Pienet asiat, suuret merkitykset

Mitäpä tuolla otsikolla tarkoitan?

Omakohtaisia oivalluksia ja kokemuksia, kun tulee oltua tienpäällä joitakin kymmeniä tuhansia kilometrejä.

Aloitanpahan juhlapuvusta:
Miun reissuni vaativat silitetyt paidat ja puvut. Aiemmin laitoin paidan puvun takin sisään, mutta kävi vanhanaikaisesti, sillä sehän rypistyi puristuksissa. Sitten oivalsin: Kun laitan paidan ensimmäisenä päälle, senhän tulee olla puvuntakin päällä. Sen pingotin siihen, joka toisen napin kiinni, niin eipähän ole paidat ryppyisiä muutamankaan viikon päästä. Kokeilkaapa.

Eväspuoli
Ruisleipä se miehen tiellä pitää. Reväistyt leivät, väliin voita ja juustoa, kenties meetvurstia tai kinkkua. Palaset vastakkain ja sitten puolivälistä poikki. Molemmat puoliskot ovat siistejä syödä ja juustot ja muut sisukset pysyvät hyvin paikollaan. Eipä rasvaannu sormet. Ja juomapullot valmiina, vaikkapa kylmää yrttiteetä tai kuka mistäkin pitää.
Pysähtyä voi minne tahansa huilaamaan, eikä tarvitse kaivella rahapussia. Eväät kun on kerran maksettu, ei tarvitse toista kertaa.
Tästä ei tietenkään huoltoaseman yrittäjät pidä, mutta kun omillaan matkustaa, voi myös varustautua tekemään reissun siten kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Pidempää reissua varten olen tehnyt listauksen, mitä kaikkea pitää muistaa ottaa mukaan tai mihin kuntoon koti jää.
Sanontahan kuuluu: Pitää muistaa sen sata asiaa. Tähän pohjautuen aloin tekemään listausta. On matka-ajoa, esiintymisiä, oma ruokahuolto, majoitusjutut, auton varustaminen ja vaikka mitä. Myös kukkien kastelu ja lämmöt sopiviksi sekä kotiovi lukkoon.
Lista kasvoi ja kun mielestäni sain sen valmiiksi, kas kummaa: Siinä oli 98 asiaa! Sen jälkeen vielä se on kasvanut ja tällä hetkellä 105 juttua pitää muistaa. Eipä tarvitse lähteä ostoksille kauppaan, kun “se ja se jäi kotiin ja kun kuitenkin tarvitsen”.
Kummasti on helpottanut listan laatimisen jälkeen reissuille varustautuminen. Yhtälailla ruokapuolta on helpottanut.

Miulla kun on tapana kesäisin ja syksyisin reissata milloin Kaustisella ja sitten taas vuorostaan “kunniavelkaa” maksamassa Pohjois-Suomessa ja Norjassa. Omatoimimatkailu on paras ja toimivin vaihtoehto. Voi pysähtyä aterialle silloin kun siltä tuntuu, ajaa tiensivuun tunturin kupeelle tai vuonon rannalle ja laittaa telttansa siihen ja käydä taloksi.

Koti on autossa sen muutaman viikon ja hyvin pelittää kaikki.

Tuohon telttayöpymisen helpottamiseksi hommasin telttasängyn ja siihen routamattoa pehmikkeeksi. Kylläpä on luksusta. Kolmenhengen putkiteltta antaa mahdollisuuden tilansa puolesta herraskaiseen viihtymiseen. Sängyn viereen mahtuu retkituoli yöpöydäksi, sen reunaan nuottivalo ja siinäpä sitten on uneen saakka mukava lukea.

Eteisen puolelle mahtuu retkipöytä, tuoli ja trangia ohuelle liuskakivialustalle ja kun sitten ruoan valmistuksen jälkeen jätän keittimen säästöliekille, teltta lämpiää nopeasti, vaikka ulkona olisi pakkastakin. Paitahihasillaan pystyy hyvin olemaan hereilläoloajan.

