Raitin varrelta

Nyt eletään vielä hellejaksoa, perjantaita 3.6. ja siitä johtuen jutut ovat lämpöisiä.

Kaavin pääraitti on monen kulkureitti ja kohtaamispaikka. Siinä sitä syntyy monenlaista tarinaa, asiaa ja asianvierestä. Puut koristavat nyt täydessä lehdessään ja penkkejä on ripoteltu riittävästi.
Ei päivää, ettei maailmaa paranettaisi oikein kunnolla.

Muuan ”katulaalaja” hihkas miulle, että ”Hanski, muistatko vielä sen Lännen lokarin?”
”Sehän on mielessä, ettei lähde millään”.
”No hyvä, eiköhän vetäistä!”

Ja siitä se lähti. Istuimena kutsujalla oli rautakauppiaan myyntiin tullut laituri, sopivasti kaupan seinän vieressä ja samalla laiturilla istuskeli ”jalkojaan uittamassa” muutama laalajan kaveri.
Läksin lauluun mukaan, mutta hetken päästä huomasin vetäväni aivan eri säkeistöä. Jäinkin kuuntelemaan, kun laalaja veti ilmakitarallaan mahtavia soundeja ja laulu vaihtui englannikielisiin rokkikappaleisiin. Ei voinut muuta kuin ihailla esittäjän muuntautumiskykyä ja kappaleet pursuivat vain jostakin.

Todettiin, että ”on se hyvä saada istua laiturilla ilman, että on pelkoa pudota järveen!”

Entiset kuulijat saivat tarpeekseen tai heille tuli tarve lähteä kaupoille. Eipä mitä hätää, sillä uusia kulkijoita ilmaantui laiturille polskuttelemaan. Ja sama rumba jatkui. Luonnonlahjakkuus jatkoi laulujaan aivan muissa maailmoissa hetken, heräsi ja kostutti suutaan ja aloitti alusta.

Samalla parannettiin maailmaa, kuljettiin isien jälkiä kauas Karjalaan ja oltiin sitä mieltä, että isät kuolivat aivan liian varhain ja varsinkin ukit, joita ei oltu elävinä nähtykään. Karjala oli kuitenkin ja sota-asiat niitä, jotka olisivat kiinnostaneet, muttei ollut ketään enää kertomassa. Eihän sitä lapsena osannut kysellä ja kenties ei niissä reissuissa lapsille olisikaan ollut mitään.

Lähdin omille teilleni ja pyysin soittamaan, jos näkevät miusta painajaisia. Sanoin vielä, että numeroni on salainen, mutta pääasia on soittaa jonnekin ja itse nukkua hyvin. No, toverukset siihen: ”No, eihän nyt toki, eihän nyt toki ja Herran rauhaa vaan!

Jatkoin matkaani toiselle kaupalle. Parkissa helteisenä päivänä istuskeli muuan kylätaksi ovi avoinna kyytiläistään odotellessaan. Siinä sitten taas vaihdetiin kuulumisiä hänen kanssaan. Kuskilla oli huolenaiheena vankilatuomiot ja niitten vaikutukset jatkorikoksiin. Asiasta olimme yksimielisiä, mutta sitten hän heitti todella mielenkiintoisen pointin:
”Jospa herätettäisiin henkiin entinen YYA- sopimus itäisen naapurimme kanssa ja sen myötä sijoitettaisiinkin pahimmat tekijät Siperian ”väljiin” oloihin koko rangaistuskaudeksi!
Mitäpä siihen oli lisäämistä, kun tuntuu siltä, että Suomen vankilat ovat hotelleja ja sinne päästäkseen takaisin ei kovin tarvitse lisänäyttöjä. Ja kun vielä maksetaan päivärahaa ja … jos vaikka mitä!

Todettiin kuitenkin, etteivät asiat ole aina yksiyhteen, mutta että ”jottai tarttis tehrä!”

Kaupasta tultuani vastaan käveli muuan iäkäs tuttu. Tervehdykset vaihdettuamme, kysyin muuan tuttavaltani omaksumalla tavalla: ”Terveenäkö olet kitunut?”
”No, mitä nyt vähän jotain, mutta aika terveenä”, kuului vastaus naurun säestämänä.
Lienee kysymyksen muoto naurattanut.

Kerroin sitten hänelle muuan kokemukseni Nurmeksesta, kun tavaratalon aulan penkeillä istui kolme iäkästä miestä. Neljännen tullessa paikalla, yksi istujista kysyi: ”Terveenäkö olet sairastellut?”
Toinen oli heti valmiina: ”Terveenäpä hyvinkin, eihän sitä sairaana sairastelusta mitään tule!”
Kylläpä tarttui nauru kaikkiin istujiin, eikä vähiten muihin asiakkaihin ja henkilökuntaan. Oli se niin naseva vastaus, että olen sen pitänyt mielessäni erinomaisena neuvona sairauksiin suhtautumisissa.

Erosimme Kaavin raitilla kumpikin omiin suuntiinsa. ”Katulaalaja” oli vaihtanut maisemaa, laiturilla ei ollut istuskelijoita. Terveyskeskuksen rinteessä olevat koivut leyhyttelivät pienessä tuulessa lehtiään, jotta olisi vähän viileämpää. Tuttuja ei enää näkynyt, mutta olipahan jotain kuitenkin jäänyt muistiin.
Niitä tässä nyt sitten kertoilin.

Tätä kirjoitustani lopettaessani eletään maananantaita 6.6. ja lämpötila ulkona on laskenut +9C. eilen vielä oli vähän aurinkoista ja lämpimämpää, kun koulun pihalla saksalainen sirkus piti esityksiään. Teltan liepeet olivat tiiviisti alhaalla, yleisöä oli aika paljon ja sisällä siellä tuntui olevan lämmin tunnelma.
Aasi, ”Musta ori” ja poni keskittyivät omiin esityksiinsä ennen H-hetkeä toimimalla ruohonleikkurin apulaisina viereisellä nurmikolla. Hyvin tuntui suomalainen uuskeksintö ”nyhtöruoho” maistuvan, kun ikenet näyttivät viistävän maata, niin että mullanmurusia pärskivät suupielistään.

Nyt se on sitten virallisesti kesä, sirkus ja kaikki ja koulut kiinni.
Kyllä se siitä vielä paremmaksi muuttuu!

Jätä kommentti

*