Mitä tarkoittaa “kaikki”?

Lasten suusta kuulee usein: “Saanko minäkin älypuhelimen, kun kaikilla toisillakin on?” Viimeksi luin Kokkiohjelmaa vetävän Sikke Sumarin mainitsevan sienirisotosta: “Karmean hyvää ja että kaikkihan siitä pitävät tai syövät!”

Miksiköhän ihmiset yleensä kuvittelevat, että kaikilla on kaikkea ja että kaikki pitävät varmasti juuri minun tekemästäni? Pahasti menee metsään tuollaiset luulot ja kuvitelmat, sillä jos joku sattuu omistamaan älypuhelimen tai jonkun muun värkin, niin heti kuvitellaan, että itse on ainut, jolla ei sellaista satu olemaan.

Tosiasiahan on, etteivät kaikki ihmiset koskaan pysty sellaista hankkimaan, eivät tarvitse tai eivät yleensäkään ole kiinnostuneita muusta kuin että on puhelin, jolla pystyy soittamaan. Kaikillahan ei voi olla kaikkea. Lapsillekin on syytä opettaa jo pienestä pitäen, mihin esimerkiksi perheellä on varaa ja mihin ei.
Elämän sisältöä saa varmasti paljon enemmän ilman näpöttimiäkin. Eikä tarvita edes tietokonetta joka lähtöön. On ihmisiä, jotka edelleen kirjoittavat käsin kortteja ja kirjeitä, lukevat paperisia sanomalehtiä ja kirjoja. Eikä se sitä tarkoita, ettei ole kiinnostunut asioista, vaan eivät halua sitoa itseään koneisiin.
Tällaiset ihmiset nauttivat elämästään esimerkiksi luonnossa ja juuri sitä hetkestä, missä elävät. Ei heidän tarvitsekaan tietää, mitä maailmassa juuri sillä hetkellä tapahtuu. Vain ne asiat kiinnostavat ensisijaisesti, mitkä koskevat heitä itseään ja omaa elämäänsä. He eivät yleensäkään ole kiinnostuneita toisten asioista, eikä tämäkään tarkoita sitä, etteikö voi olla lähellä jotain ystävää tai tuttua, joka saattaa tarvita apua.

Ihminen kuvittelee enemmän kuin tarvitsee. Suurista katastrofeista asuinseudullaan tuodaan viestiä, posti tuo laatikkoon muut henkilökohtaiset asiat ja lehdestä saa luettua lisää. Radio on hyvä keksintö kertomaan uutisia. Niitä tulee tosin niin monelta kanavalta ja monta kertaa päivässä, ettei kukaan jaksa niitä jatkuvasti seurata. Kenties eikään ja aina joku jotkut uutiset kuuntelee. Sen lisäksi vielä tv-uutisia tulee pitkin päivää, teksti tv päivittää jatkuvasti ja netistä näkee lukea he, joilla sellainen yhteys on.
Enkä suinkaan tarkoita sitä, etteivätkö nämä kaikenmaailman näpöttimet ole ihan hyvä keksintö. Ihminen vain kuvittelee tarvitsevansa kaikkea ja että pitää koko ajan olla yhteyksissä johonkin kaveriin, lapsiin tai vain chattailla ympäri maailmaa. Sitten ei huomaa, kun vahingossa polkaisee kävellessään koiran jätöksiin tai kun joku tuttu tulee vastaan. Liika on liikaa, mutta onneksi kaikki eivät ole samanlaisia, edelleenkään.

Yksi asia liittyy vielä tähän näpötinmaailmaan ja se on raha: Käteinen vaiko bitcoin vai muovikortissa tai puhelimessa oleva raha, jota hipaistaan laitteeseen maksuhetkellä. Entäpä sitten, kun laitteessa päsähtää virrat loppuun, eikä pystykään maksamaan, kun ei ole pätäkkää lompakossa. Tarkoittaa seteleitä ja kolikoita.

