Aika kulkee niin joutuisaan, ettei tahdo oikein mukana pysyä. Muoti muuttuu yhtenään, elintavat samoin. Milloin mitäkin on liikaa tai liian vähän. Oli kyse vuodesta 1945 tai 2016, niin mikään ei lopulta ole muuttunut. Tekniikka on tietenkin, muttei ihminen. Mistä mie tällaisen ajatuksen sain?

Selasin taas vaihteeksi Eino Kettusen kupletteja ja vastaan tuli laulu Nykyajan tyttö, sävel Kansansävel ja kulkee laulun ”Tuoll’ on mun kultani” – sävelellä, vuodelta 1945 ja aika lähelle sattuvat ajatukset tätä päivää:

Ennen oli pyöreä vartalon malli,
mutta nyt muoti ei sellaista salli.
Nykyajan diiva on melkein virtaviiva,
kun ei hän edes syö,
ei hälle maistu työ.

Parturi ja kampaaja hoitavat tukkaa,
siihen ei nainen nyt aikaansa hukkaa,
permanentti kestää, sen voipi vaikka pestä,
kun sitä sinklataan
ja sonduleerataan.

Tukka on tehtävä luonnonkiharaksi,
silmät ja hipiäkin iki-ihanaksi,
partaveitsen kanssa nyt kulmakarvojansa
jo kaventelevat
ja kaunistelevat.

Toiset taas hoitavat vesikiharoitaan,
”Manikyyri” saa heidän sormensa hoitaa
kyntensä värjäävät, naamansa tärväävät
”Hoopikantilla”
ja Amarandilla.

Harvenpi nainen nyt lihavuutta itkee,
miehelle rohkeasti silmää nyt iskee.
Ripset vain rapsaa ja puukenkä kapsaa
ja nähtyänsä tään
on mies jo lääpällään.

Nainen ei laihdutuslääkkeitä huoli,
nälkään jo pillerikauppias kuoli.
Laiha on kankku kuin Karhumäen lankku.
On säännöstelyn syy,
kun tytöt sievistyy.

Ennen oli pyöreä rinta ja kankku,
nyt ovat litteät kuin Gutzetin lankku,
lääkkeellä laihtuu, ruumiista haihtuu
liika lihavuus
ja jää vain solakkuus.

Sen verran selviystä, että luovutetussa Karjalassa oli aikanaan paikka Karhumäki, missä oli suuri sahalaitos. Myös nykyinen Stora Enso tunnettiin aiemmin nimellä Enso-Gutzeit. Kauneustuotteiden nimet ovat muuttuneet 70 vuodessa jo monta kertaa, mutta samaa tarkoittaviahan ne silloinkin olivat.

Tässä toisessa Kettusen kupletissa on samoja asioita hivenen toiselta kantilta. Sävel on edesmenneen maaninkalaisen Kauko Ratilaisen. Laulu on nimeltään Voi muodin oikkuja!

Kun hyvinä aikoina hyvin myös syötiin,
niin laihdutuslääkkeitä kaupasta myötiin.
Mutt’ tultua sodan, se hassutus haihtui,
kun naisväki muutenkin tarpeeksi laihtui.
Voi muodin oikkuja, voi,
voi muodin oikkuja, voi!

Nyt alkoikin sapuskan saannista huoli,
ja laihdutuspillerin kauppias kuoli.
Jo alkoikin kelvat limppu ja rasva,
ei pelätty enää, ett’ ympärys kasvaa.
Voi muodin oikkuja, voi,
voi muodin oikkuja, voi!

On muotia seurattu tarkalleen aivan,
siin’ ohessa pulan ja nälän ja vaivan.
On taidolla punattu posket ja huulet
ja vanhojen valitusvirtenä kuulet:
”Voi muodin oikkuja, voi,
voi muodin oikkuja, voi!”

Ei kulmakarvatkaan jää vanhaan kohtaan,
ne piirretään hiilellä keskelle ohtaa.
Nyt neitojen kynnet saa pitkiksi kasvaa
ja naamoihin tolataan kauneusrasvaa.
Voi muodin oikkuja, voi,
voi muodin oikkuja, voi!

Ne sormensa, varpaansa, tukkansa värjää,
ei mukamas muuten nyt laisinkaan pärjää.
On hassutus tarttunut miehiinkin moneen,
niit, ett’ istuu helteessä käherryskoneen.
Voi muodin oikkuja, voi,
voi muodin oikkuja, voi!

Oli aika mikä tahansa, niin elämä ei ole ilmeisesti koskaan niin tiukalla, etteikö ulkonäkö-kysymyksiin riitä rahaa.
Saas nähdä nyt sitten, kun hallituksen kaavailemat leikkaukset päivittyvät, niin mitkä kauppaliikkeet ensimmäiseksi joutuvat ahtaalle. Ihan mielenkiinnolla seuraan, kun ei tämänikäisen ulkonäölle voi kukaan enää mitään. On vain kärsittävä nahoissaan. No, onpahan elämässä paljon muutakin tärkeämpää, omalla kohdallani. Joku joutuu työnsä takia ”tolaamaan ja pakkeloimaan”, ainakin vähän.

Ai niin, tiedättekös, miksi ”puna hiipii naisten kasvoille”? No siksi, että jos se vauhdilla tulisi, niin pakkelist karisisivat alta aikayksikön! Tämä oli olevinaan vitsi, ei ole pakko nauraa!

Nyt kun eletään vaikeita aikoja kaikkineen, niin sen vuoksi halusin hieman keventää tunnelmaa. Onnistuinko, siitä en ole varma, mutta jos laulaisin nuo kupletit, niin ehkä sen verran herättäisi hilpeyttä, että ikävät asiat hetkeksi siirtyisivät taka-alalle! Lauluilla ja musiikilla on maaginen voima!