Matkailu avartaa

Kuvanveistäjä Ensio Seppäsen Maahanmuuttajien muistomerkki Vesisaaressa. Tilaisuutta kunnioittivat v. 1978 läsnäolollaan Norjan kuningas Olav, Ruotsin kuningas Karl Gustaf ja tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka vieraili samalla Tuomaisen talossa eli Tuomainen Gårdenissa.

Kuvanveistäjä Ensio Seppäsen Maahanmuuttajien muistomerkki Vesisaaressa. Tilaisuutta kunnioittivat v. 1978 läsnäolollaan Norjan kuningas Olav, Ruotsin kuningas Karl Gustaf ja tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka vieraili samalla Tuomaisen talossa eli Tuomainen Gårdenissa.

Sirpa (o.s. Sopanen) - Lappeenrannan tyttöjä sekä Asmund Jakola - lähtöisin Pelkosenniemeltä kotonaan Annijoella eli Vestre Jakobselvissä. Sirpa on asunut vuodesta 1962 alkaen Norjassa - ensirakkaus kolahti.

Sirpa (o.s. Sopanen) – Lappeenrannan tyttöjä sekä Asmund Jakola – lähtöisin Pelkosenniemeltä kotonaan Annijoella eli Vestre Jakobselvissä. Sirpa on asunut vuodesta 1962 alkaen Norjassa – ensirakkaus kolahti.

Laskuvesi alimmillaan  Bygøynesin eli  Pykeijän edustalla

Laskuvesi alimmillaan
Bygøynesin eli Pykeijän edustalla

Elämys tunturiylängöltä Vesisaaren ja Vuoreijan väliltä

Elämys tunturiylängöltä Vesisaaren ja Vuoreijan väliltä

Tuomainen Gården eli kaavilaisen Kalle ja Karoline Tuomaisen koti nykyisin Vesisaaren kotiseutumuseona ja v. 2017 100-vuotisjuhlat

Tuomainen Gården eli kaavilaisen Kalle ja Karoline Tuomaisen koti nykyisin Vesisaaren kotiseutumuseona ja v. 2017 100-vuotisjuhlat

Björn Wirkolan muistomerkki Altan lentoasemalla

Björn Wirkolan muistomerkki Altan lentoasemalla

Uusia elämyksiä pohjoisen reissultani

Lupasin kuulumisia Pohjois-Norjaan suuntautuneelta laulukierrokseltani.

Suunnittelun olin tehnyt ilmeisen hyvin, kun matkalla ei sattunut mitään sellaista, mitä en olisi etukäteen tiennyt. Ajopäiviä kertyi kaikkineen 19, kilometrejä 4423, esiintymisiä 15, joista Suomen puolella 3 ja loput Norjassa. Kielitaito koheni taas.

Olin varautunut telttamajoitukseen suurelta osin, mutta ystävälliset tuttavat olivat ajatelleet toisin. Teltassa en yöpynyt kuin vain kuusi yötä. Kaksi yötä Kirkkoniemen suunnalla Neidenin ylätasanteella männikkökankaalla, toiset kaksi Barentsinmeren rantapenkereellä Vesisaaren ja Vuoreijan eli Vardøn välillä ja yksi edellisvuosina hyväksihavaitulta paikalta läheltä Varanginpohjaa (Varangebotne) ja sivussa liikenteeltä. Viimeisimmän yöpymiseni suunnittelin ensin Kaunispään huipulta, mutta sankan sumun vuoksi jouduin laskeutumaan ja paikan löysin tunturin pohjoispuoleiselta juurelta. Tieltä sivuun vain sen verran, että oli rauhallista. Teltta pystyyn ja siinä se oli.

Pykeijässä kävin meressä uimassa. Varanginvuonon lahti oli tyyni, oli laskuveden aika, joten Elsan ylläpitämältä Jäämeren saunalta oli veteen lähes 50 metriä. Vesi ei ollutkaan niin kylmää kuin oletin. Ihan siellä malttoi olla enemmänkin kuin yhden polskauksen verran.

Lauluääneen telttayöpymisellä ei ollut mitään merkitystä, ehkä päinvastoin. Raikas ilma oli sopivan happirikasta, jolloin siitä oli todellakin iloa.
Altassa vierailin Thor Øineksen, alkujaan Oinas ja sukua pitkin Suomea, pihaansa rakentamassa saunallisessa lomamökissä. Vein koivuvastan tuliaisiksi. Oli kovin mielissään. Kertoivat siellä käyttävänsä pihlajavastoja. Tunturikoivun oksat ovat liian kovia ja koukeroisia. Kaavilainen vasta oli mieluinen lahja, kun kerroin vielä sen käyttöön liittyviä ohjeita ja kuinka siitä on moneksi kerraksi iloa.

Rahaa kului vain bensaan, olematon osa ruokatarvikkeisiin. Majapaikat eivät aiheuttaneet kustannuksia, kun kolmen viikon ruoka oli omasta takaa. Ruispuolukkapuuron kaksi annosta sekä yksi sämpylä eivät kestäneet matkan rasituksia, vaan niiden viimeinen leposija löytyi Kaunispään kainalosta sammalien ja kasvillisuuden alta. Siellä saavat rauhassa mullaksi maatua. Norjasta ostin karkeita ruisjauhoja, joista sain sitten puuron tehtyä muutamaksi loppupäiväksi.
Saariselällä poikkeamisen vuoksi ruisleipää ostin sitten Ivalosta.

Mielenkiintoisia tuttavuuksiakin löytyi. Annijoella eli Vestre Jakobselvissä Nessebyssä asuva Sirpa Jakola (o.s. Sopanen) oli lähtöisin Lauritsalasta ja oli ollut yhden vanhemman serkkuni luokka- ja rippikoulukaveri. Altasta löytyi Marja-Leena, os. Hinkkanen ja lähtöisin Simpeleeltä eli entisen kotipaikkakuntani Lappeenrannan liepeiltä.

