Perusruoka vastaan gourmet

Perusruoka oli ennen arvokasta, ei niinkään rahallisesti, mutta sille osattiin antaa arvo, kun sen eteen todella piti tehdä työtä. Ei ne itsekseen sinne kasvimaahan tai peltoon joutuneet. Yhtälailla kalastus oli peruselinkeino, samaten liha, joka aiemmin saatiin metsästä riistan muodossa. Tämänpäivän metsästäjät ovat enemmänkin huvittelemassa ja seikkailemassa, hyvin harva sieltä hakee päivittäistä ravintoa, vaikka tietenkin hirvet jaetaan osiin ja sitä kautta pakastimet täyttyvät.

Ruoka siunattiin aina ennen syöntiä, sillä se antoi mahdollisuuden elää. No, ruoan tehtävä on edelleen sama suurelta osin. Perusruoka: perunat, kasvikset ja jotain lihaa, oli se sitten jauhettua tai kokonaista, se oli ja on Suomessa vieläkin arvossaan. Osa ei välitä kasviksista, joku pelkää lihovansa perunoitten syönnistä, joku on periaatteessa lihaa vastaan ja on viherlinjalla ja hakee hiilijalanjälkeä lisäävien lentokuljetusten tuomia eksoottisia lajikkeita.

Mistä tällainen ajatus miulle syntyi?
Luin kuukauden vanhaa hesaria ja siellä kerrottiin Finnairin ruokatarjoiluista. Toimittajalle oli ilmeisesti ensimmäinen ulkomaanmatka ja vielä business-luokassa. Tuntui olevan aivan ekstaasissa ruokatarjoilun osalta, kun lautaselle oli väännetty jos vaikka mitä ja monelle mutkalle hänen mielestään todella hieno suomalaisen huippukokin aikaansaama gourmet-ateria. Toimittaja tuntui olevan aivan sanaton. Säälin tunne sisimmässään hän sitten kertoi, kuinka siellä perusmatkalaisille tarjottiin ”vain perunamuussia, lihapyöryköitä, broileria ja riisiä jne”.
Tuo miuta kummeksutti ja tänä päivänä jokaiselta tv-kanavalta tuntuu tulevan ”huippukokkien” mitä ihmeellisimpiä ruokia tai sen näköisiä. Ei niissä paljon syömistä ole, mutta kehutaan maasta taivaaseen. Yksi lehdykkäinen reunalla, silakka käännetty mutkalleen, sitten ruiskastu kastiketta tai jotain siihen muutama pisara, joku hullu paprikan kiekura nakattu kalan päälle ja sitä sitten kehutaan ja kiitellään maasta taivaaseen eksoottiseksi gourmet-ateriaksi.

Olin jokunen vuosi sitten käymässä Wienissä ja kun ilta alkoi olla pitkällä päätimme porukalla lähteä tapahtumapaikkamme ravintolaan aterioimaan. Saksankieliset listat tyrkättiin, no sanotaan sitten, ojennettiin pöytiimme. Istuimme kahdessa pöydässä. Kielitaito ei ollut ihan parasta, joten osa seurueesta meni halpaan, kun ruoka-annoksella tuntui olevan niin hieno nimi, että sitä piti tilata. No, mie pähkäilin hetken ja kun tunnistin sanan Kartoffeln, niin tiesin ainakin perunaa saavani.

Tarjoilija toi ateriat pöytiin. Hetken siinä vetivät henkeä katsastaessaan hienoa gourmet-ateriaa. ”Tälläkö pitäisi lähteä nälkä?” sanoi muuan ja toinen jatkoi: ”Pakko lähteä etsimään ulkoa mäkkäriä”. Miulle toivat reilun lautasellisen perusruokaa, eikä tarvinnut enää etsiä mäkkäriä. Olihan niillä aterioilla hintaero ja miun edukseni kaikenlisäksi.

Oli vain mielenkiintoista miettiä sitä, mitä ne gourmetit oikein ovat. Ei niitä tietenkään nautitakaan nälkäänsä, vaan ovat sellainen seurustelumuoto ja hinta on tapissaan. Tuntuu siltä, että ihmistä jymäytetään oikein kunnolla. Perusruoka sisältää yleensäkin riittävän määrän monipuolista syötävää, gourmetilla vain kiusataan syömään enemmän.

Tuo Finnairin kone oli matkalla Helsingistä Tokioon ja kun 9 tunnin lento oli kyseessä, niin mietin vain, että pureksivatko sitten business-luokassa kynsiään gourmet-aterian jälkeen ja ”karvahattupuolella” nukuttiin tyytyväisinä ja kylläisinä. No, joku laittaa matkansa firman piikkiin ja aivan sama, mitä syö ja milloin. Luulen kuitenkin, että rahaa uppoaa kaikenmaailman tekeleisiin paljon enemmän kuin perusruokaan ja eiköpähän ulkolaisista ole suomalainen perusruoka samalla tavalla eksoottista ja maistuvaa kuin muukin elämä eli luonto kaikkineen.

Perusruoka pitää nostaa parempaan kurssiin, varsinkin, kun tuohon Finnairin koneen ateriointia käsittelevään juttuun liittyi vielä sekin asia, että naistoimittaja aivan kuin säälien kertoi perusruoasta ja kehui jonkun huippukokin tekelettä. Kyllä perusuoran tekeminen on aivan yhtä hieno asia ja kyllä niittenkin tekemiseen tarvitaan huipputietämystä. Toimittajan mielestä ei tarvittu ja sen vuoksi säälintunne oli käsinkosketeltava. Minkähän pellonpientareella tuokin toimittaja on kasvanut, kun on unohtanut juurensa ja suoraansanoen halveksien suhtautuu perusruokaan.

Onneksi kaikki ”huippukokit, julkkikset jos vaikka mitkä” eivät suhtaudu perusruokaan aivan samalla tavoin vaikka ”kaikenmaailman taideteoksia lautasille saavatkin aikaiseksi ja niitä sitten kilpaa kehuskelevat . Yhtälailla ravintoloissa tarjolla olevien perusruokien tekemiseen tarvitaan taitoa, olkoonpa vaikka kuka tai mistä maasta tahansa. Ruoka on tarkoitettu nälän siirtämiseksi. Ei se sitä tarkoita, että aina pitää syödä niin, että napa notkuu, muttei se sitäkään tarkoita, että pitää sen jälkeen nieleksiä tyhjää tai mennä mäkkärille nauttimaan ”syntisen hyvää hampurilaista” pihvineen ja lisukkeineen. Kenties Finnairin business-luokassa matkustaneella toimittajalla on vielä sormien kynnet jäljellä. Hampaitten pureskelu nimittäin saattaa vahingoittaa niitä.

Jätä kommentti

*