Oikeutettu traktorimarssi

Pelkkänä asiakkaana ei aina tule ajatelleeksi asioitten oikeaa laitaa, kun tallentaa bonukset merkkikohtaisella kortilla talteen kaupan kassalla.
Nuorena sitä kunnioitti heitä, jotka nyt käyttävät valtaansa saadakseen asiakkailleen päivittäistä ruokaa mahdollisimman edullisesti.
Kunnioitus johtui siitä, että olin koulupoikana Lappeenrannassa Keskolla kesätyössä ja sitten myöhemmin pidempiaikaisessa työsuhteessa. Kunnioitus johtui luonnollisesti siitä, kuinka yritys hoiti asiakassuhteensa ja palkanmaksunsa. Oli hieno tunne kuulua siihen joukkoon ja saada kurvailla kolmipyöräisellä pitkin kaupunkia. Silloin ei markka-aikana ja kouluikäisenä 1960-luvulla osannut ajatella, minkä verran tuottajat saivat perustarvikkeitten kasvatuksesta korvauksia. Varmaan suhteessa enemmän kuin tänä päivänä.

Silloin pääosa maataloudesta eli sillä, eikä tarvinnut käydä niin paljoa töissä kodin ulkopuolella. No, jos tämä tuntuu lukijoista virheelliseltä mielipiteeltä, niin tuskin moni kaupunkilaispoika yleensäkään vaivautui asioita miettimään kovin syvällisesti. Todellisuus saattoi silti olla lähellä samaa kuin nykyisinkin.

Kun muututtiin euro-kantaan, niin tuntui siltä, että suuri osa elintarvikkeitten hinnoista kuusinkertaistui. Helpoin laskutehtävä oli kupillisesta kahvia, jonka edellispäivänä sai markalla ja seuraavana päivänä siitä samasta sai maksaa euron eli kuusinkertaisen hinnan. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Jos tuohon samaan mennäkseni, niin jos kahvi pullineen maksoi markka-aikana 2 tai kolme markkaa, niin euroihin siirryttäessä 3-5 euroa oli yleisin hinta eli markoissa 18-30 markkaa! Tuo on edelleen täysin käsittämätöntä, kun eivät palkat tai korvaukset tuottajille ole nousseet lähellekään samassa suhteessa.

Päinvastoin tuntuu olevan.
Tuottajille esitetään vaatimuksia ja muka hintojen kilpailuttamiseksi saada mahdollisimman edullisesti, jotta voittomarginaali kahdelle suurimmalle keskusliikkeelle jäisi mahdollisimman suureksi. Kuvittelevatko K- ja S-ketjujen johtajat ilmaiseksi saavansa kaikki peruselintarvikkeet ja eikö heillä ole minkäänlaista kunnioitusta alkutuottajia kohtaan? Kauppias on pahassa välikädessä, kun hekin tekevät työtä elääkseen. Loppukuluttaja on tyytyväinen, kun saa edullisesti, mutta mitä tapahtuu tuotteitten kasvattajien kotona? Mitä heidän mielessään liikkuu, kun isojen talojen ostajat ovat kuin talosta taloon kerjuulla kulkevat köyhät ilmaista ruokaa vailla?!

Kynsien pureksiminen ei elätä ketään ja vaikka henkensä pitimiksi olisi omaan pöytään jotain, niin ei sekään ruoka ole ilmaiseksi kasvanut!

No, mitä sitten tapahtuu lakisääteisten tukirahojen maksajien virastoissa, missä yltäkylläiset ja säännöllisesti kuukausipalkastaan nauttivat virkailijat eivät sen vertaa saa aikaiseksi, että maksavat aikataulun mukaisesti korvaukset eteenpäin. Miettivät päivän ja kuukauden, että ”pitäisköhän jo maksaa vai onkohan näillä niin kiire?” Ei siis pienintäkään tolkkua koko asiassa.

Mitä sitten tapahtuu, jos todella kaikki torimyyjistä alkaen julistautuvat työttömiksi, jättävät lainansa hoitamatta, istuvat päivästä toiseen joutilaina Nesteen tai ABC:n kahviloissa puhumassa jonninjoutavia ja käyvät kuntien sosiaalitoimessa laskunipun kanssa ja nostavat toimeentulotukea! Nykyistä vauhtia se hetki on aika lähellä ja Suomi saa sanoa hyvästit omavaraiselle tuotannolle.

K- ja S- ketjujen hallintoneuvostoissa istuu ilmeisen kylläisiä henkilöitä, jotka tyytyväisinä nauttivat herra-seurassa olemassaolostaan ja tuottajien hikipäässä kasvattamia sekä kauppaan kiikuttamia porkkanoita ja kaikkea muuta! Saisivat hävetä! Eikö heillä todellakaan ole minkäänlaista sananvaltaa yrityksen kauppapolitiikassa vai ovatko he vain oman edun tavoittelijoita? Siltä näyttää ja kuitenkin kirkkain silmin ja puhtaalla omallatunnolla käyvät kaupoista ostamassa ruokatavaransa.

Jätän sanomatta, mitä todella ajattelen, kenties painokelvotonta tekstiä eli samaa mitä varmasti tuottajatkin tällä hetkellä!
Luulevatko K- ja S – ketjujen johtajat niiden siementen itsekseen lentelevän peltoon oikeaan järjestykseen ja lehmien keskenään hoitelevan lypsämiset ja maidot meijereihin tai soittaako lihakarjan pomo itse, kuka on vuorossa teurastamoille? Luulevatko edelleen, että karja ihan oman päänsä mukaan päättää päivittäisestä ravinnostaan ja että tilojen omistajat silittävät juhlapukineitaan lähtiessään illanistujaisiin? Siltä todellakin näyttää!

Järjenkäyttö on sallittu myös keskusliikkeissä. Jättäisivät optioitten laskemisen vähemmälle ja keskittyisivät olennaiseen eli peruselintarvikkeitten jatkuvaan saantiin oikeudenmukaisilla korvauksilla! Oma vatsa kun on täysi, niin mukava on matkustaa eläkepäiviksi vaikka Portugaliin!

Jätä kommentti

*