Lehden viimeisin mätäkuun juttuko?

Jokin aika sitten Savon Sanomissa julkaistiin aukeaman kokoinen juttu: “Ravintolisät pääosiltaan tarpeettomia!”

Mihinkähän tuo väite perustuu? Käydäänpä läpi vähän taustoja:

Kuinka moni ihminen yleensäkään tietää, kuinka paljon ja mitä vitamiineja ja mineraaleja hänen pitää päivittäin saada, elimistön voidessa todella hyvin?
Hyvin harvassa ovat ne henkilöt.

Kuinka moni laskee muuta kuin kilokalorinsa?
Väitän, ettei kukaan ja suuri osa ei edes kaloreitakaan.

Mitä tarkoittavat yleensä ravinnonlisät?
Ne tarkoittavat juuri sitä määrää, jonka elimistön pitää ensisijaisesti syötävästä ruoasta, mutta joista suuri osa jää saamatta.
Sen vuoksi ravintolisävalmisteessa määritetään tuotteen sisältö ja suositeltavat määrät. Miksi ei tarkkoja määriä? Siksi, koska kukaan ei ole juuri samanlainen ihminen, kukaan ei koskaan syö juuri samanlaista ruokaa ja kenenkään elimistö ei samalla tavoin imeytä tärkeitä ravintoaineita elimistöön.

Se johtuu taas siitä, että jokaisen suolisto toimii aivan eri tavoin. Joku saa syödä vaikka mitä ja kuinka paljon, mutta on laiha kuin tikku. Tällaisia sanotaan “läpipaskojiksi”. Tärkeät ravintoaineet ruoasta menevät läpi suoliston ilman, että ravintoaineet kunnolla imeytyvät. Vai oletteko kuulleet, että kaikki ohitusleikkauspotilaat olisivat tukevia? Minne rasvat sitten joutuvat? Verisuonten tukkeeksi osa ainakin, myös hoikilla ihmisillä.

Sitten on heitä, joitten suolisto on kunnossa ja ne ottavat talteen kaiken mahdollisen, hyvä etteivät naapurin ruokapöydän antimiakin käytä hyväkseen.
Monesti tällainen ihminen onkin terveempi kuin aivan hoikka.

Sitten mennäkseni päivittäiseen ruokaan:

Kuinka moni tilastoi sen, mitä ravintoaineita siinä viimeksisyömässäsi ruoka-annoksessa on juuri sillä hetkellä ja onko riittävästi. Mikä on riittävästi?

Se, ettei ihminen sairastele, kuvittele sairastavansa tai tunne olossansa olevan jotain vialla, mutta ettei terveyskeskuksessa käynti kerro mitään. Luulotautiseksi epäilevät ja suosittelevat viimekädessä psykiatrista hoitoa. Näitä tapauksia on valtavasti.

Onneksi kuitenkin suuri osa selviää ja tieto löytyy. Olotilalle saadaan nimi, muttei sitä, mikä sen on aiheuttanut. Osassa havaitaan joittenkin tiettyjen mineraalien ja vitamiinien puutoksen yhteisvaikutus, joka on laukaissut tilanteen kehossa. Ilmastako ne vaivat sitten tulevat? Mitä tilanteelle voidaan tehdä?

No, ensiksi se, että tiedetään varmasti, minkä verran ravintoaineita päivittäin saadaan ja jos ei olla varmoja ruoan sisällöstä, niin otetaan purkista lisää suositeltava määrä.
Annetaan kehon oman “tietokoneen” hoitaa se asia, eikä kuvitella omia tietoja paremmiksi.
Suusta laitettuna ja vettä päälle ravintoaineet todella kulkeutuvat sinne, minne niiden pitääkin, oli päivä taikka yö tai asutaan sitten keskikaupungilla tai havumajassa. Aina ne ravintoaineet tiensä löytävät niin varpaan kynsiin kuin hiuksiin ja kaikkiin väliosoitteisiinkin.

