“Kokkikutosen ruokavinkkejä”

Moni on sen jo todennut varmastikin omassa elämässään, itse tehty ja ihan käsintehdynmakuinen ruoka on parasta. Niinpä miekin. Lisää puhtiako sain siitä, että olen käynyt Juankoskella sen talon pihassa, missä julkkiskokki Jaakko Kolmonen on syntynyt evakkoreissuillaan. Tauti lienee ollut tarttuvaa, kun harva se päivä tai ainakin viikko teen jotain omasta päästäni. Se se onkin ehtymätön […]

Lue lisää

Ihmeellisiä sattumuksiako?

Ihmisellä on tapana toimia vaistonvaraisesti ja tehdä tai kirjoittaa asioita sen kummemmin miettimättä. Kun ajatus tulee, niin se vain tulee ja kohta sitten havaitsee aivan muussa yhteydessä, että “kas kummaa, joku toinen ja viisaampi on kirjoittanut ihan samasta asiasta ja paljon uskottavammin ja luotettavammin”. Mikä on sattumaa vai johdatusta? Mie itse uskon, ettei sattumia ole, […]

Lue lisää

Terveyttä purkista?

On se kumma juttu, kun joka päivä pitää syödä. Ei riitä, vaikka eilen söin niin, että napaa kiristi. Muuan kaverilla oli tapana vessasta tullessaan ääneen sanoa: “Tulipahan syötyä”. Toiset siinä ympärillä ihan ihmeissään katsoivat kaveria ja miettivät kuulemaansa. Jotkut jopa pyörittivät päätään. Kaveri huomasi sen ja tarkensi: “Niin, siellä sen näkee, mitä tuli syötyä viimeksi!” […]

Lue lisää

Kanta-astujasta varvastelijaksi?

Ihmisen tapa kävellä on mennä kopsutella kantapää edellä maahan. Monesti jopa opitaan tunnistamaan joku tuttu pelkästään siitä, miten ja kuinka määrätietoisesti kannat kopsavat. Kuuluu kuin seinäkellon nakutus. Ihminen on kanta-astuja luonnostaan, mutta siitä huolimatta moni kävelytai juoksutyyii viittaa varvasastujiin eli hiipijöihin. Varsinkin liukkailla talvikeleillä kanta-astuja kohtaa jäisen maaperän paljon herkemmin kuin moni muu, joka on […]

Lue lisää

Neljä tuntia lisää työpäivään? Hahhah, sanon mie!

Toiset ovat kovia tekemään töitä niin, ettei päivä tahdo riittää. Joku paiskoo oikein urakalla, toinen taas tyytyy normaalirytmiin. Mikähän on ollut niillä tutkijoilla, jotka ihan vakavissaan ehdottivat työpäivän pituudeksi 12 tuntista päivää?! Onkohan kaikki kotona kyseisillä henkilöillä, ovatko kaikki palikat paikallaan? Ovatkohan vaivautuneet miettimään yhtään järjen kanssa vai mistä tuollainen ajatus syntyy? Otanpahan vaikka esimerkiksi […]

Lue lisää

Kaksi salaisuutta

Kun ei kysytty, niin en kertonut! Mistä niissä oli kyse, selviää seuraavasta. Ensimmäinen salaisuus Elettiin 1960 – lukua. Olin Lappeenrannassa meijerin auton apumiehenä ja yhtenä päivänä vietiin tavaraa Joutsenon kauppoihin. Kyseessä oli silloinen Joutsenon Talouskauppa. Nosteltiin ensin maitokoreja. Maitohan oli pakattu 1 litran lasipulloihin, joten ne oli nosteltava varovasti, ensin rapulle ja sitten kannettava sisään. […]

Lue lisää

Vakavasta vähän kevennettynä

Uutisia leimaa näinä aikoina pakolaisvirrat, kuka milläkin perusteella hakee uutta mahdollisuutta elämäänsä. Seikkailijoita mahtuu myös mukaan ja helpompaa ja laadukkaampaa elämää jne. Asia on sinällään ymmärrettävä, sillä niinhän joutuivat tekemään aikanaan karjalaisetkin sodan jaloista, tosin omassa maassaan. Seikkailijoita ei kylläkään silloin ollut, kaikki kantoivat oman kortensa kekoon. Sellaisia pahoja ylilyöntejä ei tapahtunut ainakaan julkisuuteen saakka […]

Lue lisää

Missähän “se pysäkki” on?

