Mistä johtuu tyytymättömyys?

Taas laitoin aivosolut liikkeelle. En niitä, joita joka päivä käytän, vaan hivenen ravistelin irralleen niitä, jotka ovat vuosikymmeniä olleet lepotilassa. Ihminenhän käyttää normaalioloissaan vain muutamia prosentteja. No se siitä.
Pähkäilin yleiseen tyytymättämyyteen johtaneita syitä ja päädyin tällaisiin ajatuksiin:

Suomi ja maailma on rakennettu liian valmiiksi liian nopeasti, eikä nykysukupolvilla ole ”järkevää” tekemistä. Tällä tarkoitan sitä kehitystä, mikä on tapahtunut 1950-luvulta alkaen. On tehty kivitaloja, urheilukenttiä, kaavoituksia, uusia kaupunginosia suunniteltu jne, kun syntyvyys räjähti. Elämä olikin hetkessä järjestyksessä. Kaupunkiliikenne toimi, junat kulkivat, koneet veivät ihmisiä ympäri maapalloa, ym.
Edelliset sukupolvet halusivat tehdä elämästä helpompaa kuin heillä itsellään oli raivatessaan peltoja ja rakentaessaan sodan tuhoja uuteen uskoon. Vanhemmat halusivat lapsilleen helpomman tavan elää.

Tästä ei käy syyttäminen ketään. Kehitys vain oli sellaista. Kaikki piti saada kerralla kuntoon. Perustoiminnot pelasivat ja kansat lähes kaikkialla näyttivät tyytyväisiltä: työtä riitti ja rahaa kertyi. Yhä uusia tehtaita rakennettiin, öljyä löytyi. Kansat vaurastuivat. Tuntui siltä, että kaikki oli valmista elää helppoa elämää. Siitä se sitten alkoikin tämä yleinen tyytymättömyys, kun ei ollutkaan niin paljon järkevää tekemistä.

Jälkipolvet alkoivat opiskella, päästä ammatteihin, kun pienet tilat eivät elättäneetkään suuria perheitä. Kaikille ei vain ollut tekemistä. Joku jäi jatkamaan tilanpitoa, kunnes totesi toimeentulon riittämättömäksi. Muutamat hehtaarit ja lehmät yms. eivät pystyneetkään antamaan kunnolla edes jokapäiväistä leipää. Maaltamuutto oli tosiasia ja koulut lakkautuivat kylien autioituessa.

Tämänpäivän tilanne on sitten nähtävissä ja kuultavissa joka hetki jostain suunnalta. Ihminen on älykäs olento. Väsyessään fyysisesti hän on valmis kehittämään kaikenlaisia apuvälineitä, automatiikkaa jne. helpottamaan elämää. Kun fyysinen tekeminen käy vähiin, niin sitä kautta myös apatia leviää. Koneita on joka lähtöön. Aiemmin tarvittiin ihmisiä tekemään ja kaikille todellakin riitti työtä. Nyt kun työnteko on muuttunut suurelta osin toiseen äärimmäisyyteen, kansanomaisesti näpelehtimiseksi, jopa terve ihminen rappeutumisen estämiseksi tarvitsee kädestäkiinnipitelijää, hienosti sanottuna PersonalTraineria, kuntosaleja, kaikenmaailman värkkejä pitääkseen koossa syntymälahjaksi saanutta kehoaan. Helppo työ sitten liian monasti kaipaa rankempaa huvia ja se lisää samalla masennusta ym.

Eihän maailma ole koskaan valmis. Tämä on kuin hölmöläisten peitto. Kun jotain on saatu tehdyksi, niin tulee kohta toinen, joka purkaa ja haluaa tehdä mielestään paremman. Väkimäärä lisääntyy vauhdilla, myös Suomessa, eikä entiset palvelut ja välillä liian nopeasti ja huonosti suunnitellut ja hutaisemalla rakennetut kiinteistöt olekaan terveellisiä ja turvallisia. Tarvitaan taas hölmöläisten peiton jatkamista.

Oppilaitokset yliopistoja myöten täyttyvät tiedonjanoisista. Ihan hyvä sinällään, mutta mistä riittää kaikille valmistumisen jälkeen järkevää tekemistä, palkkatyötä henkensä pitimiksi. Kädentaitojen osalta perusopetus on jäänyt lapsenkenkiin, kun lapsille ei opeteta kunnolla edes perunankuorimista kouluissa, vaan tyrkätään näpötin kouraan. Taivaskanavat ovat avoinna, mutta mitä sitten? Ei sekään kaikkia elätä.

Maailma onkin tullut yhtäkkiä yhden tien päähän. Valitettavasti näin vain on käynyt, kunnes rahalla ja vallalla rakennettu elämä romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Yksi tai kaksi sukupolvea saattaa kärsiä tästä muutoksesta eli rappiotilasta, kunnes taas alkaa uudelleen koko projekti alusta. Peli pitää vain viheltää poikki.

Massiiviset rakenteet sortuvat, palataan pieniin yksiköihin. Palataan luontoon, otetaan luonnonkiertokulku säilytyksen kohteeksi ja paneudutaan ruohonjuuritasolla elämän perusasioihin. Tämä on miun ennusteeni. Vakavasi otettavaksiko? Miksipä ei, sillä ei tässä nykyisessä vauhdissa kenellekään jää hyvä maku. Raha ei ratkaise kaikkea, vaikka se joskus hyvältä maistuukin, joku ylimääräinen satanen ”köyhälle laulajallekin”.
Tyytyväinen ihminen pitää olla elämän lähtökohta ja sellainen, joka haluaa tehdä oman osuutensa kunnolla, eikä jää odottamaan, etttä tulee joku, joka tarjoaa kaiken valmiina. Se Joku on kuollut, eikä uutta Jokua ole syntynyt.

Kaikki on kuitenkin mahdollista. Niin kauan kuin on elämää, on toivoakin. On vain löydettävä oma polkunsa, uudelleen, jos entinen päättyi. On palattava takaisin elämän risteykeen ja lähdettävä menemään eteenpäin.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen jo elämän alusta saakka ja kaikkialla maailmassa. Ei ole vain yksiä syyllisiä nykyiseen tilanteeseen. Toisten syyttely ei auta ketään. On vain itse etsittävä ja kehitettävä parempi vaihtoehto. Sillä ihmisestä itsestä lähtee kaikki. Maailman lyhin työmatka on TUUMASTA TOIMEEN ja se on jokaisen mahdollisuus. Hymyä huuleen ja menoksi. Paikalleenjäävät putoavat reestä!

Jätä kommentti

*