Mitä söit tänään? Oliko siinä kaikki päivän ravintoaineet? Ehditkö laskemaan?
Miun lautastani ei kukaan sivullinen käynyt laskemaan, mutta ensisijaisesti söin kiinteää ruokaa sen takia, ett suolisto ei kuivahda. Toisekseen siinä oli vähän vihreää (riittävästikö?), pakasteesta otettuja puolukoita lievästi sokeroituina ja ketsuppia. Kaikissa niissä oli jotain tarpeellista, mutta kun en pystynyt laskemaan, minkä verran makaronilaatikkoa valmistaessani ravintoaineita tuhoutui niin sipulista kuin täysjyvämakaroneista, munamaidosta kuin voistakaan, niin varmuuden vuoksi otan tarvittavan lisäyksen ravintolisistä, joista varmuudella saan riittävän määrän päivittäin.

Onko liika liikaa? Mikä on liikaa? Sitä ei erkkikään pysty laskemaan, sillä hänen pitää olla aina juuri siinä, kun syömme ja laskea määrä.

Kokonaisista ruoka-aineista valmistetut ravinnonlisät ovat turvallisia, sillä jos mitä elimistö ei tarvitse, se punnitsee ja poistaa kahta reittiä elimistöstä ylimääräisen. Sinne jäävät vain ne, mille on käyttöä. Eivät koskaan jää matkalle rasittamaan sisäelimiä, kuten esim. maksaa ja munuaisia.

Ruoka-aineista häviää valtaosa ravinteita, ennenkuin ne ovat vatsalaukussa.
Milloin raaka-aine korjataan satona, millainen on valmistusprosessi, kuinka kauan varastoidaan, kuljetetaan ja seisotetaan kaupan hyllyissä sekä lopuksi: Kuinka paljon tuhoutuu ruokaa valmistettaessa, jäähdytettäessä jne?

Kuten huomataan, poistumista tapahtuu kaiken aikaa.

Sen vuoksi itse käytän ravintovalmisteita lisänä, jotta saan riittävästi päivittäin ja jotta voin pysyä yhtä terveenä ja hyväkuntoisena kuin nämä elämäni ensimmäiset 72 vuotta. En jätä mitään sattuman varaan, vaan rakastan elämistä niin paljon, että teen vointini eteen sen, mikä on mahdollista ja nyt eläessä, ettei sitten viimemetreillä tarvitse valitella:”Olisi sittenkin pitänyt”.

Myynnissä on tosin monen tasoisia valmisteita: ruokapohjaisia, luonnontuotteita ja synteettisiä eli keinotekoisia. Nämä viimeksimainitut ovat kuin lumelääkkeitä, joitten vaikutus jää mainonnan varaan pääosiltaan.

Nyt kun yleisurheilun EM-kisoissa on mukana valmentajana Vallu Kononen, niin hänet muistetaan siitä kun keinotekoisin makeutusainein valmistettu urheilujuoma lensi kaaressa ulos suun kautta. Noin ei olisi käyttäytynyt ruoka-ainespohjainen, joka todella imeytyy. Keinomakeutettu aiheuttaa eniten imeytymisongelmia. Onhan havaittu, että normaali syötävä kotiruoka imeytyy ja poistuu luonnollisella tavalla, eikä yläkautta.

Näin käy myös keinotekoisille jäljitelmätuotteille. Niistä puhuttaessa on oikeutettu mainita, että “ravintovalmisteita ei juurikaan tarvita”.
Kuka ottaa suklaanapin oikeasta raaka-aineesta tai sitten halvan jäljitelmän, vaikka muovisen? Siinä on se suurin ero.

