Kylmää kyytiä ja hallaöitä politiikan huipulla

Aikamoinen keitos syntyy, kun uusista ja vanhoista tarvikkeista koetetaan tehdä uutta. Eihän se näköjään toimi mitenkään. Kenties kesäkeitossa vihannekset eivät noin syrji toisiaan, mutta ihminen on aivan eri juttu. Ei tuotakaan olisi syntynyt, jos ei olisi puolueita, eikä jäsenkirjoja.

Sehän on sanomattakin selvää, että nuoremmat kuvittelevat kaikessa olevansa viisaampia ja valmiimpia, kun ”eihän ne vanhat ymmärrä digitekniikastakaan mitään ja että vanhat jäärät ovat vanhojen puolueittensa vankeja”. Tuollaisia ajatuksia heitettiin ilmoille jossain vaiheessa.

Eihän tuolla ole mitään tekemistä tapahtumien kanssa. Puolueet on joskus perustettu, oli sitten 5 tai 100 vuotta sitten. Jos uusi pomo arveli, että kaikki muut ovat kalkkiksia ja vähintään 100-vuotiaita, niin se arvio ei aivan sattunut maaliinsa. Hän kenties ei osannut ajatella, että ihmiset vaihtuvat puolueissa. Vanhat jäävät suosiolla nauttimaan elämästä ja uusia tulee tilalle.

Nuoruuteen kuuluu ehdottomuus ja kapinointi vanhoja työtapoja ja henkilöitä vastaan varsinkin nyt, kun em. digitekniikka on huippuunsaviritettynä osalle ongelma tai asia ei vain niin paljon kiinnosta. Tuokaan ei ole suhteessa siihen, mitä Perussuomalaisten keskuudessa tapahtui. Aiemmat sysättiin kylmästi sivuun, ilmoitettiin vain, että ministerin palli kuuluu uudelle ja että vanhat istuvat loppuunkäytettyinä tuolla sivupenkeillä.

Ilmeistä oli, ettei edes kiitoksen sanaa lausuttu missään vaiheessa. Rynnittiin vain etupenkkiin, karisteltiin tuoleilta vanhojen jättämät mahdolliset roskatkin, ettei vain mitään tarttuisi.

Sitten kylmää kyytiä antoi uusi puheenjohtaja, joka ilmoitti, että aikoo kaukosäätimellä ohjata toimintaa Brysselistä. Missähän sellaisia kaukosäätimiä on, että on yhtäaikaa elävänä läsnä ja sitten taas jossain näyttöpäätteellä?

Nuo kaksi asiaa tekivät tehtävänsä yhteistyöstä, vaikka sitä vakuuteltiin. Ei ollut edellytyksiä. Mitä sitten tapahtui? Selkeä koulun liikuntatunnilta opittu tapa Jako kahteen ja se vei hiljaiseksi sanattomatkin. Perintö oli tuhottu, se mikä oli 20 vuoden aikana saatu kasaan, tuhottiin siinä silmänräpäyksessä. Miksi? Parempi vaihtoehto olisi ollut pehmeä lasku ja uudet vaalit, muttei niin pitkälle osattu ajatella, kun on totuttu näpöttimiin ja että kaikki pitää olla valmista heti.

Ei elämä niin toimi. Kaikki Perussuomalaisten istuvat kansanedustajat olivat aikanaan hakeutuneet puolueen johtajan Timo Soinin kelkkaan ja päässeet elämässään huipulle, eivätkä osanneet ajatella pitkällä tähtäimellä. Hyvin lyhytnäköiset valinnat ja päätökset tekivät puolueesta silppua kertalaakista.

Elämä on valintoja täynnä, kuten olen monesti kirjoittanut ja niitten kanssa on elettävä, tehtiin sitten mitä ratkaisuja tahansa.
Nuoret heittävät nyt pahaa herjaa puolueen jättäneitten niskaan, mutta se on täysin turhaa. Ei syylliset sieltä löydy, vaan peiliinkatsomalla. Joku entinen ”Veikonpoika” tämänpäiväisessä SS Kuumalinjassa ehdottikin peilikauppiaille markkinointikampanjaa. Sille todellakin on tarve. Ei voida mennä eteenpäin missään asiassa, jos ei huomioida sitä, mitä on tehty. Historiaa on kaikki taaksejätetty, muttei ollenkaan hyödytöntä.

Suosittelen ”rankapuolueelle” päivä- ja iltalukemiseksi Paasikiven päiväkirja 1 ja vuoden 1945-48 väliltä. Silloisilta kommunisteilta sumeni ajatus, olivat mielestään olevinaan kaikessa täysin oikeassa, mutta pienenä Venäjää seuraavana puolueena ajautui lopulta ahdinkoon. Eväät eivät riittäneetkään, kun ei ollut kuin yksi tai korkeintaan kaksi periaatetta, minkä varassa toimia. Se, että hakivat koko ajan Venäjää kaverikseen ja Suomea alusmaaksi aivan kuten Balttian maissa, osoittautui itsenäisen Suomen yhden vahvimmista presidenteistä, Juho Kusti Paasikiven, aikana täysin turhaksi. Ei ollut minkäänlaista onnistumisen mahdollisuutta.

Tämänhetkisessä tilanteessa presidentin rooli on erilainen, kun asia kuohuu oman maan sisäisenä, mutta samanlaisia merkkejä ja yhtäläisyyksiä on selkeästi havaittavissa.
Se, mikä on tapahtunut, sitä et saa koskaan peruttua. Se on jo historiaa. Elämä vie eteenpäin. Toivottavasti tästä tapauksesta on opiksi otettavaa heille, jotka siihen pahimmillaan syyllistyivät, vaikka kuten tavallista, syylliset heidän mielestään löytyvätkin siitä ryhmästä, joka jätti ”eteenpäin täysin purjein purjehtivan laivan”.

Tuo on typerintä, mitä voidaan tehdä, mutta he, jotka tuollaisia ajatuksia julkisuuteen heittävät, ovat jo entisen puoluetilanteen sisällä näkönsä näyttäneet ja tekonsa tehneet. Ei syyllisiä tapahtuneeseen todellakaan tarvitse hakea kauempaa. Tietenkin kipeää tekee, kun vahvat tupajäärät jättivät nuoret ajelehtimaan ilman osoitetta. Mutta, kuten Simo Silmu laulaa: ”Sitä saa, mitä tilaa”. ”Pizzapoika on tilauksensa toimittanut ja sitä syödään!”

Kaukosäätimet pitäisi heittää nurkkaan ja kohdata silmäkkäin. Silloin ei kukaan pääse lymyämään piiloon. Se on todella vaikeaa. Nurkan takaa voidaan aina räksyttää, mutta kun silmäkkäin tavataan, pelko hiipii, eikä juuri saada sanaa suusta. Ei sillä tavalla asioita hoideta itsenäisessä Suomessa v.2017 eikä tästä eteenpäin. Silmäkkäin samaan pöytään. Rehtiä ja reilua. Niin se menee.

Jätä kommentti

*