmäellä Äitienpäivänä sunnuntaina 12.5.2019 klo 8.07 lipunnostotapahtumassa 101 vuotta sävellysajankohdan jälkeen. Se tilanne oli historiallinen, sillä laulu kuultiin nyt ensimmäisen kerran ja juuri siinä paikassa, mihin se oli tehtykin v. 1918.

Siitä lähtikin ajatukseni liitoon:
Kun Kaski jäi uutisoinnin jalkoihin v.1957, niin viimeisin hänen lauluistaan tuli myöhemmin julki kuin Sibeliuksen, jonka laulut on jo laulettu niin tarkkaan kuin vain suinkin voi. Näin Heino Kaski sai selkävoiton Sibeliuksesta!

Mitä muuta historiallista tapahtui tämän tilaisuuden aikana?

Kuivasaaresta ammuttiin kunnialaukaus, n. 5 km:n päässä, tykillä, jonka ammuksia oli jäljellä vain yksi ja se oli juuri se, joka kuului 101. juhlan lomassa.
Siihen loppuivat sen tykin ammukset. Riittivät juuri samalla juhlistamaan kuultua Heino Kasken sävellystä.

Suomenlinnan Rannikkorykmentin komentaja Mika Salin mainitsi asian juhlapuheessaan siten, että “Wanhalla rouwalla ammuttiin viimeinen rykmentin hallinnassa oleva ammus!”

Eipä todellakaan olisi voinut sattua paremmin!

Mitenkä sitten sikäläinen ja valtakunnallinen media suhtautuivat tähän musiikin historiaan?

Ei mitenkään! Aivan kuin eivät koskaan olisi kuulleetkaan sellaisesta säveltäjästä kuin Heino Kaski! Siis täysin käsittämätöntä yhtä lailla MTV:n, Ylen kuin Suomen Tietotoimiston osalta Hesarista puhumattakaan.

Saamani viestit olivat selittelyä täynnä, mutta samankaltainen sisältö kertoi, etteivät todellakaan arvostaneet säveltäjä Heino Kasken elämäntyötä tipan tippaa! Toimittajien nimiä en edes ilkeä laittaa näkyviin!

Ei ollut kuulema sen arvoinen tapahtuma, että olisi tarvinnut uutisoida! Koetin kuvitella Heino Kasken ja Niilo Mantereen ajatuksia pilvenlonkareelta!
Eivät nuo mainitut median edustajat tottatotisesti tienneet mitään Suomen ja Suomenlinnan historiasta 101 vuoden takaa.

Mutta, laulu soi juuri sillä paikalla, Suomenlinnan Kustaanmiekan patterinmäellä 101 vuotta myöhemmin ja paraatijoukot esikuntineen ja komentajineen sekä kutsuvieraineen olivat paikalla. Olivat todella otettuja tämän laulun esityksestä.
Heino Kaski ja Niilo Mantere saivat sen arvon ja kunnian, joka heille tottatotisesti kuuluu. Olisi kuulunut jo paljon aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Asiaa voi jossitella tietenkin, muttei se johda mihinkään.

Se vain on tosiasia, että miulle tuo laulu tuotiin hopeatarjottimella, tartuin asiaan ja halusin saattaa julki tuon kauniin ja sisältörikkaan sävelmän. Tein sen, minkä lupasin ja lopputulos on historiaa ja kirjattu nyt tätä ja muutakin kautta siihen historian kirjaan, mikä kertoo, mitä silloin tapahtui 12.5.1918 Kustaanmiekan patterinmäellä.

Tein laulusta kirjallisen selvityksen sanoineen päivineen. Komentaja Mika Salin sanoi: “Tämä tullaan laittamaan rykmentin esikuntaan kehystettyä sille seinälle, missä ovat kaikki muutkin arvokkaat kunniakirjat!

Tykki vaikeni, mutta laulu lähti liitoon. Ja liitää kaikkialle sinne, missä kuljen ja laulan.

Mereltä kävi sellainen puhuri, että lipunnostossa kolmella raavaalla miehellä oli hiki päässä. Lippu kuitenkin nousi salkoon kunniapaikalle ja laulu lähti myrskytuulessa myötätuulen avustamana kaikkialle Suomen suuntaan.

Korkealta ja kovaa!

Jätä kommentti

*