Lumen auraajatko autojen kiusana?

Tänä talvena on saatu lunta ihan sopivasti, jonkun mielestä liiaksi, lumiukkojen tekijöillekin riittävästi.

Aurauskalusto on ollut tiukilla. Auraaminen sinällään urakkatyönä tuntipalkalla (?) ei ketään tuskin houkuttele. Vähälumisina aikoina joku ajattelee, että ”nythän se on auraajilla helppoa, kun rahaa tulee, vaikkei ole auraamista” ja toinen ajatus ”oli se hyvä, että tehtiin urakkasopimus talvesta ja lunta ei tullutkaan paljon”.

Auraamista kiusaavat kuitenkin monet muut tekijät ja niitähän riittää. Tarkoitan tällä kaikkia muita liikenteessä liikkujia, jotka eivät osaa ennakoida lähestyvää aura-autoa tai sitten ajavat liian lähelle. Nykyisillä auroilla pystyy pitämään, kiitos teknisen kehityksen, leveänkin tieuran kertalinttuulla puhtaana. Suurin ongelma tuleekin siitä, kun vastaantuleva liikenne ei tajua kuin aivan lähellä, että ”herranjestas, sehän tulee melkein kohti!” Niinhän se tulee, mutta jättää aina autonmentävän verran tietä vastaantulijoille, kunhan vain nämä hiljentäisivät vauhtia kohdattaessa.
Se on yksi yleinen ongelma.

Toinen on sitten nuo perässä ajavat ja kiirettään valittelevat, kun ”ei pääse ohi ja on kiire töihin jne. Mitä se kuppaa tuossa edessä, menisi edes levikkeelle, että pääsisi ohi!” Takana lumipöllyssä on pahin vaaran paikka varsinkin, kun aura-auton takavalot eivät useimmiten näy, kun peittyvät edestä pöllyävään lumeen. Sitten, kun jarruvalot syttyvät, menee pari mustaa sekuntia perässä ajavalla tajutessaan, että ”se jarruttaa, paina nyt sitä jarrua tai ollaan sen alla”, huutaa hädissään vieressäistuva.
Sellaisia tilanteita vain syntyy, eikä niistä selvitäkään useimmiten ilman haavereita varsinkin, jos taakse on syntynyt jonoa. Ketjureaktio aiheuttaa pahojakin tilanteita, jopa hengenmenoja, jotka olisivat vältettäväissä hivenen rauhallisemmalla ajorytmillä. Kukaanhan ei siitä sakota, jos keventää jalkaa polkimella. Eikä kukaan sukulainen ole näkemässä.

Mutta sitten nuo hätäiset kiirettäänvalittavat haluavat lähteä ohittamaan, vaikka näkyvyys on nollanluokkaa. Ei siis pienintäkään järkeä. Jos joitakin kilometrejä ajaa aura-auton perässä, siinä kuluva aika ei lopulta merkitse yhtään mitään. Se on usein vain muutamia kymmeniä sekunteja. Joskus voisi ottaa rauhallisesti ja odottaa tilannetta ohittaa turvallisesti, eikä hötkyilemällä.

Yksi ongelmapaikka tosin on, mihin haluan parannusta. Se ei koske niinkään suuria kuorma-autoja, vaan traktoreita, jotka puhdistavat risteysalueita näkyvyyden parantamiseksi. Kun katsoo korkealta nykyaikaisen traktorin ohjaamosta, ei varmastikaan huomioi sitä, että vaikka kuinka työntelisi lumivalleja kauemmas, mutta jättää sellaisia kantteja ja nikaria, niin se on aivan sama, onko työntänyt lumia siitä tai ei.
Lumivallin ei tarvitse olla kuin muutaman sentin vahvuinen, niin sen lävitsehän ei näe sitten mitenkään! Henkilöautojen kuljettajat istuvat niin lähellä maanpintaa, ettei tuollaisessa tilanteessa ole muuta mahdollisuutta, kun hivuttautua lähes ajokaistalle nähdäkseen. Silloin ollaan jo liian turvattomassa paikassa.

Risteysalueen kasat pitää työntää tasaisesti ja siten, ettei yhtään möykkyä eikä vallia jää esteeksi. Se varmasti hidastaa urakkatyöläistä, mutta ei auta. Hyvä työ menee hukkaan, jos onnettomuus tapahtuu sen johdosta, ettei näkyvyyttä ole. Ei auta selitykset, vaikka yleensähän on niin, ettei kukaan auraajaa syytä, vaan yleensä autoilijaa, jonka poliisin mukaan ”pitää kaikissa tilanteissa hallita ajoneuvonsa”, kuten virallinen sanonta kuuluu.
Ja kuitenkaan monesti autoilijassa ei ole syytä, vaan kun traktori on puhdistanut risteysalueen kelvottomasti ja jättänyt sinne möykkyjä ja kasoja niin, että pahimmoilleen ei vaan näy.

Monina talvina olen käynyt traktorin jäljiltä työntämässä kasoja tasaisemmiksi, kun ensin olen testannut Escortin ohjaamosta näkyvyyttä. Lapio autossa ja töihin vaan, jos ei näe. Kuitenkaan tehtävä ei ole kuulunut miulle, mutta oman turvallisuuteni kannalta olen vain työnnellyt risteysalueitten lumipenkkoja matalemmiksi. Siihen tehtävään ei luonnollisestikaan voi velvoittaa ketään tienkäyttäjää, vaan se kuuluu urakoitsijalle, joka on luvannut huolehtia aurauksista ja risteysalueista.

Kaikkineen tänä talvena ovat ajamani tiet hoidettu erinomaisen hyvin. Kiitos siitä. Ja olen liikkunut aika laajalla alueella keski- ja etelä-Suomea. Kiitos auraajat. Miulla ei ole työstänne moitteen sijaa, kunhan risteysalueitten näkyvyys vain paranee. 10 pistettä ja papukaijamerkki!
No, aiemmin kirjoittelin hiekan puutteesta, mutta nyt jätän sen asian. Se lienee korjaantunut.

Lunta lienee satanut lähes ennätysmäärä, joten se asettaa kulkureittien puhtaanapitäjät tiukille ja lähes 24/7-tilanteeseen. Tehtävät on hoidettava.

Toivottavasti myös tienkäyttäjillä olisi tulevaisuudessa riittävästi malttia, jotta voidaan välttää ikävät hengenmenot täysin turhalla kiireenpidolla, oli alla sitten just pakastavedetty nelivetoinen tai iäkäs ja hyväkuntoinen ja -saasteeton Escort tai minkä merkkinen tahansa. Kenelläkään ei ole etuoikeutta eikä oikeutta ohitella miten sattuu. Vielä kun eri autojenvalmistajat kertoisivat seikkaperäisesti, miten ja missä tilanteessa vilkkua tulee käyttää. Sellaista ohjetta monetkaan eivät edes tunne tai sitten autoista vain puuttuu vilkku. Siihen tulokseen olen tullut. Tämä onkin jo aivan toinen juttu, siihen kenties palataan myöhemmin.

Risteykset vain siistiksi, niin ”hyvä tulee mummon jalasta”, vaikkei auraajille monikaan kiitosta jakele, kun pitävät tehtävää itsestäänselvänä. Sellaisia asioita ei muuten ole olemassakaan.

Jätä kommentti

*