Ravintoihmisillä käsitteet sekaisin

Ei päivää, etteikö joku ravintoasioita opiskeleva tai tohtoritason ja sille haluava puhuu aivan puutaheinää ravinnosta ja sen merkityksestä.
Ensin muuan proviisori, tohtoriksi opiskeleva, väittää silmät kirkkaina, että synteettinen C-vitamiini on aivan sama kuin puhdas, ruokapohjainen! En voi käsittää tuota väitettä mitenkään.

Ensiksikin synteettinen tarkoittaa keinotekoista. Etsitään ympäristöstä vaikka jätekäsasta jokin ainesosa, valmistetaan siitä luonnollisenkaltainen vitamiini ja varustetaan sen nimi sellaisilla lyhenteillä, ettei tavallinen ihminen voi käsittää, ettei se ole ruokaperäisistä raaka-aineista lähtöisin. Missä tahansa luonnossa on monenkaltaisia vitamiineja, jotka eivät millään tavalla kuulu ihmisen ravintoketjuun: mineraaliöljy, puusto muutaman mainitakseni. Mihin ovat hävinneet ne tiedot, kun kansa joutui ruokansa jatkeeksi laittamaan ”leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme touon halla”, kuten Saarijärven Paavo aikanaan. Kuinkas kävikään? Ei hyvin. Eihän puu ole ihmisen ravintoa, vaikka sieltä kuinka löytyisi karotenoideja.

Keinotekoiset jäävät kehoon pyörimään ja hyrräämään sisäelimiin, kun niistä puuttuvat ne puhtaiden ravintoaineiden tunnusmerkit. Maksa ja munuaiset niistä eniten kärsivät ja hyöty jää saamatta kokonaan. Haitat vain lisääntyvät.
Karkea esimerkki: Tehdään suklaasta oikeaa raaka-ainetta sisältäviä makeisia ja sitten suklaannäköisiä, keinotekoisia. Kumpihan niistä sulaa ja antaa energiaa? Ei tarvitse kovin kauan miettiä. Muovikuula tai suklaa ovat aivan eri asioita.

Miksi sitten keinotekoisia valmistetaan? Siksi, koska ihmiset ovat aivan hulluina mahdollisuuksiin turvata omaa terveyttään, lääketeollisuus on sen havainnut ja alkanut valmistaa kemiallisia yhdisteitä rahankiilto silmissä. Jos raaka-aine ei maksa juuri mitään ja tuotteesta saa kymmeniä tai satoja euroja riippuen tuotteista, voiko sen parempaa bisnestä olla!? Sitten valmistetaan lääkkeitä, kun ihmiset alkavat oireilemaan vaikkapa keinotekoisista eli synteettisistä syömisistään. Jos lääketeollisuuden vitamiini- ja hivenainevalmisteet olisivat todellakin puhdasta ravintoa tai puhtaita hivenaineita, ihmiskunta olisi jo aikapäiviä sitten ollut terveempi. No, sen verran annan periksi: Onhan niitä hivenaineita, mutta kun yksi laitetaan yhteen purkkiin, toinen aine toiseen purkkiin jne. Sitten selkävääränä on purkkeja kaapit täynnä. Ilmeisen kallista on senlaatuinen valmistus, että tutkitaan, mitkä hivenaineet sopivat samaan tuotteeseen ja mikä pitoisuus on sopivin. Siihen ei lääketeollisuus halua uhrata varoja, kun on kyse nimenomaan vitamiini- ja hivenaineista.

Sairaudet lisääntyvät, vastustuskyky on tipotiessään. Tarvitaan kaikenlaisia ruiskeita ja rokotteita estämään tavanomaista tai hivenen ärhäkämpää flunssaa ja mitä muita kaikkia kulkutauteja maapallo pitää sisällään.

Tällä en nyt todellakaan tarkoita lääkkeitä, kun hoidetaan asiallisesti eri sairauksista johtuvia ja erinomaisiksi havaittuja lääkkeitä, vaan lääketeollisuuden valmistamia vitamiineja jne.

Takavuosina kaksi kirjallista vastausta toteennäytti sen, millä tasolla lääketeollisuuden ravintobisnes on: Kaksi suomalaisen lääketeollisuuden edustajaa, toinen yritys alkaa O – ja toinen F – kirjaimella kertoivat näin kysymykseen, mistä raaka-aineista tietyt M – kirjaimella ja apteekista myytävät monivitamiinivalmisteet on valmistettu. Toisen edustaja vastasi: ”Tarkkaan ottaen emme tiedä raaka-aineen alkuperää” ja toinen: ” Ne ovat luonnosta peräisin!” Ja nämä vastaukset tulivat kirjallisina. Käsittämätöntä, missä on lääketeollisuuden moraali? Ilmeisesti vain liikevaihdon kasvattamisessa …!

