Mikä ihmeen rasvanpoltto?

Viime vuosina on mainontaan ilmestynyt sana ”Rasvanpoltto” ja joka viittaa mitä ilmeisimmin ihmiskehoon, eikä suinkaan jätteiden hävitykseen. No, rasvainen paperi on tietenkin hyvä sytyke ja mitä rasvaisempi sen iloisempi tuli. Siitäkö se tuo sana on peräisin? Epäilen.

On aika kaukaa haettu määrite siitä, kuinka kehoon kertyvä rasva häviää. Ei se siellä pala vai arveleeko joku tuotteittensa mainostaja niitä kaasuja, jotka pääsevät erihajuisina ilmaan milloin salaa ja milloin kuuluvasti ja näyttävästi. Silloin on tietenkin palamisesta kyse, kun siitä jotain putken kautta pyrkii ulos.

Mainostajat ja jotkut ”ravintoekspertit” tarkoittanevat aivan toisenlaista käsitettä, mutta tuo rasvanpoltto-sana on täysin harhaanjohtava.
Ei elimistössä tapahdu mitään palamisilmiötä, vaan kun syödään ja nautitaan hitaasti imeytyvää ravintoa, se estää verensokerin nousun ja yhtälailla kaasujen kehittymisen vatsaan ja suolistoon. Ruoka-aineilla on ominaisuus ja varsinkin sokeri ja nopeat hiilihydraatit, joita saadaan esim. valkoisista jauhoista, banaaneista, perunasta, liika osa varastoituu kehoon ja muuttuu rasvasoluiksi. Mikäli sitten ei minkäänlaista liikettä tapahdu, niin sinnehän se jää kuormittamaan elimistöä ja yhtälailla sisäelimiä, kuten esimerkiksi maksaa, verisuonia. Rasvamaksahan taitaa olla tuttu käsite. Niin, eikä kaikki ohitusleikattavat ole ylipainoisia.
Liikunnan määrästä riippuen osa rasvasoluista muuttuu energiaksi ja sitä tällä rasvanpoltolla tarkoitetaan.

Tuo liika energia jää siis kehoon, jos ei huolehdita verensokerin nousun hillitsemisestä.
Kun verensokeri saadaan tasapainoon, se saa aikaan kylläisyyden tunteen pidemmäksi aikaa ja harvemman ruokailurytmin. Mitä enemmän mussutetaan verensokerin nousua kiihdyttäviä ruokia, sitä useammin on nälän tunne, kun verensokeri heittelee jatkuvasti ylös-alas. Sen kun saa hallintaan esimerkiksi ruisleivällä, muilla täysjyvätuotteilla, tuoreilla kasviksilla ja hedelmillä, niin eipä kehoon kerry ylimääräistä sen paremmin verisuoniinkaan, vaan sieltä ”omasta varastosta” eli kehosta eletään esim. liikuntasuorituksissa sitä vararavintoa, ”varallisuutta”, jota ei voi jättää perinnöksi ja joka on riesana esimerkiksi viimeisellä matkalla, kun ei tahdo löytää kantajia riittävästi.

Muuan vääräleuka miulle arveli, että ”polttohautauksethan ovat siihen yksi ratkaisu, mutta siltä matkalta ei ole paluuta ja että krematorioitten käyttö on lisääntynytkin samassa suhteessa ylipainokuormituksen kanssa!” Tästä voi tietenkin olla montaa mieltä. ”Onkohan se krematorio sitten yksi ongelmajätelaitos?” heitti siihen keskusteluun toinen peruskansalainen. Määtijjä, lienee vaikka.

Mieluummin elää liika rasva jo eläissään ja nauttia elämästä kuin tuskailla ylimääräisten kilojen kanssa, jotkut jopa koko elämänsä. Väittävät vielä olevansa tyytyväisiä omaan itseensä, mutta tosiasia on varmasti aivan toinen, koska hiki pakkaa jo pelkästä ajattelusta saati, että pitää lähteä töihin tai tekemisiin, missä hikeä pukkaa jo ensi metreiltä.

