Nykysuomesta ja murteista

Onhan se suomenkieli muuttunut siitä, kun isä lampun osti ja äiti särki vai meniköhän se toisinpäin.

Silloin joskus Agricolan aikoihin sanat olivat monesti nykyihmisille täysin ymmärtämättömiä, hieman ruotsinkieleen tai sinnepäin.

Mitäs sitten nykyisin on? Oikeastaan aivan samanlaisia, vaikkei aivan koukeroisia kuitenkaan.

Tässä tänään kuuntelin muuan haastattelua ja kun äiti sanoi tyttärensä harrastuksesta, että ”kyllä on aivan SAIRASTA TAI SAIRAAN HIENOA”. Mitenkähän tuo pitää ymmärtää? Niinkö, että lapsi on sairas, ettei kykene harrastamaan vai onko se sairaan ihmisen tekemäksi todella hienoa? Entäs SAIRAAN SIISTI?

Onkohan sairas eli kivulias ihminen aina siisti? Kenties, vaikkei aina itse pystykään itsestään huolehtimaan. Joku muu on SAIRAAN SIISTI APULAINEN. Tuo vain pitää käsittää eri tavalla kuin sairaalloisen ihmisen siisti kämppä tai … mikä se sitten lieneekään.

Aivan sama kun puhutaan SIKAMAKEE? Kukahan on mennyt nuolemaan sian pintaa ja siitä saanut päähänsä, että se todella on makeeta. Sikahan on sinällään siisti, ainakin pienenä. Aivan kuten ihmisetkin, kun heitä hoidetaan kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Sitten, kun kasvavat suuremmiksi, niin muuttuvat kenties sioiksi, ainakin, mitä monen naisen kuuluu sanovan: ”Sikakännissä, ei siatkaan ole noin saastaisia, ja niin edelleen. Kuitenkin sanotaan ”sikamakee”.

Tuon sanonnan keksijällä on arvot ja ajatukset menneet pahasti sekaisin. Sika on harvoin kännissä, en ole ainakaan kuullut, paitsi ne Vaahteramäen Eemelin siat, jotka söivät mäskin tunkiolta.

Entäpä sitten KAMALAN HIENO! Siis, onko kyse todella hienosta, joka ei sitä kuitenkaan ole. Tai sitten ÄLYTTÖMÄN SIISTI! Ketähän tuo tarkoittaa tuo älytön ja hänen kotinsa, vaatteensä, ilmeensä tai tapansa. Siistin kyllä ymmärrän, mutta miksi tuohon on pitänyt ottaa jonkun henkilön ominaispiirteet mukaan.

Tosin liikenteessä tehdään ÄLYTTÖMIÄ ohituksia ja joku on AIVAN ÄLYTÖN. Nuo mie ymmärrän ja varmaan Agricolakin jossain mielessä. Älyttömillehän ei pitäisi antaa ajolupaa ollenkaan, silti he vain jotenkin onnistuvat luikertelemaan läpi kaikkien testien.

Jostain ihmisestä sanotaan, että on ”paskantärkeä”. Mistähän tuo on peräisin? Sen mie ymmärrän, että jos ihminen on ummetuksen riivaama, niin uloste on todella tärkeää saada tulemaan. Ehkäpä tuo tarkoittaakin ihmistä, joka kuvittelee itsestään enemmän kuin on. Kekkulehtaa kaikkialla solmio kaulassa ja puhuu mielestään sivistyneesti. Entäpä jos he ovatkin niitä kunnan päättäjiä tai joku heistä.

Tuskin kaikissa kunnissa noin tärkeitä on. Mietin vielä, että haiseeko tuo ihminen sille itselleen vai onko se vain se omakehu, joka haisee ja saa toiset heti hereille. ”Että tuonkin nilviäisen piti vielä tänne tulla!” Tällä viimemainitulla taas ei ole mitään tekemistä todellisten biologisten nilviäisten kanssa vai onkohan sielläkin samanlaisia koppavia kuoriaisia, toinen toistaan hienompia ja keulille pyrkijöitä.

Sanat ovat rikkaus, vaikkei niitä osatakaan aina käyttää oikeissa tilanteissa oikeita muotoja. Kuten tänään olympialaisissa miesten hiihdon selostuksessa mainittiin, että ”Iivo Niskanen ei tahdo pysyä kärkiletkassa mukana!” Miusta sensijaan vaikutti, että varmasti tahtoi ja halusi. Ei sinne hänkään ole luovuttamaan mennyt. Tietenkin selostaja tarkoitti ettei jaksa pysyä mukana, mutta lipsautteli sanoja, jotka menivät niin nopeasti ohitse, ettei ehtinyt itsekään miettimaan. Iivo todellakin halusi, mutta pertsun 15 km keulapaikalla veti miehestä sen verran mehuja, kun norskit vain peesasivat ja odottivat saavansa hyvän päänahan. Saivat, onnittelut heille ja voittajalle, joka todellakin teki ”virenit” ja voitti kompuroinnista huolimatta kisan.

Eivätkä kaikki eteläsuomalaiset tunne savon murretta parhaimmillaan, kun muuan poika odotti junalta nettiystäväänsä ja kun ensi kerran sanoi junasta alaslaskeutuvalle helsinkiläisneitoselle: ” Sin’ out ihan haaskan näköne!”
Mitä siinä sitten tapahtui? Poika sai korvilleen ja tyttö loukkaantui niin verisesti, että sanoi yhteyden irti ja seuraavalla junalla takaisin. Ja poika aivan vakavissaan ihaili tytön kauneutta.

Entäpä sitten muuan mies, joka vastasi yhteislaulujen vetäjälle tämän kysäistessä: ” Et laulanut”. ”Ei laalata, kun anoppia ei naarata!”

Tälläista tämä suomenkieli on ja mitä ilmeisimmin maailman yksi rikkaimmista. Pitäkäämme siitä hyvää huolta, älkääkä sotkeko siihen amerikkalaisia okei, jees, ynnä muita. Toki nuo sanat kertovat sanojansa hyvästä ulkomaankielen taidosta. Käytetään vain puhdasta suomenkieltä murteilla höystettyinä.

Jätä kommentti

*