Lyhyt vai pitkä kaava

Elämässä tehdään asioita monesti hyvinkin kaavamaisesti: Saunassa ollaan 45 minuuttia, ruokailu on juuri ennen “Kauniita ja rohkeita”, käytetään samaa tietyissa tilanteissa aina samaa paitaa kuin takavuosien mestarijuoksija Ossi Karttunen, jonka kilpailuasu muistutti verkkopaitaa ja värit olivat hävinneet melkein kokonaan jne.

Joskus otetaan “pohjanmaan kautta”, toisen kerran lipitetään pisara kerrallaan. Perheillä ja ihmisillä on omat maneerinsa ja ihan hyvä niinkin. Joskus on kuitenkin hyvä luopua tavoistaan ja aloitettava tekemään asioita suunnittelematta aivan pikkutarkasti, ei ainakaan kaikkea. Matkat voidaan pääpiirteissään sopia, mihin suuntaan ja kenties milloin ehkä tultaisiin takaisin. Aina ei tietenkään ole mahdollista, mutta edes joskus, se piristää kummasti.
Omalta kohdaltani voisinkin mainita saunomisen, joka sivullisten mielestä on pitkänkaavan mukaista kestävyysurheilua, kun aikaa kuluu n. 2,5 tuntia. Miusta se on ihan normaalia. Lyhyemmän kaavan mukaan olisi vain sellainen keskentekoisenmakuinen saunominen.

Mutta että “pohjanmaan kautta”. Yleisesti tunnettu termi liittyen alkoholipitoisten aineitten nauttimiseen pikavauhtia. Tässä hieman erilainen näkökulma asioitten merkityksiin.

Olin laulukierroksillani Taivalkosken ja Hyrynsalmen kirkoissa, yöpymispaikkani Jokijärven kylätalolla, Kalle Päätalon maisemissa. Ensin olin suunnitellut vain yhden yön pituista matkaa, mutta tehdessäni lähtöä eteläänpäin Hyrynsalmelle, sain puhelinsoiton. Kaksi koiraa omistajansa kanssa olisivat kyytiä vailla Posion perukoilta Turkuun ja laivalla sitten Tukholmaan, omaan kotiinsa. “Olisiko aikaa?” kysyttiin, kun koirien kanssa kulkeminen julkisissa olisi hieman hankalaa. Oli miulla aikaa.

Kalenterin mukaan ei ollut kiirettä, oli aivan sama, ajaisinko vuorokautta myöhemmin Kaaville. Reitti kulkisi todellakin Pohjanmaan kautta, hieman pidennetyn kaavan mukaan tällä kertaa. Asia sovittiin ja Hyrynsalmelta käännyinkin vielä takaisin Jokijärvelle ja seuraavana aamuna tiettyyn aikaan Posion perällä. Ei siinä mitään, ajattelin. Pääasia, että koirat omistajansa kanssa ehtisivät seuraavana päivänä iltalautalle.

Mielessäni ajattelin, että aika saattaa hyvinkin riittää, mikäli koirilla on “seurapiiri-rakko” ja pysähdyksiä harvassa. Tosiasia on, ettei kenellekään ole hyväksi liian pitkät ajovälit. Liikenneturvallisuuskin kärsii, vaikka kuinka esittäisi urhoollista ja taitavaa kuljettajaa. Hyvä on ainakin parin tunnin välein jaloitella ja nauttia ravintoa. Koirille tekee myös hyvää.

Senpä vuoksi sovimmekin lähtiessä, että tarpeen mukaan pysähdellään ja ettei ole maailmanloppu, jos iltalauttaan eivät ehtisikään. Turun satamassa on koirahotelli ja siellä hyvin voivat yöpyä koirat omistajineen.

Häntäänsä heilauttivat lähtemisen merkiksi. Farmarissa oli onneksi tilaa takana. Jostain syystä olin säilyttänyt suojavaatetta autossa ja se palveli myös tilapäismatkailijoita. Kovin tyytyväisinä asettuivat kyytiin aivan kuin antaen lähtökäskyn.

Tulisihan siinä kilometrejä, kun ensin Ouluun ja sieltä sitten Pohjanmaan kautta rannikkoa seuraten Turkuun. Ensimmäiselle pysähdykselleen halusivat jo ennen Pudasjärveä. Metsässä oli uusia hajuja ja ne kiinnostivat. Matka jatkui ja Oulu ohitettiin. Jokin painoi koirien rakossa, kun jo Limingassa ja jonkun matkan päässä Kalajoen särkillä piti pysähtyä. Kuljettajan kannalta oli hyvä nämä “pakolliset pysähdykset”, olihan kesäpäivä, elokuun alkua.

Jos tässä mietin sitä, että laulureissu tyylillä “pohjanmaankautta” olisi merkinnyt vain 810 km, niin koirien kuljetus Turkuun oli todellakin Pohjanmaan kautta ja kilometrejä mittariin n. 2400 km kolmelle päivälle.

Aikataulu piti melkein paikkansa. Melkein, sillä laivan portit olivat juuri sulkeutuneet ja seuraava laiva lähtisi aamulla. Koirat eivät olleet yhtään harmissaan, uusia hajuja Turun satama täynnä, kaupunki äärellä ja yö aikaa.

Sinne jäivät tyytyväisinä kaikki kolme ja mie käänsin auton keulan kohti koillista ja Koillis-Savoa. Jotenkin tuntui, että olisin voinut jäädä itsekin sinne, mutta kotiin teki mieli. Konserttini olivat onnistuneet ja sekin lämmitti. Koirat palkitsivat vaivan, kun jaksoivat matkustaa tyytyväisinä satoja kilometrejä pitkän kaavan mukaan Pohjanmaan kautta.

Miun reissuni oli vielä pahasti tai hyvästi kesken, enää 600 km jäljellä. Yötä vasten ajaminen vaati muutamia pysähdyksiä, reiluja unitaukoja ja kun aamuaurinko paistoi korkealta, niin kotiin oli jotenkin hyvä tulla. Uneen ei tarvittu mitään “pohjanmaankautta”-lisuketta. Läpät silmille ja siitä kysymättä.

Tämä reissu oli todellakin pitkän kaavan mukaan, mutta mukavahan sitä on kiertää Suomea kesäaikaan ja kun kaikki olivat hyvillään. Jokainen viikonloppu onneksi ei ole tällainen. Tyydyn lyhyeen kaavaan. Loppu hyvin ja kaikki hyvin. Kaavamaisuus olisi paljon tylsempää. Vaikka jos ei koskaan lähde, ei tiedä, kuinka hyvä on tulla takaisin. Sitä tunnetta ei voi saavuttaa muutoin, kun lähtemällä ja palaamalla. Joskus lyhyen ja toisinaan pitkän kaavan mukaan.

Jätä kommentti

*