Makuasioista ei voi kiistellä

Suomenkielen on sanottu olevan yksi maailman rikkaimmista kielistä kuvaamaan elämää ja olotilaa. Monet sanat ovat samalla kertaa makuasioita, joista ei voi kiistellä.

Otan tähän ”muutamia”:

Hyvä tai huono
Jokainen on niin hyvä kuin itse tuntee olevansa. Kenelläkään toisella ei ole oikeutta arvioida sitä tai jos arvioi, niin mikä on vertailukohta? Siis onko todellakaan olemassa huonoa? On vain erilaisia. Joku tekee kirveenvarresta omannäköisensä ja ensikerralla siitä kenties tulee toisen mielestä aivan joku muu, vaikka tekijä on siihen itse tyytyväinen. Unohdetaan hyvä ja huono- sanat ja puhutaan erilaisista.

Kylmä tai kuuma
Kuka tottuu mihinkin, eikös se niin ole. Jos asutaan Afrikassa, missä on lämpötilat aivan erilaisia kuin täällä Suomessa. Mikä on silloin kylmä tai kuuma? Tosin esim. hehkuva rauta on ja kiehuva vesi ovat kuumia tai paremminkin polttavia. Kun ja jos pidättäydytään lämpötiloissa, niin toiselle saunassa +100 on kuuma ja toinen kestää sen leikiten. Jonkun mielestä vesi on kylmää, kun se on +15 ja toinen jopa nauttii siitä.
Jollakin sisälämpötila on silloin sopiva, kun se on +27 ja toinen elää +17 asteen lämmössä. Toiselle kylmä on kuuma ja päinvastoin. Taas makuasia.
Jollakin on tulenpalava kiire, toinen ehtii paljon rauhallisemmallakin vauhdilla perille lähes yhtä nopeasti ja ilman riskiä. Palokunta voi rauhassa käyttää hälytysajoissan tuota ”tulenpalavaa”.

Uusi tai vanha
Uusi on perinteisesti ja periaatteessa juuri ostettu asia tai käyttöön otettu. Sensijaan jonkun mielestä uusi on sellainenkin, joka on ollut jonkin aikaa käytössä. Tuote tai asia voi olla toiselle uusi, jos hänellä ei sellaista ole aiemmin ollut, oli se sitten ollut aiemmin kenellä tai missä tahansa.
Uusi auto esimerkiksi on rekisteröimätön, mutta jo ensirekisteröinti tekee siitä vanhan ja käytetyn. Ajoneuvo voi siten olla kuukauden vanha, eikä kuukauden uusi. Siitäpä on ollutkin viime aikoina puhetta, kun valtiovalta miettii vanhojen autojen hävittämistä liikenteestä. Minkä ikäinen on siten vanha auto, mihin sen raja vedetään. Eikös ne päästöarvot ole se ratkaisevin tekijä ja vaikka auto olisi 20 vuotta vanha eli 20 vuoden ikäinen ja päästöarvoiltaan aivan uudenveroinen, niin ei kai auton ikä tee siitä liian vanhaa!?
Jollekin uusi auto voi aivan hyvin olla jonkun toisen entinen, eikä suinkaan ole vielä vanhakaan. Nämä sanat: uusi ja vanha, ovat siten vaikeita määritellä.

Kaunis tai ruma
”Kauneus on katsojan silmässä”, on vanha sanonta. Mikä toiselle on kaunis, toinen ei voi sietää sellaista, on sitten kyse ulkomuodosta, vaatteista, säästä tai ihan mistä vaan. Yksi nauttii luonnollisesta ihosta ilman meikkejä, toinen tällää paksunkin kerroksen ”pakkelia”. Kyse taitaa ollakin enemmän alemmuuskompleksista, kun käytetään kauneusrasvoja peittämään luonnollista kauneutta. No, olkoon tämäkin jokaisen oma asia.
Ulkonäkö on aivan sama juttu. Se on jokaisella se, mikä on ja kenelläkään ei ole oikeutta arvostella. Hyvin herkästi ihmiset kuvittelevat itsensä joksikin muuksi ostaessaan muodikkaita vaatteita tai kalliita meikkejä. Ne ovat sinällään täysin turhia, sillä pitäisi ostaa vain sen vuoksi, mikä itsestä tuntuu hyvältä, eikä sen, mitä joku idoli käyttää. Sopivuus olisi parempi vaihtoehto eikä trendimuoti.

