Kuten tunnettua, niin Suomen neljä vuodenaikaa ovat rikkaus ja tulevat luonnostaan. Se on selvää, mutta jotain hämminkiä on nyt ilmassa.
Kesä on 2-3 viikkoa etuajassa eli lähes kuukauden. Jos ja kun kesä aiemmin tuli toukokuun lopussa, nyt ollaan jo saatu nauttia todellisista kesäpäivistä.
Mutta miten luonto ja kasvit jaksavat selvitä normaalia pidemmästä kesäajasta, kun kukkivilla kasveilla on vain se tietty aika, minkä ne kukkivat ja nyt kun nekin, karhujen lisäksi, on herätetty talviunesta, kuinka kasvit jaksavat selviytyä syksyyn saakka.
Paitsi tietenkin, jos syksykin tulee etuajassa? Ei se taas voi tulla, koska auringon läheisyys on vielä liian suuri. Aurinko, kuu ja tähdet elävät omaa jaksoaan ja tällä pallonpuoliskolla neljä vuodenaikaa ovat edelleenkin olemassa.
Kaiksesta huolimatta talvi oli runsasluminen ja suuressa osassa maata normaali. Etelässä ei myöskään ole aina ollut hiihtokelejä. Onkohan sittenkin niin, että viherkasvit jaksavat selvitä syksyyn niin kauan kuin maa on kostea ja ilma lämmin? Vai käykö niin, että nekin kuihtuvat aiemmin, kun eivät jaksa pysyä vetreinä normaalia pidempää jaksoa?
Ilmassa on palon kysymyksiä. Maapallohan on kokonaisuus ja yhtä kaukana auringosta joka suunnalla. Maapallo ja sen ilmakehä mahdollistavat elämän ja hengittämisen. Merivirrat joskus hidastuvat omia aikojaan. Aukkohakkuut lisäävät tuulia, vesien likaantumisesta johtuen merivesien lämpötila nousee ja hengittää kosteutta ilmakehään. Sieltä ilmavirrat niitä sitten kuljettavat maapallon pintaa pitkin ja saavat aikaan muutoksia. Laivojen ruumassa kulkevat sitten uudet ”torakat ja muut eliöt” eri puolille ja saavat aikaan hämmennystä.
Edellämainittu on keskikoulupohjalta suoritettua ajatusleikkiä. Pitäiskö se ottaa vakavasti vaiko ei? Jos ei muuta, niin kannattaa katsoa ympärilleen ja seurata luonnon käyttäytymistä siellä sun täällä.
Kesällä yleensä on helteitä, ultraviolettisäteilyn lisääntyminen viittaa johonkin. Syksy on yleensä kesän perästä heti, mutta milloin se alkaa ja kuinka pitkä ja lämmin siitä tulee, jää nähtäväksi.
Mikä on kuitenkin parasta? Se, että säät ovat kaikille samat! Ja se on hyvä se! Yksikään mahtaileva valtion päämies ei pysty vaikuttamaan sääoloihin, olkoonpa, että aikanaan Moskovan Olympiakisojen aikaan sadepilviä hajotettiin, mutta ei siihenkään jatkuvasti rahaa riitä. Ja tarvitaan sateitakin. Onneksi ei ole niin kuivaa kuin hiekka-aavikoilla, missä ei kasva mitään. Ei ole vettä eikä varjoja. Vaan yhtä ja samaa paistetta. Pohjola on ihmisen elämän kannalta ihanteellista asua havu- ja lehtimetsineen, jos eivät sitten kaikkea kaada laajenevan metsäteollisuuden käyttöön.
Ken elää, hän näkee, mitä tulee! Ennusteet ovat vain ennusteita!
