Paras voittaa aina?

Onkohan muita elämän alueita sellaisia kuin tulosurheilu, johon eivät voi vaikuttaa ennalta tehdyt päätökset. No, ehkä urheilukaan ei kaikilta osin ole sitä, kun on takavuosina tapahtuneet sopupelit. Yksilölajeissa ei ole vielä havaittu ainakaan sopuratkaisuja paitsi formuloissa.

En taidakaan päästä puusta pitkään, kun heti jäin kiinni mahdollisuuksiin vaikuttaa sivusta.
Jos nuo sopupelit jätetään pois, niin verrattuna politiikkaan tai viihdemaailmaan, niin urheilussahan ei ole ennaltalaadittua käsikirjoitusta, kuka on sankari ja kuka konna.

Nyt parhaillaan käytävissä jalkapallon MM-kisoissa Venäjällä on mielenkiintoista ollut havaita, ettei ennakkoasetelmat kaikilta osin pidäkään paikkaansa. Mistä se voisi johtua? Vaikka siitä, ettei yhtään ottelua ole ennaltapelattu ja kaikilla, heikommiksi ennalta-arvioiduilla joukkueilla on yllätysmahdollisuutensa, kuten nähtiin Korean ja Saksan välillä. Suurin paukku näissä kisoissa, että edellinen maailmanmestari pudotetaan mitaliotteluista.

Eräällä tavalla onneksi jalkapallolle, että näitä yllätyksiä tapahtuu. Eikä tämä luonnollisesti sitä tarkoita, että Saksa olisi heikko jalkapallomaa, vaan sitä, ettei heillä juuri tuossa ottelussa onnistunut maalinteko ja Korealla onnistui.

Joukkuepelit ovat muutenkin mielenkiintoisia tapahtumia, sillä joukkue on niin vahva kuin sen heikoin lenkki, vaikkei kenenkään pitäisi olla heikompi toista. Joukkueet valitaan valtavasta määrästä ja sen vuoksi porukan pitäisi olla tasavahva.

Kun on kuitenkin kyse ihmisestä ja tietystä hetkestä, voidaan vain olettaa huippupelaajien selviytyvän vaikka millaisesta tilanteesta. Mutta … vastassaolevalla joukkueella on myös omat huippuhetkensä ja Korealle sattui Saksaa vastaan juuri sellainen hetki. Pallo on pyöreä, eivätkä pelaajat ole missään liekassa ja toisten komennossa. Tilanteet aukeavat aivan yllättäen monta kertaa ja kumpi juuri sillä hetkellä tajuaa mahdollisuutensa, siitä saattaa aueta vaikka millaisia maalitilanteita. Pallo on pyöreä.

Tuuli ja sade vaikuttavat myös tulokseen ja kumpi juuri sillä hetkellä on terävämpi, lopputulos voi olla hyvinkin yllättävä.

Politiikassa peli on aivan erilaista. Taustalla tehdyt päätökset eivät ole yleisesti tiedossa, eikä näkyvissä. Vain heillä, joilla on päätösvalta valtakunnallisissa asioissa, vain he päättävät. Kansalaisille jää vain mielipiteen ilmaisumahdollisuus, ei muuta. Yhtälailla oppositiolla on samantasoinen rooli. Arvostella voi, mutta hallitusvastuussa olevat jyräävät.
Meneillään oleva sote-asia ja maakuntauudistus ovat sellaisia asioita. Hallituksella on tiukka ote ja vaikka aikataulua muutettiinkin, vain se ja Eduskunta päättävät niistä uudistuksista. Tosin lopputulosta ei tiedä kukaan ja tällä tarkoitan sitä, miten nuo asiat käytännössä toimivat.

Vähän niinkuin urheilussa, mutta kuitenkin vain se porukka, joka on vallassa, päättää siitä. Jos otetaan nyt Saksan jalkapallojoukkue rinnalle, niin periaatteessahan he päättivät omissa aivoituksissaan voittaa uudelleen maailmanmestaruuden, mutta Korea oli päättänyt pelata uhrautuvammin tuon ratkaisevan ottelun.

Oppositio taas politiikassa ei pääse aivan tuolle tasolle muuttamaan tulevia ratkaisuja.

Sensijaan viihdemaailmassa tehdyt käsikirjoitukset ohjaavat lopputulosta, joka on monesti selvillä etukäteen. Katsottavaksi jää vain se, kuka esittää ketäkin ja kuinka uskottavasti. Ohjaaja sanelee, miten elokuvat tai sarjaohjelmat päättyvät, näyttelijät eivät sitä tee. Tylsää katsottavaa ja sen vuoksi elokuvat ja tv-sarjat eivät kiinnosta pätkääkään. Se aika on jäänyt miulla jo taakse. Tosin aikanaan katsoessani jotain sarjaa ja kun joku muu katsojista ihmetteli ääneen, kuinka se ja se jättää oven auki. Jännitys oli huipussaan ja latistui, kun mie sanoin, että “käsikirjoituksessa lukee niin!” Arvaatte varmaan reaktiot. No, sellaista sattuu, kun ei pätkääkään kiinnostanut joku typerä hupailu tai olkoon millainen jännäri tahansa. Mieluummin katsonkin dokumentteja eli tositapahtumia, joita ei ole sotkettu käsikirjoituksilla eikä näyttelijävalinnoilla.

Jos jalkapallossa valmentaja saisi päättää, miten joukkue pärjää, niin tietenkin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen oman joukkueensa osalta. Kun kuitenkin vastassa on samanarvoinen joukkue, niin yksin ei kukaan voi päättää sitä, miten peli päättyy.

Nyt varsinkin, kun jalkapalloon on tullut videotarkistus maalitilanteissa, niin vielä vähemmin tulee tilanteita, joissa tuomari voisi ratkaista lopputuloksen tai vaikuttaa siihen.

Urheilun saralta tosin löytyy myös lajeja, joissa erilliset arvostelutuomarit jakavat pisteitään, kuten taitoluistelut ja -voimistelut, mäkihyppy, jne.

Yleisurheilussa sensijaan on mittanauha ja kello kylmiä ratkaisijoita ja juuri noissa lajeissa, kuten ratajuoksuissa ja muissa kenttälajeissa vuorenvarmasti paras, juuri sillä hetkellä oleva, voittaa. Eikä epäilystäkään. Kello ja mittanauha ovat lahjomattomia. Yliastuttu hyppy on selkeä tilanne, aivan kuin lähdössä varastaminen tai ratarikko. Selkeitä tilanteita.

Paras ei siis voitakaan aina, sillä elämänalueella on niin paljon kaikkia mahdollisuuksia, että joskus sopivin tai sitten sivusta vedetty yllättäjä, kuten henkilövalinnoissa yleisesti ottaen tapahtuu.

Kaiken tuon edellämainitun perusteella suostun seuraamaan vain urheilua, sillä se on reiluinta kisailua verrataan sitä vaikka mihin muuhun elämänalueeseen.
Paras juuri sillä hetkellä voittaa, kuten Korea voitti Saksan.

Jätä kommentti

*