Väitän, ettei yksikään laite pysty koskaan korvaamaan käteistä rahaa. Selkeät setelit ja kolikot eivät koskaan aiheuta ongelmaa maksutilanteessa, vaan ne ovat aina vastineena käypää valuuttaa. Helsingissä viimeisin kahakka, mistä bussikuski sai loparit, käytiin maksutilanteessa, kun asiakkaalla oli varmaan aivan oikea juttu, mutta maksujärjestelmä ei ollut ajantasalla. Siitäkös sitten lyötiin kuulemma oiken olan takaa. Entäpä jos kyytiintulijalla olisi ollut seteli tai kolikoita maksaakseen kyytinsä, mitään tuollaista tilannetta ei olisi päässyt tapahtumaan ollenkaan. Selkeällä rahalla olisi kuskikin saanut pitää työnsä, olkoonpa nyt tuon tilanteen asiat menneet juuri niin kuin alkujaan kerrottiin.

Mitä sitten tulee siihen, että kokit kuvittelevat aina, että kaikille maistuu kaikki tai että vain he pystyvät tekemään “täydellistä” ruokaa?! Tai jos kokki käyttää määritteenä “karmean hyvää!” Viimeistään tuo “karmean” – sana saa niskavillat pystyyn ja epäilys on kylvetty välittömästi. Jos hän, Sikke Sumari, tarkoittaa erittäin tai erinomaista, niin miksei hän sitä sanaa käytä. Karmeahan tarkoittaa täysin epäonnistunutta, piloille mennyttä, jne.
Mitä sitten tulee siihen, että kaikki pitäisivät sieniruoasta tai riisistä tehdyistä ruoista, sekään ei pidä paikkaansa. Sienet ovat erittäin hitaasti sulavaa ruokaa ja monesti aiheuttaa mm. sappivaivoja ja lähinnä sappikivien syntymistä. Se jos mikä on ikävä sairaus. Itsekin jätin sienet ruokavaliosta pois, kun sellaisia oireita alkoi ilmetä. Eipä ole sen jälkeen ollut, enkä tunne mistään jääneeni paitsi.
Ihmisillä on monenlaisia allergioita ja makuelämyksistä yleensäkään ei passaa kiistellä. Mikä on yhdelle hyvää, ei toiselle maistu ollenkaan, vaikka kuinka kokki sitä kehuisi ja ylistäisi. Ettei vain kokeillakin nouse omat taidot hattuun? Senkö vuoksi monesti kokeilla on korkeat tötteröt, kun on jo liian monta kertaa noussut oma kehu hattuun. Ehken se on suuri sen vuoksi, että kaikki omakehu ja toisten kehu mahtuu sinne. Ehkä se onkin tyhjää täynnä.

Perheet joutuvat lasten kanssa tiukille. Jotkut ratkaisevat ongelman sillä, että sanotaan: “Kyllä meidän lapsella pitää olla parasta ja parhaimmat laitteet. Meillä on kyllä siihen varaa!” Sitten on värkkejä ja laitteita nurkat ja varastot täynnä ja siitä huolimatta lapsi turhautuu liialliseen hyvään. On parempi tinkiä kuin täyttää kaikki lasten halut. Onneksi on kuitenkin edelleen perheissä tervettä järkeä ja jätetään ostamatta. Asiat osataan keskustella kotona siten, että lapset ymmärtävät, mitä voidaan ostaa ja mikä on välttämätöntä ja mitä ilmankin pärjää. Näille ihmisille nostan lakkia ja kaksin käsin! Toivottavasti kaikissa perheissä osataan keskustella asioista, jotta vältyttäisiin liialliselta kerskakulutukselta.

Kaikilla ei siis ole kaikkea eikä kaikki kaikille maistu. He nauttikoon, joilla on ja syökööt sitä ruokaa, mikä itsetehtynä maistuu aina ja jota ei kukaan kokki pysty loihtimaan. Tai ei saa mahdollisuutta! Toivotaan näin!

Jätä kommentti

*