Nimimerkillä vai omalla nimellä

Lehdet ja netti ovat mielipiteitä täynnä. Milloin mistäkin ja monesti hyvin alkukantaisesti heitellään herjaa hyvinkin vakavista asioista.
Yksi ero niissä on: Jolla on asiaan ehdotettavaksi vaihtoehtoinen mielipide, kirjoittaa selkeästi omalla nimellään, mutta päinvastaisessa tapauksessa hyvinkin asiaton kannanotto ilman minkäänlaista vastaehdotusta tekaistaan milloin minkäkinlaisella nimimerkillä. Miksi?

Mikä estää kirjoittamasta omalla nimellään? Ilmeisesti se, ettei ole mitään mielipidettä, kunhan vain räksytetään jonninjoutavaa. Yhdytään siihen porukkaan, jotka huppupäisinä mellakoivat milloin missäkin, särkevät paikkoja tunnistamattomina tai ovat luonteeltaan toisten vietävissä ja vahvempien ohjattavissa. Tämä ei ikävä kyllä johda yhtään mihinkään. Tai oikeammin nuo räyhähenkisistä pahimmat putkaan ja sakkotuomioille. Muut jatkavat siellä eturivin takana huutelemistaan ja kivien heittelyä.
En koe itse tuota minkään arvoiseksi toiminnaksi vaikuttaa tehtyihin päätöksiin, ratkaisuihin, sillä tuollainen kaikki vain heikentää mahdollisuuksia muuttaa mitään.

Tyhjänpäiväinen kirjoittelu, some-viestintä, on täysin turhaa ajanhukkaa. Se täyttää vain facebook- ym. sivuja mielettömästi, mutta asiaan se toiminta ei koskaan vaikuta.

Vasta siinä vaiheessa, kun henkilö kirjoittaa omalla nimellään, asiaan voidaan tarttua ilman, että henkilö itse siitä kärsii. Nimellä kirjoittavat tekevät sen monesti kärkevästi, mutta asiallisesti, jolloin sitä voidaan käsitellä erilaisena mielipiteenä. Henkilön henkilökohtainen kannanotto on silloin vakavasti harkittava mielipide ja kirjoittaja on sen joko kokenut sellaisena tai mielestään nähnyt sen paljon paremmaksi vaihtoehdoksi.

Yhtälailla, vaikka Harkimo ottaa väkevästi kantaa täällä blogisivustolla ja paperilehden palstalla SS 10.12.2018, niin hän todella on sitä mieltä. Harvoin hän syyllistyy sellaisiin kannanottoihin, jotka eivät pidä paikkaansa tai on kuin oppineen poliitikon kapulakieltä: ”Puhu niin, ettet lupaa mitään sellaista, mitä et pysty takaamaan tai sitten vain kirjoitat itsestäänselvyyksiä, kun niillä täyttää viestin, vaikkei ne merkitse mitään sen kummoisempaa”. No, viisaallekin joskus käy niin.

Tämänpäiväisessä Savon Sanomissa kansanedustaja, liikemies Harry Harkimo mainitsi: ”Kuten tiedetään, kansamme vanhenee!”
Eikös tätä ole tapahtunut jo niin kauan kuin ihmisenkaltaisia on ollut olemassa Telluksella, ei vain Suomessa?

Sitten toinen: ” Yhteiskuntamme rakentaminen on vielä kesken!”
Milloinka tämä yhteiskunta on sitten valmis? Ei koskaan, koska elämme jatkuvassa muutoksessa. Luonto ympärillä elää ja kaikki. Koko maailma elää. Pysyvä olotila johtaa taantumiseen. On siis mentävä koko ajan eteenpäin. Jos joku asia kaipaa kohennusta, niin sitten siihen on vain ryhdyttävä. Mutta on huomioitava, että kaikki se vuosisatainen historia on aina pohjana tuleville ratkaisuille, vaikka Harkimo kirjoittaakin: ”Mennyt on mennyttä, eikä menneisyyteen pystytä vaikuttamaan!”

Ei pystytäkään vaikuttamaan, mutta menneisyydessä on paljon asioita, joista voidaan ottaa opiksi. Ei sitä pidä unohtaa. Urheiluvalmennuksessa siitä on valtavasti esimerkkejä, yhtä lailla monessa muussa asiasta.

No, takerruin tietenkin pikkuasioihin, mutta kaikeksi onneksi pääasia tuossa Harkimon kirjoituksessa on asiaa. Joku oppositiomaisesti ajatteleva on vahvasti eri mieltä, mutta saa ollakin, kunhan vain tarttuu asiaan ja vastaa omalla nimellään. Siitä syntyy kehittävä keskustelu. Nimimerkkikirjoittelut eivät tässäkään tapauksessa johda mihinkään, vaikka uskon, että joku ottaa puheeksi KUUMALINJA-tekstiviesteillä.

Mie luotan siihen, ettei väestömme vanhene ainakaan ennen joulua, koska tuttu laulu kertoo: ”Jo vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään ja koukkuselkä suortuu, niin kaikk’ on mielissään!”

Jouluhan se on miullakin mielessä, vanheneminen on takanapäin tai sitten vielä edessä. Olen itse pannut merkille, etten jostain syystä tunne vanhenneeni ollenkaan, korkeintaan hieman ikäänkuin ikääntynyt. Kukin tavallaan.

Jos lehdet ja muut kontaktisivustot ottaisivatkin ykskaks käyttöönsä esim. pankkitilitunnisteet tai muut sellaiset henkilökohtaiset tunnistimet, ennenkuin pääsisi kommenttejaan kirjoittelemaan mihin vaan, saattaisi tulla itku puseroon monella, kun ei uskalleta olla mitään mieltä. Sivut siistiytyisivät, kannanotot järkevöityisivät, turhat räkimiset häviäisivät.
Kannattaisi kyllä kokeilla, sitä mieltä olen.

Ai että olenko itse kirjoitellut nimimerkin varjossa? Kyllähän mie olen, väistellen kuitenkin aina henkilökohtaisuuksiin ja asiattomuuksiin menemistä. Eikä kaikkia julkaistaisi siitä huolimatta, sisältää ne mitä tahansa. Joskus on vain mukava heittää pieniä täkyjä, mutta jos miulla todella on asiaa ja haluan arvostella jotain asiaa, niin tiedän kokemuksesta, että kaiken sellaisen voin varustaa omalla nimelläni ja seisoa mielipiteeni takana. Niin jatkossakin!

Tämä toive nimimerkkien muuttaminen omiksi nimiksi on varmasti intimiteettisuojalain vastaista toimintaa. Jossain tilanteessa ymmärrän nimimerkeillä varustetut kirjoitukset, jos ne sisältävät arkaluonteista ja henkilökohtaista asiaa ja jotka voisivat vaikeuttaa asian jatkokäsittelyä. Mutta vain ääritapauksissa tai jos kirjoituksessa muutetaan henkilöitten nimet toisiksi yleisen turvallisuuden takaamiseksi.
Onhan moni joutunut muuttamaan henkilöllisyytensäkin ja sitä en toivo kenellekään, mutta kun maailma on niin kova ja raaka, niin valitettavasti sellaisiakin päätöksiä joudutaan tekemään.

Muutoin: Pois nimimerkkien kätköistä ja reilusti seisomaan sanojensa takana! Se on miun viestini.

Jätä kommentti

*