Pieniä nautintoja

Ei päivää, ettei joku uusi mieliteko pulpahda mieleen. ”Entäs jos …?”

Voisinkin aloittaa ihan alusta tämän reseptini osalta:

Digestive-keksit ovat mieliherkkuani ja ne rapeimmat McV… Niitä on ollut mukava nautiskella ihan vain huvikseen. Näkkileipärintamalla taas sitten nämä ruotsalaiset seesaminsiemeniä sisältävät Ryv… ovat aivan huumaavia. Rapeita ja nautinnollisia.
Kerran kaupasta sattui käsiini saman yrityksen tummat ja ruista sisältävät näkkärit. Nekin meinasivat viedä kielen mennessään, jos olisin enemmälti syönyt.

Rusinat ovat kuuluneet aina suosikkeihini. Sopiva välipala kourallinen – pari, omaa hedelmäsokeria sisältävinä nostavat tai ylläpitävät verensokeria hyvin tasapainossa aivan kuten nuo näkkäritkin.

No, nyt pääsin asiaan:

Mie kun olen kova poika kokeilemaan kaikkea, niin tässä kertana muutamana pälkähti päähäni ajatus: Nuo kaikki keksit ja näkkärit kun ovat niin rapeita, että kädessä melkein hajoavat. Entäs jos ne sekoittaisi kaikki vuokaan.

Tuumasta toimeen: kaikkia kuusi palaa ja keksiä murusiksi tai pieniksi paloiksi ja pari kourallista rusinoita joukkoon. Sitten sekaisin ja lusikalla suuhun. Wau!

Aivan huikea juttu, siis … en voi kuvailla. Kokeilkaa itse!

Nyt tänä aamuna tai lienee ollut eilen illalla tuli mieleeni, että jos tuota sekoitusta laittaisi jälkiruokakuppiin ja kaataisi vaikkapa piimää tai maustamatonta jogurttia sekaan! Tuon kokeilen vielä tänään. Pehmittää sopivasti karheammatkin näkkäripalat.

Mikähän tälle nimeksi, sitä tässä pähkäilen?! Matkalla on mukava ottaa välipalaksi johonkin suljettuun purkkiin tai rasiaan ja juomaa päälle. Juomaa sen vuoksi, että tuohan on kuivamuonaa ja tarvitsee kyytipojaksi vettä, maitoa, mehua, limua tai kuka nyt mitäkin voisi kuvitella kestävänsä.

Tämänpäivän nettiuutisissa jotkut olivat lähettäneet omia reseptejään julkkiskokki Gordon Ramsaylle arvioitaviksi. Vastaukseksi olivat saaneet vaikka mitä, mitä nyt voi kuvitella tuon mahtipontisen ”kaikkienalojen asiantuntijan” antavan. Mie en tätä reseptiä lähetä, enkä kutsu kylään syömään maailman parasta makaronilaatikkoa kanssani. Pitäähän se talossa olla ruokarauhakin. Niin, enkä osaisi enklantiakaan niin paljoa, vain Yes and No!

Tästä päivästä selviää hengissä ainakin tuolla omalla ”myslillä” ja makaronilaatikolla, jossa on paljon sipulia joukossa. Nam!

Makoisia ruokahetkiä!

Jätä kommentti

*