Nyt: Mitäs mie sanoin! :)

Joskus asioita tulee mieleen ja niistä on kirjoitettava oman tuntemuksensa mukaan.
Eilen kävi juuri niin, kun kirjoitin tekoälystä ja siitä, miten se vaikuttaa ihmisten omaan älykkyyteen.
Kirjoitus oli tietenkin oma näkemykseni siitä, miten liian valmiit asiat saavat ihmisen oman aivotoiminnan sivuraiteelle ja liialliseen lepotilaan.

No, mitäs tänä päivänä? Nyt ainakin herkuttelen itse ajatuksellani, että “mitäs mie eilen sanoin!” Pienen hetken vain herkuttelen, mutta se meni jo ohitse.

Savon Sanomissa keskiaukeamalla kerrotaan seikkaperäisesti ihmisen oman älykkystason laskusta. Kirjoittaja sen paremmin kuin miekään, emme varmasti ole olleet tekemisissä keskenämme, joten siitä ei ole kyse. On vain tullut juuri se hetki, jolloin asiasta oli kirjoitettava ensin blogissa, joka ei tietenkään monen tai suurimman osan ihmisistä mielestä ollut kuin kevyttä suunpieksäntää.

Sen sijaan tämänpäiväinen uutinen on vakavasti otettavaa, eikö vain? Niinhän se menee, mutta sama lopputulos molemmissa jutuissa. Yksinkertaisemmat ratkaisut ja vaihtoehdot syntyvät ihmisen päässä omasta tahdosta riippumatta. Ne ikäänkuin hyppäävät esille, AHAA! – elämyksinä tai HEUREKA! – huutoina.

Liian heppoinen elämä, liian valmiitten ratkaisujen valinta ilman pienintäkään vaivannäköä, surkastuttaa tuon merkittävän pään sisuksissa sijaitsevan aivotoiminnan. Kenties kohta unohdetaan jopa se, kuinka päästään eteenpäin tai saadaan ruoka suuhun. Enkä nyt puhu tässä sairauksien vaikutuksista, vaan aivan niinkutsutusti terveitten ihmisten kohdalla, kun tarvitaan personal trainer opastamaan, kuinka liikutaan ja ravintoneuvoja, kuinka saadaan ruoka tehdyksi saati syödyksi ja mitä tehdä sille ruoalle, mikä jää tähteeksi.

Yksinkertaisia asioita, kun vain viitsii käyttää yhtä prosenttia suurien aivojen kapasiteetista.

Tai sitten toinen asia: ajetaan ylinopeutta ja saadaan sakot, ehkäpä vielä menetetään suurella vaivalla saatu ajokortti kuivumaan ja jopa ehdollinen vankeustuomio. Ja vain siitä syystä, että on haluttu näyttää kavereille, että tehoja löytyy. Siihen ei tarvita edes älyä, sillä jokaisella autolla pystyy ylinopeuksiin samanlaisin vakavin seuraamuksin ja jopa hengenmenetyksiin. Ihan vain sellaisesta hetken pimennyksestä aivoissa.

Tekoälylle on siten tilausta, kunhan vain kehittävät vielä sellaisen vaihtoehdon, jonkun mikrosirun, joka sijoitetaan korvan taakse sekä piuhat isoihin aivoihin ohjaamaan loogista ajattelua. Turha tuollaisia autoja on rakennella, kun ne eivät kuitenkaan pysty kaikilta osin reagoimaan luonnonvoimiin sekä eläinten ja ihmisten yllättäviin liikkeisiin.

Joko laitetaan tilauslista liikkeelle? :)

Jätä kommentti

*