Sisältäähän mm. raaka- ja jäteöljy, mitä moottoreissa käytetään, myös vitamiineja, mutteivät ne kuulu ihmisen ravintoketjuun. Ja sen todellakin tietävät hyvin tarkkaan. Mutta mikä onkaan jäteöljyn litrahinta? Ei varmasti kovin montaa senttiä, euroista puhumattakaan.

Miksi sitten lääketeollisuus saa touhuta kuin touhuaa? Hyvien asioitten kautta on saavutettu luottamus yhteiskuntaan, tehdään valtavaa bisnestä ja mielestään ”hyvää” sairaille. Sitten tätä käytetään hyväkseen, koska esimerkiksi heidän valmistamansa ravintotuotteet ovat lääkelain alaisia ja voivat siten olla mitä tahansa, kun sensijaan puhtaasta ravinnosta valmistettavat ja suurelta osin myös tuontitavarana esiintyvät ovat elintarvikelain alaisia! Siitäkin on kirjallista tietoa ja sehän on julkinen salaisuus, kenen tahansa saatavissa.

Törmäsin tähän seikkaan, ottaessani selvää takavuosina, miksi apteekkien myymässä valmisteessa saa olla viisinkertainen määrä synteettistä C-vitamiinia (1000 mg), kun sen sijaan luontaistuotekaupoissa ja muissa ravintovalmisteissa saa olla vain 200 mg. Kyse onkin siitä, mistä äsken mainitsin … eri lait eri tuotteille. Kuitenkaan keinotekoinen eli synteettinen vitamiini imeytyy tuskin ollenkaan, kun sen sijaan puhdas ruokapohjainen käyttäytyy kuten ruoka-aineet ja imeytyminen on 100 %.

Lääketeollisuus ilmeisesti tukee mm. kaikkia alansa oppilaitoksia, tutkijoita ja sen vuoksi ilmeisesti suut on tukittu valtakunnassa. Rahalla on maaginen voima. Eihän hyvä voi tehdä pahaa. Mutta voihan se. Ja tämä kaikki edellämainittu on paperilla ollut kirjoitettuna ja tiedossa tietyissä piireissä, mutta siitä vain vaietaan. Jopa Suomessa vaikuttavat ravintotieteilijät eivät koskaan ole ottaneet puheeksi synteettisen ja puhtaan ravinnon eroja, koska silloin rahahanat saattavat sulkeutua ikuisiksi ajoiksi.

Toinen asia, mikä oli SS 10.1. eli tänään. Siellä kerrottiin ikääntyneitten judomiesten harjoittelusta ja siihen liittyvästä ravinnosta.
Puhuttiin tavallisesta kotiruoasta?! Mitä on tavallinen kotiruoka?! Kuka sen kertoo? Kuka laskee sen, minkä verran jokaisen lautasella on ravintoaineita? Miten sen voi laskea, jos osa raaka-aineista on tuotu ulkomailta, kerätty joskus, kuljetettu pitkiäkin matkoja, säilytetty varastoissa, kypsennetty keinovalossa ja ennenkuin raaka-aineet ovat syötävässä muodossa lautasella, kuinka paljon ravintoaineita siinä annoksessa on? Kuinka paljon niistä ravintoaineista imeytyy elimistöön? Kysymyksiä on paljon ja siitä huolimatta lopulta aniharva syö tavallista kotiruokaa.

Tehdäänpä käsitteillä pieni vertaus: Tavallinen kotiruoka, tavanomainen kotiruoka tai tavallinen ateria.
Kuinka moni todellakin syö päivittäin tavallista kotiruokaa ja mitä se itsekullakin on? Tällä asialla on turha hurskastella kenenkään. Valtaosa ruoasta valmistetaan eineksistä tai valmiiksi purkitetuista aineista. Sitten pari salaatinlehteä kenties tai kurkunpalaa ja jotain. Tai sitten ei mitään kaninruokaa, vaan kunnon pihviä ja rasvassa uitettuja ja kypsennettyjä vihanneksia. ”Nyt en jouda syömään, otan jotain ja sitten, kun …”. Tyypillistä kenen tahansa kohdalla.

