”Lisää”, huutavat maailman lapset ja taputtavat karvaisia käsiään!

Kun Ilkka Herola avasi mitaliputken hiihdon MM-kisoissa, kuinkahan moni osasi odottaa heti perään lisää. Ja kaikenlisäksi parisprintti-viestistä?
Huikeaahan se oli katsella. Ensin Joni Mäki katseli maata eri horisontista, sitten hiihti porukan kiinni ja varmisti loppuajallaan pääsyn finaaliin. Tuohon kaatumiseen moni varmaan arveli, selostaja mukaanlukien, että siinä menivät taas kerran suomalaisten mieshiihtäjien mahdollisuudet.

Eivät vain tienneet, millaisella iskulla Joni Mäki ja Risto-Matti Hakola olivat liikkeellä! Eihän tuo sinällään yllätys ollut. Mieshiihtäjät ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan maailman huipputasoa ja hyvänpäivän tullen pystyvät tuollaisiin esityksiin. Kilpailuahan ei kukaan koskaan voita etukäteen, vaan aina pitää tehdä suoritus ja loppuajat ratkaisevat.
Tässä se taas nähtiin, että mitä tahansa voi tapahtua itse kisassa. Ja heillä, joilla oli todellakin mahtava isku päällä, menestyivät. Yhtälailla Sveitsin ja Slovenian naiset näyttivät ja jättivät Norjan naiset ynnämuuta – sijoille.

Suomalaisparivaljakolta, Jonilta ja Risto-Matilta hiihto sujui kuin valssi ja kun Joni vetäisi loppusuoralla venäläisen ohitse, niin ”talvisota oli jo valmis”. Venäläisistä Bolsunov ei kestä häviämistä ainakaan suomalaisille, sillä siitä edellisestä Salpausselän jupakasta kun jäi vielä maksettavaakin.
Nyt sitten tuo Bolsu veisteli, ettei hän hävinnyt Mäelle enää toista kertaa. Kyllähän hävisi, valehtelee, kun tuollaista väittää ja kun kaikenlisäksi moitti toista venäläistä hiihtäjää tappiosta. Typerää.
Bolsunov hiihti heikosti viestissä, sillä hänenhän olisi pitänyt tehdä suurempi kaula ennen viimeistä osuutta, mutta kun ressukka ei siihen pystynyt, niin hänessähän se vika oli, että Venäjä jäi Suomen taakse pronssille.

Bolsunovilla ei vain kunto riittänyt parempaan ja kun mennään pari viikkoa eteenpäin pertsan 50 km:n kisaan, niin Iivo näyttää toisen kerran hänelle, mistä puusta suomalaiset hiihtäjät on veistetty. Ja kun kyse on perinteisestä kuninkuusmatkasta, niin vielä enemmän ottaa älälle. Saa ottaakin. Tuollainen ylimielisyys ei muuten katoa kuin riittävällä määrällä häviämisiä.

Tällaiset saavutukset heti kisojen alussa siivittävät suomalaiset mahtavaan lentoon. Ilkka Herolalla on vielä normaalimatkan yhdistetty, miehillä ja naisilla viestinsä ja nuo kuninkuusmatkat, joten mitä tahansa on vielä odotettavissa. Koronasta johtuen suomalaiset kun eivät osallistuneet kovin moniin MC-kisoihin, niin heidät leimattiin häviäjiksi jo ennen kisoja ja kun Kertukkakin joutui jalkavamman vuoksi jättämään kisat väliin.

Mitä tahansa ehtii vielä tapahtumaan. Päiviä ja tunteja on aivan riittävästi ennen kisoja. Ei pidä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä ennenaikaisesti.

Kokemuksesta sen tiedän.
Aikanaan myös autokoulun kirjalliseen kokeeseen valmistautumisessa v. 1965. Koetta edeltävänä päivänä tehtiin harjoituskoe ja miulle lipsahti 25 virhettä. Ei vaan jotekin sattunut kohdalleen. Siinä autokoulun opettaja Ville tuskaili. Silloin sanoin hänelle, että ”elä Ville hätäile, mitä tahansa voi sattua, kun on 24 tuntia aikaa!”
Miten siinä sitten kävi? Tuli vain kolme virhettä ja läpimeno. Ville osti miulle jäätelötuutin siitä hyvästä. Ei ollut kuulemma edes kunnolla nukkunut edellisyönä. Miksiköhän?

Toinen tapaus, kun muutamina kesinä silloin joskus 1980-luvulla olin kesäteattereissa näyttelijänä Kaavilla ja Juuassa ja muutaman kerran ohjaaja vuorokautta ennen ensi-iltaa kävi miulle käpynä, kun vuorosanat eivät vain olleet juurtuneet mieleen. Mie siinä rauhoittelin juuri tuolla tavalla: ”Hei, mitä tahansa ehtii tapahtumaan, tässähän on vielä 24 tuntia aikaa!” Ja miten kävi? Juuri siten kuin sanoinkin: Vuorosanat tulivat niinkuin pitikin, eikä pienintäkään muistivirhettä ilmaantunut.

Siis Oberstdorfin kisoissa yhtä lailla kaikki on mahdollista ja kenellä tahansa on menestymisen mahdollisuus. Jonkun mielestä ne ovat yllätyksiä, mutteivät todellisuudessa, sillä kisojahan ei voita kukaan ennen varsinaista tilannetta. Vasta sen jälkeen. Siis suomalaisillakin on mahdollisuutensa ”yllättää kenet tahansa”.

Peukut ja varpaat pystyyn. Se auttaa näin korona aikana ja etänä.

Jätä kommentti

*