Missä ovat faktat Aarnion ja Herttoniemen jutuissa?

Kauan on kestänyt Jari Aarnion hiillostaminen oikeusportaissa, eikä tuomarit ja syyttäjät ole saaneet muuta faktaa paperiin kuin että henkilön nimi on Jari Aarnio ja että hän oli aikanaan huumeosaston päällikkö. Vain tämä on pystytty kiistatta osoittamaan, muttei mitään muuta.

Kaikki on suurta olettamusta ja täynnä todennäköisyyttä, mutta faktat puuttuvat. Kuinka on tässä tapauksessa mahdollisuus julistaa tuomio, kun oikeuslaitos on näin heppoisilla ajatuksilla tekemässä lopullista päätöstä.

Miten tuollainen on mahdollista hyvinvointivaltiossa ja demokraattisessa yhteiskunnassa, että julistetaan tuomio rikoksista, joita ei ole kiistatta pystytty näyttämään toteen.

Jos Jari Aarnio olisi nähty antamassa jotain huume-erää suoraan jollekin, niin se olisi ollut kiistaton tilanne. Jos joku on äänittänyt Jari Aarnion puhelun tai olisi seurannut puhelinten liikuttamista kuvaten kaiken videolla, se olisi ollut kiistaton tilanne, johon puolustuksella ei olisi ollut mitään sanomista.

Jos joku olisi joskus äänittänyt kuvatallenteelle määritteen, jossa Jari Aarnio olisi julistanut: “Minä olen Pasilan mies!”, niin sekin olisi ollut faktaa, jota ei millään olisi voinut muuksi muuttaa.

MUTTA! Kun tuomarit ja syyttäjät käyttävät jatkuvia määritteitä, että “todennäköistä ja lähes varmaa”, niin eihän siinä ole mitään näyttöä eikä faktaa, että tuomion julistaminen olisi kiistaton.

Sitten Hesarin kahden naistoimittajan tekemä satukirja Jari Aarniosta on aivan samaa bluffia täynnä ilman mitään faktaa tai onhan siinä nuo kaksi alussamainittua: nimi ja virka-asema, ei muuta.

Kaikki muu on toimittajien vilkkaan mielikuvituksen ja syyttäjän sekä tuomarien omien ja kenties apukoulussa opittujen taitojen varassa, jotka ovat kaukana oikeuslaitoksen ehdottomuusperiaatteista ja 100%:sta päätöksistä. Naurettavaa toimintaa!

En halua puolustella kenenkään tekoja, mutta oikeusviranomaisten on OSATTAVA PÄÄTTÄÄ vain kiistatta osoitettujen tekojen johdosta, eikä vain jonkin Star Wars – mielikuvitusten perusteella.

Kuitenkin jatkuvasti oikeuslaitos julistaa olevansa riippumaton ja käsi Raamatulla jakamassa tuomioita oikeudenmukaisesti. Tämä Aarnion juttu on kaukana siitä.

Muuan kaveri, joka tuurasi jouluisin joulupukkia, uskoi jo itsekin lopulta niihin tarinoihinsa.
Sama tässä syyttäjien ja tuomarien jutuissa. Ovat alkaneet kuvittelemaan ja nyt sitten uskovat, että niin on käynyt ja että Jari Aarnio on Pasilan mies. Kukapa sen sanoo, vaikka jompikumpi heistä tuomari tai syyttäjä ovat Pasilan miehiä molemmat, kun kellään ei ole mitään näyttöjä.

Tänään julistivat tuomion Helsingin Herttoniemessä tapahtuneesta traagisesta nuoren kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta. Syyllisiksi julistettiinkin mäestä vastuussa olevat täysi-ikäiset henkilöt, eikä suinkaan nuorisoa, joka oli tietoisesti luvatta hakeutuneet pimeän turvin mäkeen ja tietoisesti riehuivat siellä niin, että mäenlaskun estämiseksi pingoitettu vaijeri aiheutti yhden henkilön kuoleman.

Käräjäoikeus ei nähnyt nuoria millään tavalla syyllisiksi, vaan ne toiset. Miksi olivat virittäneet vaijerin mäenlaskun estämiseksi, miksi olivat laittaneet kyltit, että on luvatonta oleskella hyppyrimäen alueella, jos oleskelu olisi sallittu 24/7 jatkuvasti!?

Lopettakaa nuorten silittely ja paijaaminen. Se ei johda mihinkään. Kenties joku säikähti tuota tilannetta, mutta miksi jatkuvasti tapahtuu vastaavaa. Milloin kiivetään uimahyppytorneihin yli lukittujen ovien ja jos vaikka mitä. Ja syyllisiksi julistetaan kuolemantapauksen sattuessa ne henkilöt, jotka ovat liian helpoksi rakentaneet esteet, vaan että torniin ja mäkeen pääsee, kunhan vain vähän temppuilee.

Nämä kaksi tuomiota tai asiaa kertovat vääjäämättä siitä, ettei oikeuslaitos ole tilanteen tasalla, eivätkä vuorenvarmasti tunne omantunnontuskia julistamalla syyttömiä syyllisiksi kaikkeen mahdolliseen.

Aarnion asiassa selkeät faktat pöytään ja sen jälkeen vasta tuomio, eikä vain olettamuksia ja mielikuvitusta. Silloin Suomi on todellinen oikeusvaltio, siihen saakka naurettavaa pelleilyä monessa asiassa tai ainakin näissä ja niissä, joissa ovat joutuneet ylemmissä oikeusasteissa perumaan tehdyt päätökset ja todenneetkin syyttömiksi vuosien, vuosien jälkeen.

Siis, tuomarit ja käräjäoikeudet ovat täynnä ihmisiä, jotka on johdateltavissa tai jotka eivät ymmärrä päätöstensä seuraamuksia.

Surkuhupaisaa toimintaa. Siis: FAKTOJA, FAKTOJA! Silloin oikeuslaitos on uskottava, ei ennen sitä.

Jätä kommentti

*