Useimmiten kävellä hilipasen kaupalle ja silloin tapaa mielenkiintoisia henkilöitä. Suurella osalla on mielessä ehtiä seuraavaan paikkaan, kenties on sopineet kin kelloajasta. Joku kiirehtii kaupalle, kun on luvannut vain käväistä, “eläkä jää sitten suustas kiinni” – toivotuksin. Kenties leipomisessa tai siivouksessa tarvittavia kiireellisiä ja unohtuneita hankintoja. Tulee takavuosikymmeniltä mieleen muuan kaveri Kuopiosta täkäläisessä kahvilassa, syyskuuta lienee […]

Lue lisää

Näpöttimien orjuuttama perusopetus

Mistä ihmeestä keksivätkin, että vain näpöttimien kautta löytyy äly ja viisaus ihmislapseen? Samalla kertaa tehdään todella karhunpalvelus lapselle, joka opettelee elämään, syömään, tuntemaan nimensä, pukeutumaan, pyyhkimään nenänsä, ynnäämään kaupasta ostettavien tavaroitten hintoja, kirjoittamaan nimensä, tietämään omasta ja oman kansansa historiasta perusasioita, opettelee käyttäytymään, tietämään oikean ja väärän, oppimaan rehelliseksi. Sieltäkö näpöttimistä tuon kaiken oppii? Valhetta […]

Lue lisää

Katoavaa kansanperinnettä vai ajankuvaa?

Ne olivat iloisia aikoja 1950-60 – luvulla, kun kesätyöpaikat Lappeenrannassa juoksupojan hommissa tarjosivat ikimuistoisen työn. Kesko oli miun kohdallani monena kesänä ja hieman muulloinkin, ensin juoksupoikana eli tsupparina, sitten pakkaajana varastoissa, jne. Eihän se tsupparin palkka ollut kovin kaksinen, muistelen sen olleen 90 mk kk, mutta siitä huolimatta oli säännöllisen elämän makua lähteä aamuisin töihin […]

Lue lisää

Laduista ja moottorikelkkareiteistä

Laduista On se aika muuttunut siitä, kun hiihtämällä tehtiin latuja jopa talviolympialaisiin, saati pienempiin kisoihin. Periaate ei ole muuttunut, sillä latuhan tulee perinteisesti hiihtämällä. Nykyaikaiset hiihtimet eivät kuitenkaan sovellu siihen tehtävään sellaisia tikkujahan ne ovat, mutta suksia kuitenkin. Latuhan syntyy hiihtäen parhaimmillaan leveillä ja pitkillä maastosuksilla. Sitä olen itsekin harrastanut jo vuosikausia. Keveät hiihtimet olen […]

Lue lisää

Perinteisestä potkurista rullille ja ennätyksiin

Hivenen historiaa Potkuri tai potkukelkka, kuka sitä mitenkin miettinee, on iänikuisen vanha kulkupeli, joka tietämän mukaan kehitettiin Ruotsissa vesikelkasta ja oli varsinkin rannikoilla meren jäällä kalastajien ja muitten liikkujien käyttämä. Tieurille kelkat tulivat seuraavaksi. Entisajan tiet suosivat paremmin kuin nykyisin, jolloin massiivinen hiekoitus on hillinnyt jalaksisen menopelin luiston. Edes muovilisukkeet eivät kovin lisää vauhtia. Potkurin […]

Lue lisää

Maarianvaarasta Maarian rinteisiin

Lähtökohta Elettiin 1970 – luvun puoliväliä. Kaavilla oli käynnistetty Vaikkojoen entisöinti uittoväylästä melonta- ja kalastusjoeksi. Muutettuani 1975 Kaaville liikuntasihteeriksi, kuten aiemmin Waikko-Joe – tarinassa kerroin, melonta Vaikkojoella antoi alkusysäyksen Maarianvaaran kehittämiseksi nykyiseen muotoonsa. Kuinka niin? Joitakin kertoja koskikajakilla kolutessani tuli mieleeni, että kun jokireitti on pääsääntöisesti kesäkäyttöön, niin mitäs, jos Kaavilta löytyisi mäki, joka voitaisiin […]

Lue lisää

Entäpä jos?

Entäpä jos olisi aikaa yksi tunti enemmän vuorokaudessa, mitä sillä tekisit? Ehkä lukisit, katsoisit telkkaria, ulkoilisit, nukkuisit, kävisit shoppailemassa, tapaisit ystäviäsi, kävisit teatterissa, konsertissa, jne. Listasta tulisi aika pitkä tai sitten ei mikään muuttuisi. Kun vuorokaudessa on nämä tutut 24 tuntia, osa pimeää aikaa, jota yöksi kutsutaan, hämärää aamusta ja illasta, kunnes aurinko nousee korkeammalle […]

Lue lisää

Käsiala kulminaatiopisteessä – mihin katosi kaunokirjoitus?

