Sama ”virsi” Paasikivestä tähän päivään

Mikään ei ole muuttunut, ihminen on samanlainen vuosikymmenestä toiseen. Joku pitää hillitöntä ääntä, vaatii mahdottomia tekemättä juuri mitään muuta oman ja toisten elämän eteen. Kunhan vain riekkuu ja huutaa.

Mistä tuo ajatus syntyi?

Olen lukemassa Paasikiven päiväkirjaa ajalta 1949-50, jolloin J.K. Paasikivi oli ryhtymässä toiselle kaudelle presidentiksi. Vastustajat vain olivat silloin kommunisteja, jotka kirjoittivat milloin mitäkin, lähettivät kirjoituksiaan ympäri maailmaa. Vaativat mahdottomia, halusivat valtaa, mutta eivät kuitenkaan olisi pystyneet johtamaan valtakuntaa. Tilanne olisi johtanut samaan, mitä se silloin oli silloisessa Tsekkoslovakiassa tai muissa Neuvostoliiton valtaan jääneissä maissa, jossa kommunistit olivat johdossa.

Paasikivi ei myöntynyt samaan, vaan halusi pitää Suomen erillään Neuvostoliitosta ja Suomen itsenäisenä kansakuntana, joka tekee omat ratkaisunsa.

Mikä on muuttunut tuosta ajasta?

Käytännössä vain ihmiset ja puolueet. Nyt on Sauli miettimässä toista kauttaan, taustalla käydään jos jonkinlaista ”sotaa” häntä ja hallitusta vastaan. Kommunistien sijaan anarkistipuolueet tai niitä lähellä olevat hyökkäilevät yhtenään maan hallitusta vastaan kyseenalaisin keinoin. SMP:n tähteet pitävät suurta meteliä, haalivat kasaan kaikenlaista joutoporukkaa mielenosoituksiin, moittivat kaikkia muita samalla nostaen itseään jalustalle. Yhtälailla Vihreät ovat samalla oksalla. Eikä kuitenkaan ole mitään järkeviä ehdotuksia tulossa, kunhan vain riekutaan Touko Aalto etunenässä. Vastuunkantajiksi ei kenestäkään ole, kunhan vain hillutaan ja yllytetään kansalaisia ajautumaan sekasortoon.

Ehdotankin, että lukekaa Paasikiven päiväkirjaa sodan päättymisestä vuoteen 1955. Osa 1 ja osa 2. Kaikki se käy todella hyvästä oppikirjasta. Vaikka aika on eri, asiat ovat samat. Ihminen ja varsinkin puolueitten käyttäytyminen on aivan samaa.

Turun viimeaikaiset tapahtumat sekä Euroopassa aiemmin suoritetut terrori-iskut ovat anteeksiantamattomia. Aika on vain tämä, että sieltä, missä on puutetta kaikesta ja eläminen tehty mahdottomaksi, ihmiset ovat lähteneet etsimään elämänarvoisia seutuja. Valtaosa on aivan samanlaisia ihmisiä. Työtä vailla olevia, jotka ovat halukkaita tekemään elämänsä eteen vaikka mitä pienemmälläkin palkalla kuin keskiverto-suomalainen. Ihonväri on hivenen päivettyneempi, iso osa on syntynyt Suomessa ja tuntee kulttuurin ja säännöt. Lähes loput haluavat oppia myös.

Aina on joukossa niitä, jotka haluavat päästä helpommalla ja epärehellisillä keinoilla. Heitä on myös siinä Suomen väestön osassa, joka laskee itsensä alku- ja syntyperäisiksi.

Missä muuten kulkee se raja? Ei kai suomalaiset ole tänne pudotettu jostain korkeuksista vai ovat siitepölystä syntyneitä?

