Mikä on luksusta tai täydellistä?

Jatkuvasti törmätään noihin määritteisiin ja jos tuota listaa jatkaa, niin kaunein, paras, ihanin, ja niin edelleen.

Viimeksi luin jutun hotellista, joka on kuulemma luksusta. Jutun päätteeksi jäin miettimään, mikä siinä oli sitä luksusta, kun ei se miulle mitenkään auennut. Olihan siinä hotellissa suihkut, saunat, nojatuolit, sohva, telkkari, valot, siivotut tilat, mutta niinhän on kaikissa yleisesti.

Väitänkin, että luksus oli vain toimittajan mielikuva ja -pide, ei muuta. Jonkun mielestä jokin hotelli on viiden tähden, mutta ketä nuo viisi ovat: Ovatko ne anoppi, appiukko, mummo, rikas setä ja eno?

Hotellit eivät erotu toisistaan, joten eihän sellainen voi olla luksusta. Luksus on sitä, että ihminen kokee jotain aivan ainutlaatuista ja erikoista. Esimerkiksi erämaamökki ilman sähköä, uunilämmitys ja sauna sekä järvenranta.

Toiselle on luksusta hiljaisuus, rauha, jokamiehen oikeus, terve elämä. Elämä onkin sellainen lahja, jota ei rahalla pysty tekemään, eikä robotit pysty korvaamaan. Sen vuoksi onkin tärkeää pitää huolta omasta terveydestään, sillä sen voisi sanoa olevan luksusta, jos ei ole alttiutta sairasteluun, vaan saa terveenä nauttia kaikista pienistäkin asioista. Vaikka olisi millainen satojen neliöitten talo kaikkine vipstaakineen, mutta kun terveys pettää, ei tuollaisesta asumuksesta ole mitään iloa. En sano enkä väitä sitä, että nuo tuollaiset ovat pahasta, en suinkaan, mutta monesti vain ihaillaan ja ihannoidaan materialistisia ratkaisuja, jotka ovat maksaneet paljon ja joissa ei tarvitse kuin hihaa heilauttaa, niin kaikki valot sammuvat tai syttyvät ja jos vaikka mitä.

Sellaisesta elämästä ei ihmiselle ole sitä hyötyä, millaiseksi hänet on luotu. Liian helppo elämä ei hyödytä ketään, sillä jos sellaisesta joku kadehtii, niin samalla voi päästää irti elämästä.
Kotityöt, pienetkin ovat tehokkaita ja yksinkertaisia asioita pitää elimistö elossa. Makuu ei hyödytä ketään, paitsi sänkykauppiasta. Löhösohvat samoin.

Mikä sitten on täydellistä? On vain yksi asia: aurinko ja maapallo! Jos aurinkoa ei olisi, ei olisi elämääkään. Ja mihin kaikkeen auringon valo ja lämpö vaikuttaakaan? Kaikkeen elämiseen.
Sitä ei voi eikä pysty ihminen kehittämään. Sellaista neroa ei ole syntynytkään. Eikä sellaista, joka olisi keksinyt maapallon ja mahdollisuuden ihmisten elää ja tehdä monia asioita.

Kaikki muu on vain mielikuvia. Täydellistä ei ole olemassakaan, sillä aina joku pystyy parantamaan tai sitten se on makuasia, josta ei voi edes eikä kannata kiistellä.

Suomen kauneinta kotia etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Toiseksi kaunein löytyi, sillä kauneinta ei ole olemassakaan. Se on vain mielikuva ja harhaa. Ja onko sitten mikään ruokakaan täydellistä? Ei ole, sillä yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä. Joku ei voi sietää mausteita, toisen mielestä ne ovat herkkua. Vain joku henkilö, joka on nostettu patsaan nokkaan ja sieltä kailottaa, niin sekö kaikki on sitten luksusta ja täydellistä, mitä mieltä hän on? Hohhoijaa!

Olisi parempi vain keskittyä elämään kukin omalla tavallaan ja se, missä asuu ja jos siihen on tyytyväinen, se on luksusta. Kun itselleen tekee omien makuelämyksiensä mukaista ruokaa, se on täydellistä. Siihen samaan juuri sillä hetkellä kukaan muu ei pysty.

Muistan muuan kaverin tarinan 1980 – luvulta:
Oli myymässä taloaan, porukkaa kävi. Jonkun mielestä talo oli kuin loma-asunto, toisen mielestä kaukana luksus-tasosta. Kun nämä ajatukset kerrottiin talon myyjälle, niin hän vastasi: “Joo, tässähän me olemme viettäneet kaikki lomatkin, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla” ja toiselle: “Kyllä tämä on meidän mielestä luksusta, sillä kaikki toimii, kuten olemme suunnitelleetkin, eikä ole edes puhelinta häiritsemässä. Kun saa olla kaikessa rauhassa ja jos jollain on asiaa, niin hän tulee käymään. Muuten ei häiriköitä liiku!”

Vastauksista kumpikin meni hiljaiseksi, mutteivät ostaneet kiinteistöäkään. Ostaja tuli muualta ja oli todella tyytyväinen ja sanoi lopulta: “Tehdään kaupat, sillä olemme muuttamassa Helsingistä kaiken hälinän keskeltä ja tämä on meille todella luksusta. Kesämökki, virtaava puro äärellä ja kirkasvetinen järvi parinsadan metrin päässä!”

Niin että toimittajienkin on syytä tarkentaa kirjoitustapaansa ja olla ihailematta superlatiivein valtavia mausoleumeja, joihin on mätetty rahaa traktorikuormittain.

Joskus takavuosikymmeninä järjestin hiihtomatkan Lappiin. Rajajooseppiin johtavan tien varrelta löytyi entinen Metsähallituksen tukkikämppä ja sauna joen varresta. Sähkövalot olivat, mutta kämppä ja sauna lämpisivät puilla. Muuan iäkäs mies sanoi: “Kuule Hannu: Mie olen kiertänyt Euroopat ja Aasiat, hotellit ovat kaikkialla samanlaisia, niissä ei ole mitään ihmeellistä, vaikka niin markkinoivatkin. Nyt olen kerrankin päässyt sellaiseen paikkaan, mikä on todella luksusta. Ja kaikenlisäksi luonnonrauha ympärillä ja tunturit ja …!” Näin miehen kasvoista kaiken. Silmät kostuivat, sanat loppuivat häneltäkin. Hän oli lopulta löytänyt sellaisen paikan, missä hän tunsi olevansa kuin paratiisissa.

Luksusta on yksittäisen ihmisen oma tyytyväinen tunne omaan elämäänsä. Seinät eivät tee sitä, vaan elämän sisältö.

Jätä kommentti

*