Onkohan joku?

Näin viileämmän ajankohdan hiipiessä hiljaa Suomeen, niin silloin tekee mieli pukeutua lämpimään alusasuun tai miksi niitä nykyisin kutsutaankaan.
On merinovillaa ja kaikenlaista tekokuitua. Yksi yhdistävä tekijä niillä näkyy olevan: Ei näytä olevan juuri yhtään valmistajaa, joka ei osaa tehdä paidan helmasta riittävän pitkää. Se jää juuri ja juuri vyötärön alapuolelle ja kun kyykistelet, nostelet tai mitä tahansa teetkin, niin paidan helma nousee housuista ja selkä on paljaana.

Ja tätä on jatkunut vuosikausia!

Minkälaiset suunnittelijat siellä firmoissa ovat, kun eivät sellaista tajua, että paidanhelman on ulotuttava pakaroitten päälle saakka, jotta vältytään inhottavalta selän kylmettymiseltä.

Ei kai se heti vaikuta, mutta kun tuo tilanne jatkuu vuodesta toiseen, niin jossain 50-60 – vuoden iässä viimeistään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että ihmetellään, kun selkää jomottaa ja jos vaikka mitä. Varsinkin hikinen selkä ottaa itseensä ja varmasti muistaa kaikki kylmettymishetket vuosikymmenten varrelta. Eikä tarvitse odottaa noinkaan kauaa, kun jo merkit ovat ilmassa.

Jos joku tietää jonkin tuotteen, jossa ei ilmene tuollaista valmistusvikaa, niin otan mielellään tietoja vastaan. Kun tähän saakka olen jotenkuten selvinnyt selän kylmettymiseltä, niin en enää seuraavien 54 elinvuoteni aikana viitsisi siitä kärsiä.

Ai, että miksi noin tarkka luku? No, se on miun takalaitani. Ai, mistä sen tiedän? Pitänee valaista hieman.

Joskus takavuosina, kun olin täyttänyt 50, niin korviini kantautui kolme huhua, että olen kuollut ja vielä kolme kertaa! Mitenkähän se on mahdollista, kun luulin, että jokainen vain kerran ja kun itsestäni ei edelleenkään tunnu siltä. Miltähän se muuten tuntuu. Kukaan ei ole palannut kertomaan.

Ensin ajattelin, että joko ne elävältä alkavat hautaamaan. Seuraava ajatus oli, että kutiaako sitä tai koskeeko jos nipistää. Sitten meinasin paikallislehteen laittaa kirjoituksen ja monta kysymystä. Sitä perinteistä, kuten muuan julkimo mainitsi, että ”puheet kuolemastani ovat liioittelua”, en miettinyt, vaan ihan vain muuten.

Kirjoitus jäi, kun arvelin rienauksesta syytettävän. Silloin sattui muuan tuttava rouva kohdalle, jolle asian kerroin. Hän armahti sanoessaan, että ”elä Hannu ole millänsäkkään, kun siehän elät vanhaks. Etko tiijjä, että kansanperinteen mukkaan yhestä huhusta tullee 25 vuotta ikkää lissää”. Sitten, kun hän sai tietooni sen hetkisen ikäni, 50 v, niin nopeasti laski: ”Siehän elät 125 vuotiaaks, onneksi olkoon! Sitä en ossaa kuitenkaan sannoo, millon siusta tullee vanha, mutta se on toinen juttu.”

Siitä tuo miun laskutoimitukseni lähti liikkeelle ja nyt on vielä jäljellä mainitsemani 55 tai oikeammin 54 v 1 kk 5 pv.

Sen johdosta haluaisin löytää sellaisen lämmittävän alusasun, missä selkä pysyy lämpimänä, ettei sitten vanhana kolota.

Nii, et tälviisii mie haastan!

Kommentit

  • plokkariukki

    Katos Hannu, nykyään kun hyvin harvan tarttee kyykistellä, ainakaan työn takia. Sohvalla maataan ja/tai baarissa vedetään kaljaa. Siellä ei veto käy tai ei se ainakaan kymmenen olusen jälkeen enää tunnu. Tärkeintä näissä paidoissakin taitaa olla miltä se näyttää, ei miltä tuntuu. Säästöä materiaalikuluissa se on 15 senttiäkin tekijälle ja asiakashan huomaa helman pituuden vajavaisuuden vasta sitten aikansa kinttanaa pidettyään. Olen kanssasi tasan samaa mieltä tässä paita-asiassa! Kukahan keksisi tehdä paitoihin jatkopaloja?

    • Hannu Musakka

      No, odotellaan. Jospa jollekin tulis ajatus mieleen. Tuo on täysin totta, mitä sanot. On tämä maailma mennyt ihan mahottomaksi. Muodinluomukset ovat yleensäkin vain tekstiilien esittelyä ja hyvin harva tuote todella pitämiseen tarkoitettuja.

      Jospa joku vielä älyää.

Kommentointi on suljettu.