Oppikirjat kouluihin takaisin!

Kouluissa tuntuu olevan suruaika: kaikkialla ei kaikille riitäkään näpöttimiä, vaan joutuvat tyytymään kahden tai jopa kolmen kimpassa tutkimaan asioita. On siinä ongelmaa kerrakseen vai?!

Kun otettaisiin uudelleen oppikirjat käyttöön ihan kunnolla, niin jokaiselle niitä riittäisi. Olisivat heti käytössä, ei tarvitsisi painella virtoja päälle ja tiiraamalla etsiä oikeita asioita. Voisi jopa kääntää sivun kulman valmiiksi, siinä se on luettavissa milloin tahansa, voisi jättää pöydälle tai pulpetille avoimeksi. Eipä lopu virta, ei tarvitse ladata.

Jonkun mielestä kirjojen tiedot vanhenevat. Elämä vain kulkee sitä rataa, että jokainen eletty sekunti on historiaa, ei se miksikään muutu. Et voi elää sitä. Jos sitä tietoa sitten tarvitaan kokeissa, niin onhan se kirjoitettu lehdissä tai näpöttimissä, kenties jopa tallennettu ja löytyy googlettamalla kokeisiin tai muihin tutkintoihin.
Paljon halvemmiksi tulisi opetus, kun samaan syssyyn otetaan vihkot uudelleen käyttöön. Luku- ja kirjoitustaito kokee uusrenesanssin. Ja jos vielä lisätään ääneen lukemista, niin äänikin kehittyy kirjoitustaidon myötä. Tästähän mie jo aiemmin mainitsin muutama päivä sitten, joten siitä ei sen enempää.

Ei kouluopetus saa olla sitä, että ollaan vaatimassa viimeistä huutoa olevia laitteita kaikille oppilaille. Koneet ja järjestelmät vanhenevat, vaativat uusia päivityksiä, eikä sekään ole aina ilmaista. Kirjoja voi säilyttää kaikenvaralta, samoin vihkoja. Sieltä ne tärkeät tiedot löytyvät aina uudelleen ja uudelleen. NIITÄ EI VOI DELETOIDA, JOS PYSTYY REPIMÄTTÄ TAI RYPISTÄMÄTTÄ SÄILYTTÄMÄÄN.

Kirjat tuovat tasa-arvon paljon paremmin kaikille kuin näpöttimet. Kaikilla perheillä ei ole varaa ostaa satasien laitteita, jotka kenties kestävät muutaman vuoden.

Nyt äkkiä ryhtiliikettä kouluihin ja Opetushallitukseen. Lopettakaa siellä johtoportaassa turha ja tarpeeton miellyttäminen ja kivan hokeminen. Kouluaika luo perustan elämälle ja sen eteen on jokaisen tehtävä työtä. Ei elämässä mitään saa helpolla, jos todella haluaa päästä eteenpäin. Paikalleenjääminen merkitsee kelkasta putoamista ja siitä on jo liian paljon esimerkkejä. Kaikilla kun ei ole motivaatiota näpyttelyyn, eikä koulussa ole aina kivaa. Miten sitä sitten pääsisi elämässä eteenpäin, kun ei työpaikoilla tai jatko-opinnoissakaan ole kivaa.

KIRJAT JA VIHKOT KOULUIHIN TAKAISIN – mielenilmaus pitää saada käyntiin mahdollisimman pian. Siitä se elämä lähtee aivan uusille urille.

Joku varmaan ajattelee, että onpa karjalaispoika vanhanaikainen. En ole, on miulla kaikenmaailman näpöttimet, GPS-laite edelleen päässä entisenä suunnistajana, ääneenluku- ja kirjoitustaito tallella. Tieto löytyy kirjoista, joita on edelleen hyllyssä. Ja niitä on silleen sopivasti, mitä yksi ihminen tarvitsee, eikä tarvitse joka päivä edes samaa kirjaa lukea. Ihmisen ei koskaan pidä antautua koneitten vietäviksi, vaan IHMISEN PITÄÄ HALLITA KONEITA, käyttää tai olla käyttämättä. Ei se viisaus siellä asuu, vaan koneetkin ovat ihmisen keksintöjä. VIISAUS ASUU JOKAISEN PÄÄSSÄ, AIVOIKSI KUTSUTUISSA ELIMISSÄ JA NE OVAT TARKOITETTU 
KÄYTETTÄVIKSI KOKO ELINAJAN! 

