Ei niin pahhoo paekkoo, ettei Valametilla ylösnousta!

Yhdet neuvottelut on saatu taas pykälän verran liikahtamaan ja ilmeisesti eteenpäin. Viimeisimmän kiistakapulan PAM:n jäsenten mielestä taaksepäin. Koskaan ei voi ilmeisesti tulla sitä tilannetta, että jokainen on tyytyväinen.

Mistä se johtuu?

Kenties siitä, että silloin kun pyyhkii hyvin, niin työssäkävijät rakentavat pilvilinnojaan todeksi, joskus jopa kalliilla rahalla ja kun kaikki ei menekään niin kuin Strömsössä, niin tulee suru puseroon ja ollaankin mielestään ylipääsemättömässä ahdingossa tai pohjattomassa suossa. Ei se kaikilla onneksi näin ole, mutta joskus vähän suurempi raha nostaa mielen hurmokseen ja siitä se mopeti sitten lähtee omille teilleen.

Palkanmaksajalla on omat eväänsä liossa, tilille pitäisi kertyä vähän enemmän, jotta soisi sen ”lomamökin tai osakkeen ostettua ensi vuonna” ja pihistetään palkan suuruudessa. Tavallaan käytetään hyväksi työntekijöitä ja ollaan maksavinaan palkkaa. Jos sitten joku tuskastuu tilanteeseen, niin sitten vain kohotetaan olkapäitä, levitetään käsiä ja ollaan niin surkean näköisiä samalla kertaa sanoen:” Nyt on tiukat ajat ja pitäähän minunkin elää ja eikös se ole sopimuksen mukainen ja onhan näitä uusia tulossa?!”

Ei yrittäjänkään osa ole niitä helpoimpia, kun tukkuporras haluaa samalla tavoin rikastua työntekijöitten kustannuksella ja soppa on valmis. Silloin on helppo osoittaa maan hallitusta ja ammattiliittoa sekä heittää syytteet sinne suuntaan.

Joka tapauksessa yrityksen olisi ajateltava jatkuvuutta ja varsinkin, jos on tyytyväinen työntekijöihinsä, sillä ei sen varmempaa jatkumoa ole olemassakaan. Näkeehän sen esimerkiksi vieremäläisestä Ponssesta. Rahalla on maaginen voima ja joskus muutama kymppi tai satku työntekijöille kasvaa korkoa yrityksen kannattavuudessa.

Samaten työnantajat käyttävät hyväkseen työntekijöitä, eivätkä haluakaan sitoa ihmisiä pysyviin työsuhteisiin, joten eiköhän se suurin syyllinen ole sillä puolella eikä suinkaan maan hallituksessa. Liitotkin voisivat ohjeistaa ja käydä keskusteluja työpaikkojen kanssa, olkoonpa, että joutuisivat laskeutumaan norsunluutornistaan rahvaan keskuuteen.

Ei mikään sopimus koskaan estä maksamasta enempää!

Joku yrittäjä on joskus sanonut, ettei ”yritykseni ole mikään sossun luukku, vaan tämä on raakaa bisnestä!” No, se kertoo yrittäjän henkisestä köyhyydestä!
Yritys, joka haluaa pitää kiinni työntekijöistään, eikä vain käytä tilapäistyövoimaa, sillä todellakin on varaa maksaa palkat asianmukaisesti. Suuri osa vain ei ole sillä tasolla, että arvostaa työntekijöitään!

Soppa on olemassa ja hämmentäjiä sekä hämmentäviä tekijöitä aivan liikaa!

Yhteiskuntarauha löytyy vasta silloin, kun kahdenkeskinen luottamus ja arvostus palautuu työpaikoille! Siihen saakka syyttäjiä ja syytettyjä on aivan liikaa! Markkinavoimat jylläävät ja ihmisen shoppailutarve saadaan mitoitetuksi äärimmilleen. Vähät rahat eivät riitä kaikkeen siihen, mitä mainoksissa tarjotaan ja luvataan ”yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista!” Sitten huomataan, etteivät rahat riitä edes ruokaan!

Joillakin alueilla tonnin eläke riittää elämiseen, toisessa paikassa ei ja kuitenkin on kyse samasta Suomesta! Jotain on pahasti vialla. Joku vetää välistä ja pahasti, pokkana esittää viatonta ja syyttää yhteiskuntaa syylliseksi kaikkeen!

Ja vanha nokialainenkin pirisee taskussa, kun ei ole varaa ostaa älypuhelinta edes lapsille. Lapset joutuvat naurunalaisiksi ja kiusatuiksi koulussakin, kun ”meillä ei ole varaa ostaa!” Nämä puheet on syytä jättää omaan arvoonsa!

Asiat ovat olleet monta kertaaa paljon huonomminkin ja aina on noustu.

Lopputoteamukseksi: Vanha rovasti oli lähtöään tekevän vaarin luona ja pyysi viimeistä toivomusta. Vaari pyysi: ”Hauvatkaa vanhan Valamettini kanssa”. Pappi ja lähiomaiset menivät aivan ymmälleen. Rovasti sai viimein kysyttyä: ”Miksi?” Vaari sai vielä sanotuksi viimeisillä voimillaan: ” Ei ole ollu niin pahhoo paekkoo, ettei olis Valametin kanssa kuopasta ylösnoustu!”

Eikä nykyelämässäkään ole, Valmetin kanssa tai ilman!

Kuva on lahtelaisen kuvanveistäjä Juhani Honkasen Evakkoäiti-muistomerkistä Karjalatalolta Helsingistä. ”Ja siitäkin Evakkomatka-savotasta selvisivät elämään, valittamatta!”

Jätä kommentti

*