Mikä on tämä Suomi?

Suomalaisuus on ilmeisesti niin itsestäänselvyys, ettei kovin moni pysähdy miettimään koko asiaa. Ensitöikseen katsovat lehdestä tai muualta televisio-ohjelmat, sitten sarjakuvat ja viimeisimmäksi horoskoopin. Kenties joku Savon Sanomien lukija Savolaisen Sutkauksen. Ja siihen se viisaus ja ajattelu jääkin.
Seuraavaksi mietitään, mitä söisi aamupalaksi, lasten herätys ja kelpaakohan heille nyt nämä vai mitä sitten. Nopeasti vain vaatteet päälle ja tavarat mukaan ja vauhdilla autoon ja hoitoon tai kouluun, ottaisiko eväät töihin vai kävisikö työkavereitten kanssa lounaalla ja työpäivän päätteeksi ruokakauppaan vauhdilla, sitten päivähoidon jälkeen kotiin ja nopeasti ruokaa laittamaan, ennenkuin ehtivät toitottamaan nälkäänsä, kunnes on aika lähteä treeneihin tai viedä lapset omiinsa. Kiireellä kotiin ja äkkiä telkkari auki ja sitten hirmuisessa adrenaliinihöyryssä nukkumaan! ”Silmät kiinni ja ihan hiljaa!” kuuluu viimeinen komento, kunnes on aikaa rauhoittua jonkun älyttömän musiikkiviihteen tai väkivaltaelokuvan seurassa. Siinä sitä unilääkettä sopivasti!

Tätäkö on Suomi tänään? Yksinäiselle tietenkin erilainen, suomea puhuva valtaväestö pitää kaikkea itsestäänselvänä. On rauhallista, ei sotaa, liikenne sujuu, palkka juoksee tai matelee, kun koko kuukausi on taas odottamista seuraavaan palkanmaksuun. Sekin on itsestäänselvyys, hyvin monen kohdalla.

Monella taas ei ole varmuutta tämänpäivän ruoasta, työstä, toimeentulosta puhumattakaan. Vaikka kuinka kaikkialla toitotetaan, kuinka makeeta musaa tulee taas, kuinka ihania talonpaikkoja on tarjolla, mitä kaikkia herkkuja kaupat ovat pullollaan. Nuo mainokset eivät vain tee aina ja kaikille kauppaansa.
Kyllähän myyjät ja mainostajat sen tietävät ja siksi kehittävät houkutteeksi kaikenmaailman rahoituskeinoja, jokaiselle omaansa pikavipeistä lähtien, oma rikastuminen ja hyötyminen ensisijaisena ja toisena vasta hyväntahtoisuus.

Kauppojen aulat pursuvat automaatteja, missä hetken huuma useimmiten vaihtuu tuskaksi. Monen tekee mieli potkaista konetta ja toivoa, kuten sarjakuvissa, että kone ykskaks tyhjentääkin muutaman kassillisen rahaa. Ei kaikki käy niinkuin Strömsössä!

Jonkun on kannettava tuosta kaikesta vastuu ja kenestä se lähtee? Jokaisesta itsestään, ei sen kauempaa! Se, että on jossain mahdollista asua; että on joku, joka auttaa yhteisillä pelimerkeillä, jos omat tuppaavat loppumaan ennen seuraavaa tilipäivää; on hyvä, että joku huolehtii teistä, joita pitkin päästään kulkemaan maassa tai ilmassa; on hyvä, että joku huolehtii turvallisuudesta!

”Suomi on paras maa suomalaisille”, sanoi kuuluisat sanansa edesmennyt kenraali Adolf Ehrnrooth. He, jotka haluavat muuttaa tänne suomalaisten joukkoon ja asettua suomalaisiksi, samanarvoisiksi veronmaksajiksi kuin aiemmatkin, niin heille tämä maa, Suomi, on edelleen paras maa asua ja elää.

Kaikki muuten menisikin hyvin, mutta sitten kun jostain syystä keskellemme syntyy tai kulkeutuu ihmisiä, jotka haluavat hyötyä itse enemmän, silloin tämä maa ei ole enää yhtä hyvä ja turvallinen. Ahneus vie voiton, rikollisuus lisääntyy, aivonsa huumeilla pilaavat elävät aivan muussa maailmassa ja käyttäytyvät sen mukaan sivullisillekin tuhoisin seurauksin.

Vastuuasiat voisivat olla toisinkin päin, sillä maan hallitushan se on aikanaan luonut rajat, millä tavalla Suomessa voidaan elää ja olla, mutta tarkoitushakuisesti laitoin tähän järjestykseen. Miksi? Siksi, koska näyttää vahvasti siltä, etteivät kaikki ota vastuuta edes omasta elämästään lapsista puhumattakaan!

Kuka sitten on seuraavaksi vastuussa?
Maan hallitus, joka on toiminut niillä valtuuksilla jo kohta 100 vuotta, jotka Itsenäisyysjulistuksen myötä sille annettiin. Siihen vain pitää luottaa, että se toimii tilanteeseen nähden aina oikeudenmukaisesti. Ja siihen on uskominen Suomessa, että näin tapahtuu.

Välimuotona olevat ammattiliitot tekevät omaa työtään, kapealla sektorilla. Heillä ei ole kokonaisvastuuta. Kunnianhimoiset johtajat pitävät tai koettavat pitää huolta yhdestä kapeasta sektorista, yhdestä ammattiryhmästä. Entäs sitten muut? Jokainen pitää kiinni vain omistaan, eikä edes voi kuvitella muuta. Silti odottavat hallituksen kykenevän tekemään taikatemppuja, ”Simsalabim!”

