Mikä olisi paras tapa?

Kulkiessa havaitsee monta asiaa, joiden toivoisi olevan toisin ja itsestäänselvyyksiä.

Käärepaperit ja tyhjät rutistetut energiajuomatölkit lojuvat pitkin tienvarsia. Siihenkö loppuu energia, kun on saatu suusta sisään, eikös sen pitäisi olla aivan päinvastoin?

Ruokaa tuhlataan, kun samassa perheessä lapselta jää syömättä, niin se vain heitetään pois. Ei kai se saman perheen lapsen suu ole sen pahempi bakteeripesä kuin vanhempienkaan? Miksei sitä voi laittaa jääkaappiin ja rasiaan ja syödä toisella kertaa, vaikka lämmitettynä?

Välinpitämättömyys on lisääntynyt. Mikähän olisi paras tapa opettaa suhtautumaan asioihin toisella tavalla?

Muuan tuttavalla oli koira, joka oli vähän turhan tarkka kotiruoalle. Oli opetettu pelkästään syömään koiranruokaa, mutta kun oli joskus päässyt loppumaan, niin tarjottiin kotiruokaa. Se vain oli tuhahdellut ruokakupilla, katsonut isäntää kieroon ja lähtenyt pois. Isäntä otti asian kerran puheeksi tuttavansa kanssa, jolla oli ollut koiria.

Sopivat keskenään, että taitavaksi koirankouluttajaksi tunnustettu tuttava pyysi saada koiraa viikoksi heille. Näin tehtiin ja isäntä huokasi helpotuksesta, ainakin vähän.
Viikon kuluttua tuttava toi koiran takaisin. ”No, miten kävi, oppiko jotain?” kysäisi isäntä tuttavaltaan. ”Eiköhän”, sanoi, ”laitapa sitä kotiruokaa kuppiin, niin katsotaan!”

Ruoka odotti kupissa, tuttava laski remmistä koiran irti ja koira syöksyi kuin ammuttuna ruokakupille. Ei kestänyt kauan kun kuppi oli tyhjä.
”Miten opetit tuon?” kysäisi isäntä. ”Pidin viikon nälässä, en antanut muuta kuin vettä”, sanoi tuttava, ”nälkä on paras opettaja”.

Mitenköhän kävisi ihmislasten, jos samaa temppua käytettäisiin? Mitenkä tuo roskaaminen? Olisikohan otettava järeämmät keinot käyttöön, esimerkiksi dna-testit ja lasku perään? Nälkä ja raha saattaisivat yhdessä vaikuttaa tehokkaalta yhdistelmältä.

Kuinkas toisten kiusaaminen sitten? Olisiko se miun aiemmin kertomani ”monolla sääreen” tapa vai laittaa kaikki pelkäksi nauruksi ja tehdä kiusaajista julkisesti häpäistyjä. Aivan kuten aikanaan Imatran vallesmanni, joka laittoi kuivumaan otetut ajokortit poliisiaseman ikkunaan ohikulkijoiden nähtäville. Julkinen häpeä taitaisi olla paras keino. Tai ainakin toiseksi paras, arvelen.

Jätä kommentti

*