Niinhän sen pitäisi olla, että perusruoka riittää, mutta kun niin ei vain ole. Pitäisihän sitä olla rahaa, jos on ison talon poika, mutta kun ei ole, niin ei ole!
Ympäri maailmaa kuljetetut hedelmät mm. appelsiinit, banaanit, klementiinit eivät täysin kypsinä kestä kuljetuksia pitkistä matkoista, vaan ne poimitaan raakoina ja kypsennetään keinovalossa. Kuitenkin on niin, että vain auringonvalo synnyttää hedelmiin mm. C-vitamiinin, ei mikään lamppu eli keinovalo. Sitten näitä hedelmiä markkinoidaan ja mainostetaan valtavina vitamiinipommeina. Sama on kaikilla muillakin hedelmillä.

Tavanomaisin ateria on se, mikä mahdollisimman nopeasti saadan pahimmassa nälässä suusta sisään ja riittävän paljon. Kohta on taas nälkä ja ei kun vain uutta sisään. Ravintoarvo on monesti aivan olematon, energiaa sitävastoin vaikka muille jakaa.

Ja juomaksi ostetaan virvoitusjuomia, olutta, energiajuomia jne. Energiajuomat ovat yksi ongelmanlähde, sillä vaikka ne jossain määrin muka piristävät, niin puhtaitten vitamiinien ja hivenaineitten määrä on olematon. Synteettisistä eli keinotekoisista valmistettuna ovat edullisia myydä. Ajatellaan vaikka sitä itävaltalaista RB – tuotemerkillä tekevää yritystä, joka sukkuloi formula ykkösissä. Niillä todella ala-arvoisilla energiajuomilla tehdään valtavaa bisnestä. Ja kuitenkin lapsilta kiellettyjä. Miksi, jos kerran ovat puhdasta ravintoa, niin miksi kieltää lapsilta ja nuorilta niitten käyttö? Siksi, koska ne sisältävät sellaisia määriä ainesosia, joilla on haittavaikutuksia liian paljon. On niistä haittaa kenelle tahansa, mutta kuuleeko kukaan sitä, jos joku valittaa. Ei varmasti, kunhan mainos puree ja purkit tyhjenevät.

Jos edes kerran ravintotieteilijät tai lääketeollisuuden edustajat tulisivat julkisuuteen kertomaan, mistä kaikista ravintoaineista synteettisesti tuotetut hyödykkeet on valmistettu, niin sen päivän haluan nähdä. Vain kerran, ei muuta. Luonnollisista ravintovalmisteissa selkeästi mainitaan ja on mainittava raaka-aineet ja niiden alkuperä, mutta lääketeollisuus kätkeytyy verhon taakse. Eikö tuotteet kestäkään päivänvaloa vai mistä on kyse?

Entäpä se, että tavallinen kotiruoka riittää. Miksi ihmiset sitten todellakin laumoittain sairastuvat ohikiitävään flunssaan tai influenssaan, jos tavallinen kotiruoka riittää antamaan riittävän terveyden. Höpöhöpö sanon!
Jos itselleen valehtelee ja puhuu puppua, niin pitäisi ymmärtää välttää julkinen valehtelu. Myös tavallisen kotiruoan osalta. Muistuu mieleen edelleen yksi syntymäpäivähaastattelu maakuntalehdessä. Siinä muuan tieteilijä-johtaja mainitsi käyttävänsä ”lisäravinteena C-vitamiinia, mutta etteivät sitä kaikki tarvitse”. Miksi vain hän, mikseivät muut? 5 miljoonasta kansalaisesta varmasti joku tarvitsee oman terveytensä tueksi, ei tuo tieteilijä voi rajata muita pois.

Viimeinen asia on: Miksi pitää syödä vihanneksia, täysjyväviljatuotteita ja välttää esim. valkoisia jauhoja, sokeroituja tuotteita, paljon energiaa ja vähän ravintoaineita sisältäviä? Siihen olen odottanut vastausta ja vain yhteen kysymykseen MIKSI? Mitä elimistössä itsekullakin tapahtuu sellaista, että tällaisia hitaasti imeytyviä tulisi jatkuvasti käyttää? Vastauksia olen lukenut lehdistä, mutta yksikään ei vastaa kysymykseen MIKSI?