Väärin! Eihän tässä maassa ole aikanaan asunut ketään. Muualta kaikki ovat tulleet ja nyt sitten riekutaan ja kammetaan muualta tulleita takaisin sinne, mistä ovat tulleet. Miksi?
Suomessa on muutenkin työvoimapula monella alalla. Iso osa nykynuorisosta ja ”alkuperäisväestöstä” ei voi muuttaa paikkakuntaa, kun kaverit jäävät tai eivät vain halua tehdä mitään muuta kuin minkä ovat oppineet.

Nyt nuo uudet tulijat ovat innokkaita tarttumaan mihin tehtävään tahansa, osa oppii kielen nopeasti, lainsäädännön ja pelisäännöt. Ovat jo osittain asettuneetkin pysyviksi asukkaiksi suomalaiseen yhteiskuntaan. Niin tapahtuu koko ajan tällä samalla planeetalla, on tapahtunut jo vuosisatoja. Ei tämä ole uusi ilmiö.

Vain yhden hörhön tempaus Turussa ja sitten ovat riekkujat suureen ääneen vaatimassa muualta tulleita muualle takaisin. Voisivathan he itsekin lähteä, muttei taida olla lähtijöiksi. Kun ei ole kielitaitoa eikä muutakaan ammattia, kun sossunluukulta saa hyvin rahaa, eikä muualla ole näin hyvää sosiaaliturvaa. Siitähän tässä on pohjimmaltaan kyse. Suomalaiset ovat vain tottuneet liian hyvään tekemättä mitään, eikä siitä voi luopua, kun muualla on paljon huonommat edut.

Lopettakaa riekkuminen, se on täysin tyhjänpäiväistä.

Kuten edesmennyt kenraali Ehrnrooth sanoi: ”Suomi on hyvä maa suomalaisille!”. Se tarkoittaa samalla myös sitä, että he, jotka haluavat osallistua suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen, ovat yhtä lailla suomalaisia, olivat henkilöt sitten mistä tahansa lähtöisin.

Halla-ahon porukka, vihertäjät ja demarit, jotka suureen ääneen vaativat mahdottomia, mutta joista itsestään ei kuitenkaan ole tämän yhteiskunnan asioitten hoitajiksi, saavat vain nyky-mediassa valtavasti mahdollisuuksia olla esillä tai äänessä, muttei mitään konkreettista selkeää tapaa ja esitystä ei sieltä ole tullut Suomen asioitten hoitamiseksi paremmin.

Suomi ei ole junassa yksin, maapallo on kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei ole vain Suomi, joka sulkisi rajat.

Paasikivi ja Suomen hallitus silloisen pääministerinsä Urho Kekkosen johdolla hoitivat suhteita ulkovaltoihin, mm. silloiseen Neuvostoliittoon. Aivan samoin tekee Sauli Niinistö ja hallitus. On vain tehtävä. Suhteet on pidettävä kunnossa, sillä maapallo elää nyt omaa rytmiään. Aivan samoin teki maailmansotien jälkeiset valtiot.

”Se, joka haluaa, keksii keinot. Se, joka ei halua, keksii selitykset”. Tämä on syytä muistaa myös nykyisen oppositioporukan.
Paasikivi ja Kekkonen oli hyvä työpari, samoin Sauli Niinistö ja Juha Sipilä, olkoot muut mitä mieltä tahansa. Ei huutamalla mitään muuta saada kuin epäjärjestystä. Asiat hoidetaan sivistysvaltiossa aivan eri tavalla. Suuri osa huutajista ja vaatijoista ovat äitiysavustuspakkauksen saaneita, eivätkä tajua, ettei sekään ollut ilmaista kenellekään. Verovaroista ne maksettiin ja kustannettiin silloin ja kustannetaan nykyisinkin.

Liian helppo elämä ja joutilaisuus saavat aikaan vain epäjärjestystä. On hyvä välillä vetää vyötä tiukemmalle. Niin on tehty ennen ja niin on tehtävä nytkin. Ei kukaan tämänpäivän Suomessa jää heitteille ja ilman ruokaa. Aina ei ole ollut näin hyvin.

Jätä kommentti

*