Lintujen laulusta puhutaan yleensä, että esimerkiksi peipposella on kaunis ääni, mutta variksella pelkkää raakkumista. Sama ero on ihmisäänissäkin ja se on jokaisella omansa. Jos kaikilla olisi samanlainen ääni, eihän kukaan eroittuisi toisistaan. Sen vuoksi esimerkiksi kuoroissa on eri äänialaisia ihmisiä bassoista tenoreihin. Aivan samoin luonnossa lintujen äänet. Varis laulaa kuten se osaa, miksi sitä arvostelemaan. Ei siitä peipposta saa tekemälläkään. Antaa jokaisen laulaa sillä äänellä kuin on. Siitähän se konsertti syntyy, eikä siitä, että kaikki laulaisivat samanlaisella äänellä.

Kaunis ja ruma ovatkin siten makuasioita. Joku pitää kaikesta, toinen ei, muttei siitä voi toista tuomitakaan. Äänet ja soinnit ovat makuasioita.

Kova tai pehmeä
Joku tykkää nukkua pehmeällä patjalla, toinen kaipaa kovaa alustaa. Kumpikin on mielestään oikeassa siinä, että patja on sopivan pehmeä tai sopivan kova. On siis vain erilaisia vahvuuksia makualustoissa.

Joku on pehmeämpi luonteeltaan, toinen taas puskee eteenpäin apinanraivolla vähät välittämättä muista. Tavallaan polkee toiset jalkoihinsa. Ihmiset ovat erilaisia ja saa ollakin. Kuka siihen on oikeutettu vetämään rajan, millä tempolla tai tavalla liikutaan tai toimitaan tai puhutaan? Mikä on sitten liian kova? Sellaista voi havaita kenties koululuokassa, kun joku on kovaäänisempi kuin toinen. Jokaisella on kuitenkin samat oikeudet osata.

Hyvä tai paha
”Ei kenkään ole paha ihminen, vaan toinen on heikompi toista”, määritteli runoilija Eino Leino osaltaan hyvyyden ja pahuuden eron silloin, kun on kyse ihmisestä. Todella hyvin ja viisaasti määritelty.
Kun puhutaan esimerkiksi ruoan mausta, silloin todellinen makuero syntyykin. ”Yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä”, kulunut fraasi kertoo sen eron. Ihmisen makunystyrät ovat jokaisella erilaiset sietämään erilaisia makuja. Jollekin on intohimona väkevät ja voimakkaat mausteet, joku toinen ei voi niitä sietääkään. Pahaa makua ei siten ole, vaan on vain erilaisia makuja.

Tässä tuli näitä makueroja, joista ei voi kiistellä. Voi niistä tietenkin olla eri mieltä, mutta että lähteä toista ihmistä syyttämään omien mieltymystensä johdosta, on pahinta, mihin tuollainen henkilö syyllistyy.

Suuri tai pieni
On erikokoisia ihmisiä määrittelemään asioita. Onko olemassa liian suuria tai pieniä? Miun mielestäni ei, vaan on sopivia ja sopimattomia. Näin määriteltynä asiat ovat helpommin ymmärrettävissä eivätkä loukkaa ketään. Jokainen kohdaltaan valitsee sopivimman kokoisen, on sitten kyse asusteista tai asumuksista.

Rikas tai köyhä
Tämähän se on ollut viimeaikoina esillä, kun valtionhallinnossa rukataan asioita kaikille parhain päin. Jos rahassa mitataan, niin ei se tee kenestäkään köyhää. Tämä on todella huono sana, sillä joku on tyytyväinen omaan olotilaansa vaikkei rahaa olekaan paljon. Elämä voi silti olla paljon rikkaampaa kuin taloudellisesti varakkaammalla. Raha ei tee autuaaksi, vaan elämän sisältö.
No, jätän enemmät vertailut jokaiselle omaksi asiakseen. Kuten huomataan, eivät nuokaan sanat kerro kuin äärirajat tai miten sen nyt sitten ottaa. Toinen oppii elämään taloudellista ja rikasta elämää kuin se, jolla sitä on paljon. Rahasta tuleekin epäjumala eli palvonnan kohde ja on vaara, että elämänsisältö jää olemattomaksi.

On hyväksyttävä erilaisuus ja erilaiset mieltymykset.
Oikeammin nuo kaikki sanat ovatkin aika huonoja, sillä ei elämä ole noin jyrkkää eikä musta-valkoista. Elämään mahtuu kaikkia mahdollisia erilaisuuksia.

Kaikkien noitten sanojen kohdalla voisikin käyttää aivan muita määritteitä. Sitä mieltä mie olen. Jokainen saa määrittää oman elämänsä kohdalta asiat omin termein, mutta mie olen suvaitsevaisempi ja käytän erilaisia sanoja kuvaamaan asioitten eroja. Kuka mitenkin, olkaa hyvät!

Jätä kommentti

*