Onko täydellistä olemassa?

Ei päivää, ettei puhuttaisi tai kirjoitettaisi täydellisyydestä. Mitä se on tai mitä se tarkoittaa?
Käytännössä vain jonkun ihmisen sen hetkisen mielipiteen jostain ohikiitävästä hetkestä tai tunteesta. Mutta merkitystähän sillä ei ole. Viimeisimmäksi tämän aamun nettiuutisissa mainostetaan uutta hotellia täydelliseksi. Sekin on vain jonkun mielipide.
Muistan takavuosilta järjestäessäni viikon hiihtoreissuja Inarin perukoille Saariselän alueen pohjoispuolelle Rajajooseppiin johtavan tien varressa sijainneelle ja Metsähallitukselta vuokraamalleni Uusijoen vanhalle tukkikämpälle. Matkalla oli muuan, nyt jo edesmennyt Erkki, joka oli kolunnut hotelleja ja matkailuhkohteita ympäri maailmaa.
Päästyämme kämpälle keskellä yötä, pakkasta oli -25C ja kämpän piti olla esilämmitetty. Ei se sitä kuitenkaan ollut, muttei siitä syntynyt ongelmaa. Tulet vain uuneihin ja hetken päästä kämppä alkoikin lämpiämään. Paikka oli vain meille varattu. Siellä sai olla kaikessa rauhassa, sauna lämpesi silloin, kun tuntui siltä. Sai jäädä lepäämään tai hiihdellä lähimaastossa. Kaikki eivät koskaan halunneet lähteä Saariselän maisemiin.
Erkki määritteli hyvin tilanteen: Tämä on luksusta, kun kaikki hotellit ovat samanlaisia samanlaisine palveluineen. Sitä se oli miun ja monen muun mielestä. Ei häiriötekijöitä, ei pakollisia ohjeita. Polttopuut pilkottiin kelopuusta. Missäpä hotellissa olisikaan ollut tällaista elämisen vapautta. He, jotka jäivät päiväksi kämpälle, lämmittivät ruoat ja jokivarsisaunan valmiksi Saariselän laduilta ja rinteestä tuleville.
Saunassakin sai olla vaikka koko yön, kuten kerran Erkin kanssa kävikin. Saariselän iltarientojen jälkeen päätimme lämmittää saunan klo 01.30. Tarinaa riitti, kiuas oli ollut kylmänä varmaan jo parituntisen, kunnes havahduimme hetkeen. Kello oli siinä vaiheessa 04.30. Tuskin missäään hotellin saunassa olisi tämä ollut mahdollista, epäilen.
Löytyi tietenkin toisenlaisia mielipiteitä, mutta ainahan niitä on. Luksus on, kuten alussa mainitsin jokaiselle henkilökohtainen tunne.

Yhtälailla kun puhutaan täydellisistä ja puhdasrotuisista eläimistä, kissoista ja erityisesti koirista, niin eihän sellaisiakaan ole olemassa. Ne ovat lähes aina risteytyksiä. Sen vuoksi ihmettelen, miksi luonnonnmukaisella tavalla risteytyneet monirotukoirat, kansanomaisemmin sekarotuiset, eivät kelpaa näyttelyihin omina luokkinaan, vaikka ovat luonteittensa perusteella valtavasti edellä eläinlääketieteellisesti risteytetyistä, joilla on jo syntymästä saakka annettu mahdollisuus sairastua herkästi ja luonnevikaisuus on yksi niistä. Pitää muistaa lähtökohdat maailman synnystä alkaen.

Täydellisyys ja puhdasrotuisuus ovat mielestäni vain jonkun mielipiteitä, eivätkä ansaitse sellaista arvoa ja statusta, mikä niille on annettu julkisuuteen. Ruoat, juomat, ym. kuuluvat samaan kategoriaan: Vain yhden ihmisen aikaansaannoksia.

Täydellistä ei siis ole olemassakaan, sillä elämä jatkuu. Luonto elää omaa rytmiään, kaikki kehittyy. Ennätykset on tehty rikottaviksi. On vain senhetkinen tilanne, ei muuta.
Jos jonkun elämä on juuri sillä hetkellä ”täydellistä”, niin se ei ole pysyvä olotila. On vain senhetkinen tunnetila, joka muuttuu päivä päivältä.
Näin saakin olla. Jokaisella on oikeus iloita omasta täydellisyyden tunteestaan. Ihminen, joka on tyytyväinen omaan elämäänsä, elää vain omaa täydellisyyttään. Kukaan toinen ei voi kumota ja julistaa vääräksi toisen tilannetta. Kun on tyytyväinen elämäänsä, se riittää.
Iloitaan siitä, että aamuisin huomaamme olevamme elossa, siitä se lähtee!

Jätä kommentti

*