Ennen oltiin tyytyväisempiä!

Yhä uudelleen ja uudelleen törmätään monissa asioissa siihen, että ”ennen tehtiin niin tai näin”.
Niinhän se on, sillä ei historiaa voi elää uudelleen. Jokainen sekunti on elettyä elämää, eikä sitä voi elää uudelleen. Sen sijaan eletystä elämästä on paljon opiksi otettavaa.

Muuan mainitsi, että ennen lapset joutuivat tekemään kotitöitä ja osallistumaan niihin päivittäin. Mitä ihmeellistä siinä muka on? Ei mitään. Tämän päivän perheissä on syytä miettiä aivan samoja asioita. Lapset ovat osa kokopäiväistä elämää ja heidän panoksensa on saatava mukaan siihen. Ei riitä se, että sanotaan: ”Kun he ovat niin pieniä ja koulupäivät rankkoja, ettei enää viitsitä rasittaa kotitöillä!”

Mitä tuo nyt sitten on ja tarkoittaa? Sitäkö, ettei tarvitse tehdä osuuttaan oman hyvinvointinsa eteen ja saa näpelehtiä laitteilla ja lojua jouten?
Jos halutaan antaa lapsille kunnollinen malli tulevaisuutta varten, heiltä on vaadittava myös osallistumista arkisiin kodin askareisiin. Ei ole olemassa mitään muuta perustetta kuin se, että on niin sairas, ettei kykene. Muita perusteita ei ole olemassa, eikä saa hyväksyä.

Jos lapsena saa sellaisen vääristetyn mallin, ettei tarvitse osallistua, niin koko loppuelämä on pilattu. Näin uskallan väittää.

Jos silloin ennen ”jouduttiin” osallistumaan kotitöihin, niin sehän tarkoitti vain sitä, että kotia piti lämmittää ja tehdä polttopuita. Kaivosta piti kantaa vesi, että saatiin ruoka- ja juomavesi sekä puhtaat vaatteet. Jokaisella oli oma tehtävänsä hoidettavana. Siitä huolimatta jokaisella oli mahdollisuus käydä koulua, opiskella, päästä töihin, vaikkei tämänhetkinen tilanne aina kovin valoisalta näyttäisikään. Työtä riittää tekevälle aina. Ne, jotka ovat lapsuudessa selvinneet helpolla ja joilta ei ole vaadittu, heillä on myös tulevaisuudessa vaikeampaa.

Tänäpäivänä kaikilla on lämmin koti, ruokaa ja mahdollisuudet kulkea, kun on olosuhteet täysin erilaiset. Siitä huolimatta valitetaan, kun ei käy ”bussiaikataulut ja kun pitää kulkea jalan niin ja niin monta korttelia!”

Lopettakaa jo valitus! Vaatikaa lapsiltanne, samalla annatte vahvan pohjan heidän tulevaisuudelleen. Ei se helpolla tule, mutta mikään helppo ei ole koskaan elämisen arvoista. Alkakaa tekemään, ei se leipä tälläkään hetkellä suuhun lennä kenelläkään, joka vain jalkeilla pysyy ja terveenä ja joka haluaa nähdä vaivaa sen eteen.

Jos on ennen jouduttu tekemään ruumiillista työtä, niin ei siihen ole elämä pysähtynyt. Tietenkin on ääritapauksia aina, kuten sodanaikaiset vankileirit ja vastaavat, missä ei ole ruokaa ja ravintoa ollut riittävästi.

Nälkävuosien aikana suuri osa ihmisiä lähti liikkeelle, mentiin Norjaan tai paremmille riistamaille selvitäkseen hengissä. Kaikki eivät halunneet, kyenneetkään, mutta he, jotka halusivat, heistä suuri osa selvisi hengissä katovuosista.

Ennen jopa osattiin rakentaa asuntoja, jotka edelleen vuosikymmeniä tai satoja vuosia ovat kestäneet ilman sisäilmaongelmia, lahoamisia. Miksi? Siksi, koska silloin todella osattiin tehdä ja nähdä vaivaa sen eteen. Tämänpäivän asumukset koneellisine ilmanvaihtoineen ym.ym. eivät suurelta osin ole asuinkelpoisia. Asumusten tulee hengittää luonnollisella tavalla. Pitäkää töppöset jalassa, ei siihen kuole kukaan. Jos tuntuu viileältä, pökköä pesään, sillä lähes jokaisessa asumuksessa on tai pitäisi olla luonnollinen tulisija. Siinä sitä samalla olisi fyysistä askaretta, eikä tarvitsisi kaikenmaailman aktiivirannekkeita ja muita turhakkeita kertomaan, onko liikkunut vaiko ei.

Eiköhän sen pitäisi olla ihan itsestäänselvyys aivoilla varustetuille ihmisille, milloin liikkuu ja milloin ei. Eikä tarvita ”personal traineria” eli henkilöä, joka kertoo, milloin nostat oikeaa jalkaa ja milloin vasenta ja milloin on kynnys edessä ja missä voit pysähtyä hengittämään.

Ennen nämä kaikki asiat olivat itsestäänselvyyksiä. Mihin on kadotettu entisajan tietämys? Liian helppo elämä laiskistuttaa ihmiset, juuri he, joiden pitäisi tehdä tästä maapallosta elämisen arvoisen planeetan.

Kouluissa pitää vaatia, perheissä pitää vaatia, päättäjiltä pitää vaatia, mutta on syytä muistaa perustella vaatimuksensa ja tarjottava jokin vaihtoehto. Ei riitä pelkkä arvostelu, jos ei ole esittää mitään tilalle.

Ennen oli paremmin, näin väitän. Entisestä voidaan ottaa oppia, vaikkei ollutkaan härpäkkeitä. Otetaan sieltä kaikki se, mikä kantaa edelleen elämässä eteenpäin. Ei siihen muuta tarvita.

Jätä kommentti

*