Ei tarvitse etsiä maksullisia yöpaikkoja, ruokaloita ja säästyy aikaa ja rahaa. Ei sillä, ettenkö huolisi tarjottaessa. Kyllä, mutten ole niitten armoilla. Onhan niitä asuntoautojakin, mutta miunlaiselleni retkeilijälle telttamajoitus on luontevampi vaihtoehto.

Kotiruokailusta
Teen aina viikon-kahden eväät jääkaappiin ja pakastimeen. Sieltä sitten annoksittain sulattelen ja nostan sulamaan jo edellisiltana. Saa nopeammin lämpimäksi.

Voirasia on kannellinen, eikä voi härskiinny minkään vertaa kannen alla ja on notkeata levittää leivän päälle.

Entiset juoksu-urheilut ovat ikääntyessä muuttuneet hyötyliikunnaksi ja hyvin tuntuu pelittävän vielä tässäkin iässä. Käsisahalla polttopuut lyhyeksi ja kirveellä pienemmiksi.
Lumityöt kolalapiolla ja haravalla lehdet ja muut roskat kompostiin. En tarvitse hurisevaa muuta kuin ruohonleikkurin. Ei itsestään kulkevaa, vaan vedettäväntyönnettävän. Sitten parinviikon välein naapuririvitaloalueen muutamatuhatneliöisen piha-alueen, samalla periaatteella, nurmikonleikkuu-urakan avulla on mukava testata kestävyyttä, kun työrupeama kestää n. 5 tuntia yhteenputkeen. Muutama kilo ylimääräistä nestettä pukkaa ulos ja sitten vaan uutta sisään. Vettä pääosiltaan ja sitähän kuluu päivittäin muutenkin 2-3 litraa.

Yksinkertaisia liikuntamuotoja ja paino sekä terveys pysyvät hyvin kohdillaan. Ei jouda sairastelemaan, kun on koko ajan jotain tekemistä.

Eihän kaikki asiat suinkaan ole itsestä kiinni, siksi en tuota mainitse, mutta sen verran ja niinpaljon kuin suinkin, fyysinen tekeminen ja riittävä juominen ja sopiva syöminen ovat itselleni antaneet mahdollisuuden elää tervettä elämää. Vanhaksi en vielä koe, kun työt sujuvat ja uni tulee pyytämättä ja odottamatta. Jos autolla liikkuessani alkaa silmiä vähänkin painamaan, ajan levikkeelle, otan pienet unet ja virkeämpänä sitten eteenpäin. Jos siinä vierähtää puolituntinen, niin se voi olla elämänjatkamisen kannalta hyvinkin hyvä sijoitus, ettei toisten tarvitse kannella turhanpäiten.

Askelmittaria en ole vielä hankkinut, enkä autoon gps-laitetta. Tiedän suorittavani sopivan määrän jalkaisin asioita ja kun karttaa selailen, netistä katson reitit valmiiksi, se vähäinen äly, mikä tuolla korvien välissä miullakin on, pysyy hyvin tasapainossa.

Näitä tällaisia yksinkertaisuuksia toteuttamalla, elämä on tasapainossaan, terveys kohdallaan ja laulukin raikuu aina siellä, missä tarvitaan. Hangosta Jäämerelle ja välillä Tukholman suunnallakin.

Jokaisella on oma elämänsä ja näitä ajatuksia, mitä tässä kerroin, saa luonnollisesti lainata, mikäli on tarve. Valtaosahan elää varmasti vieläkin terveellisemmin ja liikkuu paljon enemmän, mutta kun löytää itselleen sellaisen sopivan tavan ja määrän, niin aina siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Kylmät suihkut joka kerran saunasta ja suihkusta lähdettyäni, pitävät kylmän ja flunssat loitolla niin hyvin kuin mahdollista.

Yksinkertaisia, eikö vain. Jokaisella oma elämänsä, miulla tällainen, mitä vähän kuvailin.

Hyvää kesää kaikille!

Jätä kommentti

*