Kysymyshän on verensokerin tasapainosta huolehtimisesta. Silloin, kun verensokeri on tasapainossa, ei näläntunne puske jatkuvasti esiin. Kun verensokeri hyppelee, niin silloin on jatkuvasti naposteltava vaikka mitä, esim. sokeripalaa tai makeata pullaa, munkkia, viineriä, banaania jne. Verensokerin jatkuva hyppelehtiminen ennenpitkää aiheuttaa useimmiten kakkostyypin diabetestä, joka on valtavassa kasvussa yhtälailla kuin mukana hädintuskin kulkeva hyllyvä liikapaino. Ei kaikkien tarvitse olla solakoita, kunhan vain tietää, mitä seuraa, jos ei terveyttään hoida. Ettei jäisi liikaa kuormitusta yhteiskunnan piikkiin, kuten jossain vaiheessa tuleva sote-järjestelmän osaksi.

Kun ravinnosta tietävät mainitsisivat myös tuon verensokeritasapainon heittelyn, niin valtaosa tiedostaisi tilanteensa parhaiten ja pyrkisi välttämään hömpötysten syöntiä. Esimerkiksi pelko sairastumisesta diabetekseen on merkittävä asia. Hitaasti imeytyvät mm. täysjyväviljatuotteet, hedelmät, kasvikset, marjat estävät verensokerin jatkuvan sahaamisen ja mahdollisuuden estää ja hidastaa liikapainoa.

Kun verensokeri on tasapainossa, silloin liikunnan avulla on mahdollista vapauttaa kehossa olevista rasvasoluista energiaa, jolla pärjää hyvinkin. Se, että poltetaan rasvaa, siinä on omat haittansa, sillä silloin on myös mahdollista, että samalla elimistöstä häviää myös hyödyllisiä rasvoja.

Parempi käyttää kehoon kertynyttä energiaa terveellisempään elämään kuin sairastua vaikka minkälaisiin vaivoihin nivelistä alkaen. Eläessään on hyvä käyttää tuo vararavinto ja omaisuus omaksi hyödykseen kuin viedä mukanaan. Mistä tietää, että kantajia on tarpeeksi? Ja kun ei tuota omaisuutta voi jättää perinnöksikään. Kevyempänä on helpompi kulkea viimeisiä vuosia, ei pauku nivelet.

Kunpa ravintotieteilijät toisivat nämäkin asiat esille omissa puheenvuoroissaan, eivätkä vain paukuttaisi sitä yhtä ja samaa: Syökää vihanneksia, ne ovat terveellisiä! Kun kerran vastaisivat kysymykseen: MIKSI ON TÄRKEÄÄ? Sellaista kannanottoa en vielä ole tavannut 2000-luvulla. Tietoa pitäisi olla, mutta kuten aiemmin kerroin vertauksen ison talon pojasta, tässäkin saattaa olla sama tilanne: Kun ei ole tietoa, niin ei ole.

Jos ei tiedä, on hyvä ottaa asioista selvää. Siitä se lähtee. Terveellisempi elämä!

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Yliopistot ja amk-koulut hakevat rahoituksen yrityksiltä, koska valtion rahoitus ei riitä ja eikö se niin ole – kenen joukossa seisot sen lippua kannat. Harvoin lehtien testitkään haukkuvat tuotteita, joita ko lehdessä mainostetaan. Onko enää puolueetonta tutkimusta ja testausta? Itte kaikki on selvitettävä ja maallikon ymmärrys siihen ei läheskään aina riitä. Syyvään pottua, juuvaan lähteestä vettä ja kuollaan terveenä pois. Satoja olen hautaan vienyt, mutta muistaakseni en yhtään terveenä kuollutta, mitä häntä joku vanhuuteen on menehtynyt.

    • Hannu Musakka

      Kiitos Ari! Niin se on, mutta joskus voisivat edes vähän, mutta kenties sellainenkin päivä tulee … :) Sitä kaipailen ja haikailen sen vuoksi, että jos mie tiedän, eikä muille yleisesti kerrota, niin sehän on tietojen pimittämistä … tahallista sellaista.
      Tuohon viimeiseen lauseeseesi tekee mieli lisätä muuan kuultu keskustelu Nurmeksesta. Iäkkään oloiset miehet istuskelivat muuan tavaratalon aulassa ja toisiaan odotellessaan kyselivät kuulumisiaan. Toinen kysyi just, kun olin kohdalla: ”Terveenäkö olet sairastellut?” johon toinen: ”Terveenä, eihän sitä sairaana tulisi yhtään mittää, ihan mahotontahan se olis!” :)

Jätä kommentti

*