Eihän elämä näin voi mennä. Eletään aikaa, itsenäistä satavuotista Suomea juhlitaan vuonna 2017 ja vieläkin vain jokainen tai suuri osa ajattelee omaa etuaan, eikä ole valmis tasapainottamaan tilannetta niin, että kaikilla olisi hyvä olla!

Suomalaisilla on puhdas luonto, jota ei ole lähimainkaan muualla päin maailmaa. Puhdas juomavesi, sitäkin pidetään itsestäänselvyytenä. Monia muitakin asioita pidetään Suomessa itsestäänselvyyksinä: Kun aina on ollut, niin pitää olla nytkin, elettiin sitten miten tahansa.

Ei elämäkään ole itsestäänselvyys. Jokaisella on oma elämänsä ja jokainen on siitä henkilökohtaisesti vastuussa. Menot on järjesteltävä tulojen mukaan ja sen jälkeen vasta on muu viihteellisempi. Ei voida aina vain elää kuin ”pellossa”; ei aina voida sysätä vastuuta tai syytä toisille tai toisten niskoille!

Suomi on edelleen parhaita paikkoja ihmisarvoiseen elämään, kun perusasiat ovat kunnossa. Työtäkin löytyy, jos vain on valmis muuttamaan asuinpaikkaansa maan rajojen sisällä samalla kulttuuri- ja samalla kielialueella, olkoonpa, että kaikki eivät aivan yhtä hyvin puhu tätä pohjoisen eksoottista kieltä, eikä samaa murretta, mutta suuri osa tekee kaikkensa oppiakseen. Se ei ole keneltäkään pois. Jokainen on vastuussa omasta tekemisestään, onneksi osa ottaa vastuuta myös toisten tekemisestä eli heikommassa asemassa olevista, jotka eivät siihen itse kykene. Osa haluaa sotkeutua toisten elämiseen ja pyrkii kaikin tavoin vaikeuttamaan sitä. Mutta se ei ole oikein!

Jos puhuu eri aksentilla suomenkieltä, mitä sillä on merkitystä. Pääasia, että tulee ymmärretyksi. Niin se on suomalaisten kohdallakin muualla päin maapalloa. Ei sielläkään osoitella sormella ja vedetä lättyyn heti, kuten näkyy Suomessa, ”Pohjolan suurimmassa luonnonpuistossa” tapahtuvan harva se päivä.

Koettakaas nyt rauhoittua ja miettiä nyt kerran taas esimerkiksi ammattiliitoissa, kun olette rikkomassa yhteiskuntarauhaa kaikenmaailman lakkouhkauksilla jne. Miettikää kerrankin kokonaisuutta, josta vastuussa on kulloinkin istuva hallitus ja jättäkää ne jäsenkorttinne kerrankin pois. Nyt on kyse koko maailmaa ravisuttavasta asiasta. Tietenkin on tähän hyvä vetäistä, että tarjoilijat kärsivät tai työmies on palkkansa ansainnut jne. Tottahan ne ovat, mutta ne asiat ja tilanteet varmasti järjestyvät. Aina on joku, joka omasta mielestään ei saa tarpeeksi, muttei se kaikki ole suinkaan toisten vika.

Eikä nykyinen hallitus voi ottaa vastuuta kaikkien edellisten tekemisistä, vaan ne tilanteet ja asiat ovat aina vallassaolevin niskoilla, halusi tai ei. Jos joku noin ajattelee, että uhallaan tekevät suomaisten elämän hankalaksi, niin sitä ei varmasti kukaan halua. Jos Suomi olisikin ainut valtio koko maapallolla, niin silloin voitaisiin syyttää itsekkyydestä, mutta kun näin ei vain ole. Maailma on kaikkineen kaikki keskenään tekemisissä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. On sairaalloista väittää jotain muuta.

Tämä valtio on edelleen se Suomi, joka maapallolle rajattiin, olkoonpa, että jossain vaiheessa joku ”tyranki” asevoimin sai muutaman hehtaarin entisten lisäksi ja karjalaiset joutuivat sulautumaan muihin murrealueisiin.

Suomi on edelleen se maa, jossa suomalaisilla on hyvä asua. Tuttu kulttuuri ja luonto. Puhdas vesi ja ilmakin, kunhan vain jokainen itse kantaa niissäkin asioissa oman kortensa kekoon, eikä mätä roskia ja kaikenlaisia kääre- ym. papereita pitkin maita; elää sovussa toistensa kanssa; hyväksyy erilaisuuden, koska maanpäällä ei ole kahta samanlaista ihmistä! Meistä jokainen on erilainen risteytys perimän mukaan, joten jos Suomeen muuttaa muualta asukkaiksi ihmisiä, joita nämä vahvaa neljä vuodenaikaa viehättävät, ei se ole kenenkään henkilökohtaisesta elämästä pois, vaan kertoo siitä, että Suomi on hyvä ja rauhallinen maa elää ja asua!

Oppikaa ja opetelkaa luottamaan toisiinne, sillä luottamuksesta kaikki lähtee! Jos koko ajan kuvittelee, että joku haluaa hyötyä itsestä ja että jokainen viilaa toistaan linssiin, hakeutukaa parempaan seuraan tai vetäytykää yksinäisyyteen, älkääkä olla kenenkään kanssa tekemisissä. Jos uskotte, että sieltä löytyy apu henkilökohtaisiin asioihin, niin elämä on sitten niin. Minkäpä sille mahtaa!