Lastenohjelmien välipalat

Joku arvelee varmaan, että syöminen on taas karjalaispojalla mielessä. Miksipä ei, mutta tällä kertaa kuitenkin aivan muut ajatukset.
Luin netistä uutisen, jossa 7 vuotias sisko pelasti 2-v pikkusiskonsa hengen oikeaoppisesti lyömällä voimakkaasti hartioihin. Pikkusisko oli saanut päähänsä hakea keittiöstä omin lupinensa suklaakeksin, mutta tultuaan yllätetyksi oli laittanut sen kokonaisena suuhunsa siten, että oli tukehtumaisillaan.
Isosisko oli osannut toimia oikein.

Tuosta tuli mieleeni, että olisko mahdollista lastenohjelmien väliin laittaa tietoiskuja esimerkiksi laastarinlaitosta, lumeenuppoamisesta jne. eli sellaisista pikkuhaavereista, joita jatkuvasti tekeville ja liikkuville syntyy ja kuinka niissä kannattaa toimia. Tietoiskut tulisi tehdä lasten ehdoilla siten, että he ymmärtävät. Ei aikuisten, koska se jää etäiseksi. Lasten kielellä ja lasten näkövinkkelistä.

Pelkät kiellot eivät pure, koska ne unehtuvat herkästi. Opastukset toimia oikein ovat paras ensiapu. Onhan näistä jo monta hyvää esimerkkiäkin olemassa, mutta vielä enemmän pystyttäisiin estämään pahempia vahinkoja, jos yksinkertaiset tiedot olisivat lasten päässä.

Toivottavasti tästä joku lastenohjelmien tekijä saa ideaa tulevaisuudessa. Lapsethan osaavat pääosiltaan toimia järkevästi. Vanhemmat menevät herkemmin sokkiin. Senpä vuoksi nuo taidot olisi hyvä juurruttaa jo pienestä pitäen. Onhan sanottu, että pieni lapsi omaksuu vieraita kieliäkin ällistyttävän nopeasti, miksei sitten ensiaputaitoja.

Nyt vain toimimaan.

Kommentit

  • plokkariukki

    Hannu, olen ihmetellyt kovasti sitä, että onko uusavuttomuus jo perinnöllistä, vai mistä tämä nykyään uutisoitavien tapaturmien runsas määrä kertoo? Oman ikäluokkani kakarat touhusivat ties mitä ja missä, mutta aika vähän on jäänyt mieleen vakavampia turmia lapsuudesta. Toki media tarttuu nykyisin mitä pienimpiinkin vahinkoihin joita lapsille sattuu. Kännyköillä kuvataan kaikkea kaikkialla, ne pääsevät ja joutuvat sitten nettiin, ennen vain vakavimmat tapaukset pääsivät otsikoihin. Voiko liiallinen lasten vahtiminenkin aiheuttaa oman kontrollin häviämisen?

    • Hannu Musakka

      Sitä miekin epäilen. Tosin kyseessä voi olla jo suoraan kotiaskareitten vähenemisestä johtuva ”lihasrappeuma”, ei siis ole lihaskestävyyttä. Kun liikkumaan pitää lähteä asiakseen ja tehtävä siitä numeroa: ”No niin lapset, nyt lähdemme ulos, voisimme tehdä vaikka lumiukon tai laskea liukumäkeä!”
      Esimerkki vain holhouksesta aivan kuin lapset eivät luonnostaan lähtisi ulos, oli keli mikä hyvänsä. Vanhempien asenne kotona ratkaisee, siitä on paljolti kiinni. Varmasti moni muukin asia.
      Siinäkin olet varmasti oikeassa, että nykyisin jo niin pikkuasioista otetaan kuvia ja päästään julkisuuteen. Ennen ei pienistä välitetty, mitäpä niistä kertomaankaan. Tekeville sattui ja sattuu edelleenkin.

      Epäilen sitä, että kun eletään liian valmiissa maailmassa, niin ihminenhän on tunnetusti laiska, jos ei ole pakko. Auto on monesti sitä varten, että pienetkin matkat kuljetaan ja kuljetetaan sillä. Aiemmin kymmenien kilometrien päästä lähdettiin jalan, polkupyörällä, hiihtäen, myöhemmässä vaiheessa mopolla. Kun on halu, silloin tapahtuu, eikä esteitä ole. Kun ei haluta, niin keksitään kaikkia verukkeita eli tekosyitä. Onhan edelleenkin talvisin lumitöitä, jos halutaan. Useimmiten käy niin, että isä tai äiti sanoo: ”Se ei kuulu meille, talonmies on sitä varten. Siitähän se saa palkkansakin”. Miksipä ei omaa liikuntatarvettaan voi tyydyttää tekemällä väliin talkkarin hommia, ihan vain huvikseen.

  • Hannu Musakka

    Olin vähän eri jutussa, ajatuksineni, mutta hyvin käy tähänkin. Lastenohjelmien välipaloina voi antaa hyvinkin vinkkejä siitä, että ”nyt telkkari kiinni ja näpöttimet pöydälle ja ulos!”
    Sitten voisivat väliin sanoa, että ”ei pienistä kannata välittää, puhallus ja laastari riittää!”

    Aiemmin mummot ja vaarit sanoivat: ”Vahvempi siitä tulee”. Nyt voivotellaan ja paapotaan. Tarvittaisiin niitä entisajan isovanhempia opettajiksi.

Jätä kommentti

*