Tämä viestinä heille, jotka kuvittelevat pärjäävänsä näpöttimillä kaikessa ja kaikkialla. Kantsis funtsii vähä!

Lisäys klo 17.37: Kaikenlisäksi kirjat ja vihkot eivät ole ongelmajätettä, eikä niiden valmistamiseen käytetä öljyä, eikä muitakaan hajoamattomia raaka-aineita, ei ainakaan siinä määrin kuin näpöttimiin. Hyviä sytykkeitähän ne ovat, jos joku ihan hurjaksi rupeaa. :)

Lisätty klo 22.05: Onhan asiassa vielä sekin puoli, että kun tottuu pitämään kirjoja käsissään, niin yhä enemmän kiinnostuu myös muulla ajallakin lukemaan ja selaamaan niitä. Itselleenhän niistä saa, milloin matkakertomuksia ennen ulkomaanmatkoja ja jos vaikka mitä. Jopa ammatin.

Kommentit

  • plokkariukki

    Voi Hannu meitä kalkkiksia. Piti nimikirjoitus vääntää muutama päivä sitten katsastuskonttorilla yhteen lankettiin, jotta sain mopooni rekisterikilvet. Hyvä kun muistin mikä se oma nimi olikaan ja miten se kirjoitetaan. Sanoi tyttö söherryksen nähtyään, että kirjoita selvennys perään. Äkkiä häviää kirjoitustaito kynäpelillä, kun ei ole tarvinnut kolmeen vuoteen laskujakaan työmaalla kuittailla. Kirja on meikäläiselle välttämätön hyödyke, vähintäin 1 kirja/ viikko tulee luettua. Käsialasta ei ota enää selvää itsekään, edes kauppalapusta, sekin on kohta kirjoitettava kännykkään tai koneella paperille.

    • Hannu Musakka

      Senpä vuoksi justiinsa pitäisikin käyttää sitä kynää vaikka sen verran, että taito pysyisi hyppysissä testamentin laatimiseen saakka. Se tuo nykyinen koululaitoskaan kun ei suosi enää juurikaan käsillätehtäviä töitä, kun vain sormenpäillä jotain näpytellään päivät pitkät. Ja kuitenkin kirjoittaminen on vuosituhansia ollut tapa ilmaista itseään. Ei myö vielä niin kalkkiksia kuitenkaan olla. Ainahan sitä voi verrytellä ihan huvikseen ja kirjoittaa kortteja lastenlapsille ja tuttaville. Aivotoimintakin pysyy virkeämpänä. :) Kyllä se siullakin vielä iloksi muuttuu, jos ei jo liene muuttunutkin sen verran, että toista suupieltä vetää väkisin hymyyn, kun vertaat niitä alakouluaikaisia kirjoituksiasi tähän päivään. Väkisin hymyilyttää, eikö vain.

  • plokkariukki

    Hannu, paluu ”vanhaan hyvään” aikaan on vinhaa vauhtia alkanut. Pappa Tunturi on rekisteröity ja entiset polut aukeavat jälleen ihan uudella tavalla eteen. Sinne autolla, tietokoneella ja älykännykällä ei pääse, sinne mennään mopolla, vanhoilla kartoilla tai sitten kaivetaan muistia. Tämän uran päässäkö se entinen virvelöintilampi oli? Kiire ei ole minnekään ja vaikkei kännykkäkenttää olisikaan, sähköistä tietoakaan, värkätään nuotio ja keitellään pannukahvit kera tikussa paistetun ahvenen jörrikän. Ei siinä ensimmäisenä tule sähköpostit ja somet mieleen. Tiedä vaikka kannon kylkeen puukonkärjellä puumerkkinsä kaivaisi?

Jätä kommentti

*