Mikä lääkkeeksi tietovuodoille?

Ei päivää, etteikö joku uutinen kerro milloin mistäkin päin maailmaa tapahtuneesta tietovuodosta. Joku hakkeri on taas iskenyt tai joku on puhunut ohi suunsa. Kenties vieläkin pahempaa: Joku on kuiskannut, että “kerron täydellä luottamuksella sinulle, mutta et sitten kerro eteenpäin!” Tuohan on sama kuin kaataisi bensaa liekkeihin.

Rahanhimossaan ihmiset kertoilevat luottamuksellisia asioita uutisvälineille, jotka sensaatiohakuisina suurilla lööpeillä julistavat eteenpäin. Raha lämmittää hetken, mutta sitten on edessä ankarat ajat. Kuka vuoti, miten ja miksi?

Rikostoimittajat ovat yksi ryhmä, jotka saavat tietoja keskeneräisistä ja luottamuksellisista kuulustelupöytäkirjoista, joita ei ole tarkoitettu julkisuuteen. Jättävätkö poliisit asiat pöydälle ja oven auki, että papereita saa tulla tutkimaan. Ihan vain epähuomiossako kaikki tapahtuu? Tuskinpa, vaan tarkoitushakuisesti. Mikä lie kateus vai omanvoitonpyynti niin valtava, että saa tekemään moista. Säälittävää.

Kun kerran on salaisista asioista kyse niin sen pitää riittää. Kun on luottamuksesta kyse, pitää olla luottamuksen arvoinen. Eikä kyse ole pelkästään Suomen tilanteesta, vaan näkyy niitä ahneita ja julkisuudenhakuisia muuallakin pilvin pimein.

Muistan, kun muuan sukulaismieheni rakensi matkailuyritystään itänaapuriin ja kysyessäni rehellisistä sikäläisistä työmiehistä, hän vastasi yksiselitteisesti: “Kun mie sain sieltä susikoiranpennun ja koulutin sen, se oli ainut rehellinen sikäläinen, muihin en luota”.

Onko tosiaan niin, että vain luotettava eläin, koulutettu tai muuten hyvin kiintynyt, pystyy säilyttämään salaisuudet, kuten on sovittu. Ihminen on ihmiselle susi. Se pitää paikkansa. Koira ei ole sitä koskaan ihmiselle, jos sitä ei ärsytä.

Omalta kohdaltani sain tietovuodon tukittua takaraivosta, kun paikkasivat pään kymmenellä tikillä. Eipä tarvitse enää kenenkään pelätä miun kohdaltani tietovuotoa.

Jospa alkava vuosi 2016 olisi parempi kaikkien elää kuin yksikään vuosi tähän mennessä. Sitä toivon!

Kommentit

  • Pessimisti ei pety

    Eipä tarvitse edes hakkerin iskeä, kun yleensä ihminen luopuu oikeudestaan yksityisyyteen esim.käyttämällä facebookia puhelimella. Siinä meneekin samalla yhteystiedot puhelimesta facebookin tietokantaan. Toisena esimerkkinä mainittakoon etukortit, joita kaupat tarjoavat. ilmaista lounasta ei ole, joten kukin voi miettiä miten paljon kaupat saavat tietoa tutkimalla ostoskäyttäytymistä.

    • Hannu Musakka

      Tuo onkin oma lukunsa ja se on vielä härskimpää, kun tavallinen ihminen ilman omaa syytään antaa tietojaan. Omasta mielestään täysin viattomilta tuntuvilla tavoilla. Pitäisi olla korvessa ilman kännyköitä ja kortteja ja käydä pankista rahaa noutamassa, eikä ottaa osaa mihinkään, eikä puuttua minnekään. Muutoin antaa tietoja itsestään tavalla ja toisella. Omassa jutussani käsittelinkin pääosin valtakunnantason ja rikosasioita.
      Kiitos ajatuksistasi!

Jätä kommentti

*