Mistä sitten johtuu jatkuva keskustelu? Siitä, että puhtaasti ruokapohjaiset ravintovalmisteet ovat elintarvikelainsäädännön alaisia ja lääketeollisuuden halvemmat keinotekoiset lääkelain alaisia. Tästä johtuu mm. se, että apteekin myynnissä oleva c-vitamiinivalmiste on 5 kertaa vahvempi, mutta käytännössä paljon heikompi kuin ruoka-ainepohjaiset. Ruoka-ainepohjaisilla tuontitavaroilla on siten myös rajattu ravintoainepitoisuus, myös c-vitamiinin osalta.

Ravintovalmisteet tai lisäravinteet tai millä nimellä niitä nimitetäänkään ovat valtava bisnes, myös lääketeollisuudelle.

Kaksi kysymystä ja vastausta paperilla tiedän:
Mitä ja mistä raaka-aineet ovat? Ensimmäinen vastaus oli allekirjoituksella varustettuna yhdeltä apteekintuotteita valmistavalta: “Tarkkaan ottaen emme tiedä raaka-aineen alkuperää” ja toinen: “luonnosta peräisin”, eikä mitään muuta.

Kannattaa olla tarkkana todellakin siitä, mitä suuhunsa laittaa. Huippuvalmistajat kertovat juurtajaksain sisällön, raaka-aineet, ravintomäärät ja ottavat tuotteista täyden vastuun.

Luotan vain viimemainitun kaltaiseen yritykseen ja sen tietämykseen ja tuotteisiin ja kun suusta laitan päivittäin, tiedän saavani lisää tarvitsemiani ravinteita sen määrän, minkä oma elimistöni katsoo tarvitsevansa. Siihen ei vaikuta mikään muu, vaikka kuinka yrittäisin miettiä vähempää määrää. Luotan elimistöni tietokoneeseen ja pidän erityisen tärkeänä RIITTÄVÄN RAVINTOAINEMÄÄRÄN SAAMISTA PÄIVITTÄIN!

Kyseinen lehtijuttu Savon Sanomissa oli tehty ilmeisesti mätäkuun lopettamisjuttuna, siksi heppoisesti siinä oli perusteluja esitetty.

Suosittelen miettimään, sillä jos edellisen kerran itselläni on ollut kuumetta v. 1954 , muut sairaudet v. 1952 sikotauti ja v. 1958 angina, niin jokin merkitys ainakin nyt viimeisten 20 vuoden aikana on ollut ravintovalmisteilla. Kukaan sitä ei pysty kumoamaan, väittelemään vain. Jokaisen on syytä perehtyä aiheeseen ja omaan kehoonsa tarkemmin.

Lehtijuttu sen varmisti, ettei kukaan muu kuin sinä itse pysty sanomaan sitä, oletko saanut päivittäin riittävää ravintoainemäärää.

Omalta osaltani vain pystyn tietämään ja olotilastani.

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Lehtijuttua en ole lukenut, mutta lähes joka vuosi heinäkuussa sama aihe on “lööpeissä”.
    Hienoa että ajattelet omilla aivoillasi.
    Muutama vuosi sitten eräs lääkäri totesi ylipainoiselle rouvalle, kun rouva epäili hänellä olevan ravintoainepuutoksia “hyvä rouva kyllähän te näytätte hyvin syöneen”.
    Ylipainoinen on aina huonosti syönyt, ja hänellä todennäköisesti on ravintoainepuutoksia.

  • plokkariukki

    Minen ymmärrä, enkä käytä voin ja makkaran lisäksi juurikaan muita ravintolisäaineita ja vitamiineja, vaikka meillä siipan kaapissa niitä on, jopa vielä useammassa purkissa, pussissa ja tuubissa kuin minulla konsanaan voitelu-, kiinnitys-, ruosteenirroitus-, kiillotus-, maali- yms-purtiloita motska- ja harrastepajassa. Melkein joka törppö puolillaan ja jo pitkään olleet käyttämättömänä. Mutta jos joku kysyy, niin hurjan tärkeitä ja tuiki tarpeellisia kaikki, niinkuin vanhanpojan kel…it ja nunnan nän…t tasapuolisesti ja sukupuolineutraalisti.

Jätä kommentti

*