Menneisyyden vangit

Historia on täynnä mitä merkillisimpiä tapahtumia, on kyse sitten politiikasta tai miltä elämänalueelta tahansa.
Lieköhän niin, että jos oma ajatus ei riitä tai ei vain tajua asiasisältöjä, joista voisi nokkia toisia, niin lähdetään kaivelemaan menneisyyttä ja etsimään sieltä juttuja, joista sitten on hyvä piikitellä?!

Noin lienee käynyt muutamille kansanedustajille, jotka ovat ottaneet vastapuolen hampaisiinsa ja etsimällä etsivät virheitä tai ratkaisuja, jotka omasta mielestään ovat olleet selkeitä virheitä. Aina niitä löytyy, riippuu vain siitä kuka kaivelee ja mitä mieltä hän on tämänpäivän suunnitelmista.
Jokainen hallitus ja vastuullinen varmasti tekee ratkaisunsa ja päätöksensä niin hyvin kuin taitaa siihen tilanteeseen missä eletään.
Jos takavuosikummenten ratkaisuja tuodaan tämänpäivän elämään, niin nehän näyttävät täysiltä susilta. Mutta eihän elämä niin mene.
Ei sen paremmin urheilussa kuin muillakaan elämän alueilla. Ajankohtaan liittyvät ratkaisut eivät yleensäkään ole vertailukelpoisia keskenään. Jos on eletty vaikkapa 1980 – lukua ja niitä tilanteita sitten arvostellaan lähes 40 vuoden päästä, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Jälkiviisaus on maailman helpoin laji, mutta elää juuri tässä hetkessä ja tehdä juuri tähän hetkeen sopivat päätökset, niihin on paneuduttava.
Tuollainen turha räksytys ja arvostelu ei johda mihinkään, mutta heitä riittää joka tilanteeseen niin Eduskuntaan kuin muihinkin työpaikkoihin ja päätäntäelimiin.
Mitä ilmeisimmin omat ajatukset asioitten edistämiseksi ovat hukassa ja siitä selvitäkseen aletaan arvostelemaan edesmenneitä henkilöitä tai vuosikymmenten takaisia päätöksiä tämänpäivän mittareilla.

Urheilussa tulee mieleen kaikenlaiset elimistön kiihdytysaineet suoritusten parantamiseksi. Niitä on ollut kautta aikain. Onneksi tällä hetkellä kontrolli on jo niin kehittynyttä, ettei aivan mikä tahansa tapa pure enää. Sen vuoksi on käsittämätöntä, että testaajat lähtevät etsimään vuosikymmenten takaisia suorituksia ja näytteitä, vaikkei silloin ollut juuri minkäänlaisia rajoituksia hormonien ja piristeitten käytölle. Näitäkin asioita pitää tarkastella juuri senhetkisen tilanteen valossa.
Tuli mieleeni muutama vuosi sitten, kun ykskaks vain päätettiin, että se ja se aine on dopinkia. Otettiin kalenteri käyttöön ja määrättiin, että 1.1.jälkeen otetuissa näytteissä näkyneet arvot aiheuttivat urheilijalle kilpailukieltoa. Sensijaan 31.12. ne arvot eli edellispäivänä eivät olleet rangaistavia. Tuossakin tilanteessa kontrollin olisi pitänyt alkaa vasta siitä eteenpäin, kun ne määriteltiin kielletyiksi ja olisi pitänyt määritellä se aika, minkä aine kehossa viihtyisi ennen poistumistaan.
Enkä yhtään ihmettele sitä mekkalaa, joka syntyi. Siinä urheilijat olivat vain pelinappuloita, joista kukaan ei välittänyt sen enempää.

Aina on ollut, on ja tulee olemaan erilaisia aineita, joilla saadaan tehoja lisättyä. Kontrolli tulee jälkijunassa, mutta jos niitä keinoja ja aineita ei ole julkaistu kiellettyjen aineitten listalla, ei voida urheilijaakaan tuomita. Tosin silloin tietenkin, jos vaikka jokin yksittäinen ainesosa kuuluu luetteloon. Se muuttaa tilanteen.

Menneisyyden vangeiksi ei pidä jäädä. Sieltä löytyy paljon opiksiotettavaa, mutta että arvostellaan vuosikymmenten jälkeen ja saivarrellaan, kuten nyt Eduskunnassa on käynyt joitakin kertoja. Vaalithan ovat tulossa ja kuka heitä asioitten esilletuoneita muistaisi olevankaan, siitähän niissäkin tapauksissa on kyse.

Sote-asiat ovat ajankohtaisia. Arvostelijoita on löytynyt kaikista puolueista ja kansanryhmistä. Mitään ei ole päätetty, on pitkälle kartoitettu asioita. Kuinka hyvin sote-malli toimii, kukaan ei voi sitä tietää. On otettava käyttöön ensin ja sen jälkeen korjataan pahimmat epäkohdat, ei ennen, koska ei voida tietää, mikä ja millä tavalla asiat hoituvat.

Arvostelijoita riittää, mutta he vain tekevät politiikkaa, vähät välittämättä siitä, miten päätökset kokonaisuuteen istuvat. Kunhan vain pyöritään oman navan ympärillä. Vastuuta ei tunneta, pitkitetään ja pitkitetään ihan uhallaan.
Sen voin sanoa, että joka asiaa voidaan kaivella ja puuttua vaikka yksittäisiin sanoihinkin, se on loputon suo. Sitä ei jaksa edes erkkikään, saati sokea-Reetta.

Kaikilta elämänalueilta löytyy menneisyyden vankeja. Se ei sinällään ole paha asia, kuten tässä edellä olen monta kertaa jo maininnut.
Rakentajien olisi pitänyt jäädä menneisyyden vangeiksi, sillä jo 200 vuotta sitten on kyetty rakentamaan taloja ilman sisätilaongelmia. Miksi ei tänä päivänä?! Jatkuvasti puretaan lähes uusia rakennuksia homeongelmien vuoksi. Eikö kukaan kanna vastuuta tekemisistään ja mistä tuo kaikki johtuu?
Ottaisivat opiksi puurakentajat esimerkiksi siitä, kuinka on mahdollista, että yli 100-vuotiaita terverunkoisia taloja on Suomi täynnä ilman sisäilmaongelmia. Kysykää heiltä, jotka ovat silloin aikanaan olleet rakentamassa, mitkä asiat ovat tärkeimpiä homehtumisen yms. estämiseksi. Onko pakko aina vain puskea päätä seinään ja törmätä aina samoihin ongelmiin?

Tällaisia asioita tuli tässä mieleeni, kun uutisia on tullut seurattua. Nuoret poliitikon alut ovat turhan kiihkeitä ja ehdottomia. “Korvantaukset märkinä ja vaipat vaihtamatta” arvostelu on helppoa. Kunhan aikaa kuluu, toivottavasti he eivät jää menneisyytensä vangeiksi, vaan osaavat vapauttaa itsensä ja osaavat opetella elämään sovussa ympäristönsä kanssa. Arvostella voi, muttei se voi eikä saa olla elämän tärkein asia. Jos on kanttia arvostella toisia, on itseltään löydyttävä selkeä vaihtoehtoinen ratkaisu sijalle.

Kuka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään, sanoo vanha suomalainen sananlasku ja se pitää hyvin paikkansa monelta osin. Iäkkäitä vanhuksia on hyvä muistaa, mutta että jatkuvasti tökitään aiemmin tehtyjen ratkaisujen henkilöitä hyvin naurettavin ja kyseenalaisin tavoin.
Se ei ole sivistyneen ihmisen eikä yhteiskunnan merkki.

Jätä kommentti

*