Tulee mieleen mainoslause: Mitä meillä oli, kun ei ollut Flooraa? Millä tavalla viestiteltiin, kun ei ollut iPadia, älypuhelimia, nettiä? Toki silloin oli puhelin, kirjoituspaperia ja muste- tai kuivamustekynä. Viralliset allekirjoitukset kirjoitettiin kosmos-kynällä, jota ei saanyt pyyhittyä pois. Kuitenkin yhtäläisyyttä oli useimmiten se, että kirjoitettiin käsin. Koulussa opetettiin kaunokirjoitusta, joskus pitkänkaavan kautta eli samaa kirjainta, sanoja […]

Lue lisää

Keveitä muisteluksia elämästä 6

Entisajan yövartijasta laulaa Tapsa Rautavaara joskus 1970-luvun alussa. Laulu kuvaa hienosti ja hienovaraisesti vanhan yövartijan elämää ja kokemuksia. Seuraava, virallisempi nimike tunnettiin teollisuusvartijan tittelillä. Muutamia kokemuksia Helsingin suunnalta. Muuan vartija joutui Helsingin asematunnelissa rauhoittelemaan vähän liian vilkkaasti ja rehvakkaasti esiintynyttä kansalaista. Oli vähän kopsauttanut pampullakin. Tästä kimmastuneena kolhittu oli ottanut yhteyttä vartijan työnantajaan ja antanut […]

Lue lisää

Keveitä muisteluksia elämästä 5

Sukset helpottavat liikkumista etenkin talvella ja ahkiossa on hyvä vetää vaikka mitä tavaraa, esimerkiksi kevyttä kranaatinheitintä. Kerran taas Kouvolassa olivat lähdössä suksineen metsää ja kuten tunnettua vanhalta kasarminmäeltä sai heti hyvät vauhdit maastoon. Talvi oli jo pitkällä ja tien pohja hyvin tamppaantunut. Lämpötila oli muutaman asteen pakkasella. Kranaatinheitinkomppanian sotamiehet olivat lähdössä ensimmäisiin ahkionvetoharjoituksiin. Kasarmin kentällä […]

Lue lisää

Keveitä muisteluksia elämästä 4

Kuten tunnettua, niin sotilaselämä parhaimmillaan on kaukana “todellisuudesta”. Siellä vallitsee oma ilmastonsa. Voi vain unelmoida ajasta “sitten, kun pääsen siviiliin”. Ryhmänjohtajien tuvassa oli taas vietetty ratkiriemukas ilta pienin erivapauksin, silleen sopivasti viihteellä. Kuka nukahti milloin tai mihinkin. Aamu on kuitenkin on sotilaselämässä kaikille sama: “KOMPPANIASSA HERÄTYS!!!!”, eikä sitä voi laistaa kukaan. Muuan alikersantti oli unissaan […]

Lue lisää

Keveitä muisteluksia elämästä 3

Sattuipa kerran tuolla Espoon suunnalla 1970-luvulla. Bussi oli matkalla Helsingistä Soukkaan ja Larsvikin (Laurinlahden) terävässä mutkassa tapahtui jotain odottamatonta. Keskioven kohdalla istui vielä juhlatunnelmissa oleva pariskunta, joka ei oikein ollut tässä maailmassa. Haitaribussi kääntyi vauhdilla vasemmalle ja samalla penkillä keskikäytävän puolella istunut mies menetti otteensa edellisen penkin selkänojasta ja mätkähti poistumismonttuun ovea vasten, niin että […]

Lue lisää

Keveitä muisteluksia elämästä 2

Kunnallispolitiikkaan “eksyy” joskus mielenkiintoisia henkilöitä, kuten Savonlinnassa. Eräällä poliitikolla oli jokaisen asian yhteydessä varma mielipide. Seisomaan noustessaan hän katsoi aina ensin ympärilleen ja sitten loihe lausumaan: “Olen sitä mieltä”, ja pienen tauon jälkeen: “En ole aivan varma, mutta tiedän sen!” Voikohan mielipiteensä sen varmemmin ilmaista. Lieneeköhän muuallakin samanlaisia? Toinen savonlinnalainen oli tapansa mukaan myöhässä. Asioita […]

Lue lisää

Keveitä muisteluksia elämästä

Oltiin kilpailureissulla Kouvolassa silloin joskus 1960-luvulla. Kisan jälkeen nakkikoppi kutsui. Muuan Eko sattui jonossa seistessään pitämään suuta sen verran auki, että jonossa oleva ventovieras sanoi: “Pistä poika suu kiinni, ettei sinne lennä itikoita!” No, Eko pani paremmaksi, katsoi kaveria silmiin ja tokaisi: “Niin, tai kärpäsiä!” Siihen loppui se keskustelu. Tällä samaisella Ekollä oli tapana juostessaan […]

Lue lisää