Kenties osa ”ravintoasiantuntijoista” tai ravintoainekauppiaat eivät itse ole ilmeisesti perehtyneet verensokerin käyttäytymiseen, sillä se jos mikä uppoaa kansaan paljon paremmin kuin rasvanpoltto.
Monet ”rasvanpolttoon” keskittyvät tuotteet kaiken lisäksi poistavat kehosta myös hyödyllisiä rasvoja, sillä ei kaikki ole haitaksi. Elimistöhän tarvitsee myös suojarasvaa tietyn määrän ja jos kaikki poistetaan, niin on aika kuivakka olo ja terveys heittelehtii äärimmäisyyksistä toiseen.

On siis äärettömän tärkeää puhua asioista niiden omilla nimillä, eikä varsinkaan pidä käyttää sellaisia termejä, joita ei ymmärretä.
Jos joku todella on tyytyväinen kaikkiin ylimääräisiin kymmeniin kiloihinsa, niin ”otan osaa siihen iloon” silloin, kun nivelet alkavat paukkumaan, seuraa muitakin terveysongelmia ja lopulta ollaan hospitaalissa, jossa kuoritaan nahkan alta ylimääräisiä rasvoja pois. Niitä, jotka olisivat olleet elettävissä jo paljon aiemmin, kun vaan ei olisi itselle valehdeltu.

Eikä ole olemassa pikakeinona muuta kuin tuo toimenpide, jossa vatsalaukkua pienennetään, höylätään ja vuollaan rasvaa pois ja joka on aina lääketieteellinen toimenpide. Ja kun nahkaan tehdään viilto, siihen sisältyy aina riski. Kuinka paljon onkaan kertomuksia sairaalabakteereista ym. Helpommallakin saa, kun elää vähän iisimmin ja miettii, mitä suuhunsa laittaa ja miten sen elää.

Nuo ”Rasvanpolttoon” liittyvät tuotteet aina pitäisi kyseenalaistaa jo senkin vuoksi, että liittyykö niihin todellakin riittävää tieteellistä näyttöä; onko tuotteilla mitään takuuta; saako rahat takaisin, jos eivät toimikaan, kuten on luvattu jne. Jos valmistava yritys palauttaa rahat takaisin ilman kyselyjä, silloin on selvää, että yritys tietää tuotteensa ja kantaa vastuunsa. Ei yksikään sellainen yritys ole heikoilla. Eihän kenenkään kannata valmistaa tuotteita, joita jatkuvasti palautetaan, ei se ole kannattavaa liiketoimintaa.

Joskus takavuosina arvosteltiin erityisesti aktiiviurheilijoita tai – liikkujia siitä, että ”miksi pitää syödä niin kallista ruokaa ja sitten mennä se hikoilemaan ja liikkumaan pois!” Jonkun mielestä arvokas ruoka pitää näkyä, jollekin se on vieläkin arvostuksen mitta takavuosikymmenten vatsakkaista johtajista. Se aika on jo takana. Nyt kun puhutaan sotesta ja palvelujen karsimisesta, niin kannattaa keskittyä oman terveytensä hoitamiseen ja vaalimiseen. Mitä vähemmän sote-palveluja tarvitsee käyttää, sitä helpompaa on elämä, oli sitten kyse liikapainosta tai muusta niihin liittyvistä sairauksista, joihin voi itse elämässään vaikuttaa.

Rasvanpoltto – terminä pitäisi kieltää harhaanjohtavana ja jättää se vain ongelmajätelaitoisten tehtäviksi. Ihminen ei ole sellainen, eikä ihmisen elimistö ole sellainen sulatusuuni, mikä kaiken sulattaa. Sinnehän ne jäävät myös valtaosa synteettisistä eli keinotekoisista lisukkeista, ravintoaineista jne. Eihän saksetkaan sulaneet, vaikka olivat jo kymmeniä vuosia olleet riesana.

Tietoa löytyy ja esimerkiksi Suomen Diabetesliitto pystyy kertomaan, miksi diabetekseen sairastuneitten tulee aterioida vähintään kolmen tunnin välein. Kakkostyypin diabetes kun on jo vakava kansansairaus. Rasvanpoltto ei siihenkään ole ratkaisu, vaan terveellisempi ravinto ilman verensokerin hyppelehtimistä.

Voihan sitä joskus nautiskella, ei kaikesta tarvitse kieltäytyä, kunhan nautiskelusta ei tule elämäntapa. No, liikunta elämäntapana on suositeltavaa tasapainoisen ravinnon kanssa ja onhan niitä muitakin nautintoja … :)