Niin että periaatteessako?

Periaatteen ihmisiä on edelleen, vaikka luulin, että kommunismin romahdettua idässä, kaikki periaatteet kuolivat samalla kertaa.

Kaikenlaisissa tilanteissa sitä törmää periaatteisiin, kuten esimerkiksi liikenteessä. Autojono ajaa suurinta sallittua nopeutta, mutta yks’kaks’ jonkun pitää vain periaatteessa lähteä kiilaamaan jonossa eteenpäin yksi auto kerrallaan.
Toiset ovat jalka jarrupolkimella valmiina tekemään tilaa tuollaiselle periaatteelliselle hölmölle.

Aivan kuin hänen matkansa etenisi yhtään sillä, ettei voi hyväksyä ajamista esim. Fiatin tai vanhan Ladan perässä upealla leasing-mersullaan. Ja tuo kaikki vain periaatteessa.

Olen koettanut miettiä pienen pääni puhki, että millainen on tuon edellämainitun ihmisen periaate ja mitä se käytännössä tarkoittaa? Sille ei taida mistään muusta löytyä selitystä kuin että ylinopeutta kaahatessaan poliisin pysähdysmerkki saa ihmisen pysähtymään. Poliisien pitääkin tästälähtien kysyä kuskilta vaativan kysymyksen: MIKSI? Miksi hän lähti ohittamaan, kun näki jonon liikkuvan oikeaa nopeutta ja kun ei ollut mistään hälytystehtävästä kyse?
Kuljettaja luonnollisesti vastaa: “Ihan vain periaatteessa, kun en halunnut ajella sellaisten romujen perässä!”

Näin olin kuulevinani viimeksi viikonvaihteessa tien päällä Tampereen ja Jyväskylän suunnalla.
Poliisit eivät vaatineet miestä tilille sanoistaan ja että mikä tuo hänen periaatteensa on. Sen sijaan toinen tulosteli ylinopeussakkolappua ja hymy huulillaan käyttäytyi mitä ilmeisimmin niin kuin ennen vanhaan: “Laita yksi nolla perään, ihan vain periaatteessa, kun hän periaatteessa vaaransi koko liikenteen ja toisten kuljettajien hengen”.

Jos nuo periaatteen kuljettajat joskus oppisivat noudattamaan liikennesääntöjä aivan vain periaatteessa, mutta kun pellin alla hyrrää muutama sata hevosta ilman käyttöä, niin eihän sitä kestä erkkikään. Pakkohan se on melkein kuin periaatteessa laittaa konit töihin edes kerran päivässä, kun ei niitä voi sieltä pellin alta laitumellekaan päästää kirmaisemaan juoksuhalujaan pois.

Joku taas periaatteessa heittää roskat luontoon, juodut energiajuomapurkit pitkin katuja. Niin se on aika myös muuttunut, etteivät periaatteen ihmiset enää kunnioita edes punaisia valoja, vaan vasten punaista laukkaavat kuin pienet kanit katsomatta sivuilleen. Pitäisihän myös nykyajan periaatteen ihmisten noudattaa omaa väriään myös kaupunkioloissa.

Niin ne ajat ovat muuttuneet. Joku periaatteessa syö lippis päässä, joku puhuu periaatteessa ruoka suussa ettei millään saa selvää, mitä hän mussuttaa.

Mihinhän tuollaiset periaatteet on painettu? Pakkohan ne jostain on löytää, että voisi ihan periaatteessa osata käyttäytyä joko eri tavalla tai sitten vain huvikseen.

Onkohan jo korkea aika näinkin sivistyneessä valtiossa, mitä Vapaavuori Helsingistä antaa ymmärtää, että luovutaan periaatteista ja muutetaan käyttäytymistä tilanteen mukaan siten, että pysytään sovussa kaikkien kanssa.

Miekin taidan lopettaa tämän juttuni, vaikka periaatteessa voisin jatkaa vaikka miten. Sitä en tee, poikkean ruodusta ja jätän lukijat miettimään, miksi lopetin kirjoitukseni, vaikka periaatteessa olisi ollut paljon enemmän sanottavaa.

Kesänjatkoja toivotellen ja lohduttaen helteitten perään itkeviä: Periaatteessa aina jossain paistaa aurinko ja hellettä piisaa. Periaatteessa joka paikkaan pääsee jollain kyydillä, jos sinne haluaa ja helteitä rakastaa. Vielä ne tulevat Suomeenkin, sula aika on pitkä, periaatteessa lokakuulle saakka.

Jätä kommentti

*