Hammerfestistä ihmisiä lähtöisin Sodankylästä ja Rovaniemeltä lähtöisin olevan Tertun suku oli Karjalasta. Kirkkoniemen seurakuntasihteerin, Elin Magga, sukujuuret olivat Vuotsossa sekä Ivalossa ja tästäkös Inarilaisen päätoimittaja ilahtui. Maailma kutistui entisestään. Suomea puhuvia ilmaantui kaikkialla. Ei ihme, että viihdyn tuolla alueella Finnmarkin läänissä.
Tuohon liittyy tosin sellainenkin seikka, että äitini isovanhemmat olivat lähteneet aikanaan nälkää pakoon muutamaksi vuodeksi tuonne Jäämeren rantamille, kun sieltä sai kalaa ravinnoksi ja sillä pysyivät elossa pahojen nälkävuosien ajan 1860- luvulla. Tuo muutama vuosi esti sukuhaaraa kuolemasta, näin kerrotaan. Sen vuoksi mie tunnen velvollisuudekseni käydä laulamassa ja kiittää sillä tavalla alueen asukkaita.

Ensi vuosi on Suomessa 100-vuotisjuhlavuosi. Kaavilaisillakin on, ja vielä lisäksi erityispiirteenä Vesisaaressa sijaitsevan Karl ”Kalle” Tuomaisen entisen kiinteistön eli kotiseutumuseo Tuomainen Gårdenin 100 -vuotisjuhlat.
Norja-Suomi – seura, Varangin museo yhteistyössä Vesisaaren kunnan kanssa toteuttavat johonkin aikaan vuotta, ilmeisesti kesällä, tuon tapahtuman, jonka onnekseni aikanaan ajattelin ääneen, esittelin Vesisaaren kunan johdolle ja nyt se on oleva totta. Kun kaavilainen nuori mies, Kalle Tuomainen 19-vuotiaana pääsi aikanaan hiihtämällä tuon 1300 km:n matkan, niin nykyaikana autoilla se on jo paljon helpompaa. Toivottavasti sukuseura ja jokunen kaavilainenkin löytää tiensä aikanaan perille.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Takaisintulomatkalla poikkesin vielä laulattamassa Enontekiöllä palvelutalo Luppokodissa asukkaita. Siitä on tullut jo perinne vuosien ajan.

Mitä muuta Norjasta opin?

Liikennekulttuuri on jalankulkija-ystävällistä. Suojatien eteen pysähdytään aina autoilla, kun vain vähänkin tajutaan kulkijan aikovan ylittää tie suojatien kohdalta. Altassa oli tarkoitukseni ylittää tie, mutta kun näin pitkä autojonon lähestyvän, vetäydyin hieman kauemmas odottelemaan, mutta … hämmästykseni oli suuri, kun ensimmäinen auto hiljensi ja pysähtyi suojatien eteen antamaan tietä!

Testasin tuota samaa Kaavilla ja Kuopiossa, mutta ei se toiminut samalla tavalla. Jos en olisi kiiruhtanut suojatielle, ei kukaan juuri olisi pysähtynyt siinä vaiheessa, kun olin aikeissa ylittää.
Liikenneympyrästä poistuttaessa jokainen näytti suuntamerkkiä tuolla pohjoisessa, mutta Suomessa osa autoilijoista kuvittelee toisten olevan ajatustenlukijoita, jolloin aivan turhaan joutuu odottamaan ja miettimään muunlaisessakin risteyksessä, mitähän tuo ja tuo aikovat tehdä.

Olevinaan pikkuasioita, mutta Suomessa olisi näköjään kirveellä töitä. Tästä joku vetää tietenkin herneen nenään tai porot sieraimiin, mutta se älähtää, johon kalahtaa.

Oheisen lisäksi Norjassa ei tunneta käsitettä, että kirkkoihin olisi mm. konsertteihin oltava vapaapääsy. Tapahtumiin myydään lippuja, joka on samalla käsiohjelma. Kaikki tulevat luonnostaan rahan kanssa. Onko kyse yleisestä arvostuksesta vai mistä, mutta monesti hämmentää täällä koti-Suomessa tämä ”kirkkoon on oltava vapaa pääsy”, eikä niihin saa myydä lippuja, vaan käsiohjelmia, joita ei ole pakko ostaa. Tällä sektorilla suosittelen asennemuutosta, sillä ei kukaan esiintyjä koko elämäänsä uhraa tarjoamalla vain ilmaispalveluja. Varsinkaan he, joille se on ainut ammatti ja jossa ammatissa kaikki eivät pääse eläkkeestä nauttimaan.

Ehkä aika tekee tehtävänsä tai sitten ei.

Uusi vuosi ja uudet ajatukset ovat jo mietinnässä. Sama kierros ensi vuonna, näin toivottiin ja halusivat, joten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Kalenterikin on jo hankittu, vaikka sitä ennen ehtii vielä tapahtumaan paljon kaikkea, jotain joka päivä. Tärkeintä on kuitenkin, että säilyy elossa. Itselleni onkin tullut tärkeimmäksi hetkeksi jokainen aamu heti heräämisen jälkeen ja kun tajuaa, että tämä päivä on taas uusia mahdollisuuksia täynnä. Mikäänhän ei ole itsestäänselvyys, ei elämä ainakaan, joten on vain osattava olla kiitollinen pienistäkin asioista.

Hyvää lokakuuta toivottelen. Talvi on tulossa aikanaan, ei se kuitenkaan ennen tule. Siihen on syytä varautua. Ei ole monista viikoista kyse, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Siltä se näyttää.

Jätä kommentti

*