Satumaa karjalaisittain ja savolaisittain.

Reijo Taipaleen laulama Satumaa-tango on vienyt monet ajatukset jonnekin, missä se jokaisen satumaa sitten onkaan. Unto Monoseen – Karjalan Kannakselta Muolaasta lähtöisin ollut säveltäja ja sanoittaja teki kyllä sellaisen ikimuistoisen kappaleen, mikä on ja pysyy aina.

Savon murteella on siihen tehty omannäköiset viännöksensä. Kuvvaako se savolaesta ajatteluva vae vuan sen immeisen, joka nii on ajatellunna. Savon murre onkin huumorinlajissa aivan ehdoton, siitä ei piästä ylj eikä ympärj.
Satumaa- tango elää savolaisittain aeka hirtehistä elämääsä, mutta suap olla niinnii vae pitäskö sen olla toesinnii, vähä vakavampoo sorttimenttijjä, määtiijjä. Oha se niinnii, jotta vaekk olis kuenka haaska juttu, nii asjall on aena myös se toenepuolesa.

Tähän kerron esimerkin. Muuan nuori mies odotteli Kuopion asemalla kirjeenvaihtoystäväänsä Helsingistä. Tapaisivat silmäkkäin ensimmäistä kertaa. Juna tuli ja kun tyttö laskeutui junasta, poika heti kohteliaisuuttaan kiirehti sanomaan: ”Sinn out iha haaskannäköne!”
No, poika ei osannut sitä huomioida, ettei tyttö ymmärtänyt savonmurretta alkuunkaan. Ilme sen kertoi ja seuraava toimenpide. Tyttö veti poikaa korville, lähti niiltä jalansijoiltaan jonnekin, eikä suhde sen enempää jatkunut. Seuraavalla junalla varmasti takaisin Helsinkiin, kun oli kuulemma meno-paluu – lippu ennakkoon jo hankittuna.

Sitten toinen tapaus, erilainen. Joskus vedin palvelutaloissa yhteislauluja. Muuan miespuolinen ei laulanut, tosin kuunteli sujuvasti. Kysyin sitten laulun lopussa: ”Eikö laulattanut?” Kaveri siihen: ”Ee laalata, kun anoppia ei naarata”. Kun jäin siihen hetkeksi vähän miettimään, kaveri jatkoi: ”Anoppi potkas tyhyjjee parj viikkoo sitte”.

Toinen tuttu mieshenkilö otti aina yhteislaulujen aikana pienet torkut. Huomasin sen. En siihen puuttunut, mutta kysyin jossain välissä häneltä: ”Ossootko sinä näetä lauluja?” Kaveri siihen vastasi ikimuistoisesti: ”Kuulehha Hannu, minä ossoon kuunnella sujuvast ulukoo kaekki mualiman laalut”. Mitäpä siihen muuta.

No, täss pari viikko sitte miun yks karjalaine ystäväin otti yhteyttä ja pyys kirjottammaa karjalaisille myös oman Satumaa-kappaleensa, kun häne mielestää sellasii ei viel kukkaa olt kirjottant. Mie sit mietin sitä ja arvelin, jot kun mie kirjotan, nii se ei voi olla murteell eikä karjala kielel, vaa sen pittää olla ihan oikeilla sanoilla kirjoitettu, ko se o miu mielestäin kaikil karjalaisil vieläkii nii vaikee asja, ko joutu luopumaa kotpaikoistaan.

Sen vuoks siitä tul vakavahenkinen ja muistoja täynnä oleva Karjalaisten satumaa. Sävel on se sama Unto Monosen.
Kun se runo läks tulemaa tuolt aivokopast, nii siin ei kauvvaa nokkatuhissu, varttitunti ja se ol siin. Sit vähä viilaust ja höyläyst ja nii se nyt tuoss on teill kaikil laulettavaks tai luettavaks, olkaa hyvät:

KARJALAISTEN SATUMAA

1. Rajan taakse Karjalaan jäi meidän kotimaa,
miss’ ilo, onni, ystävyys sai kielet laulamaan.
Siellä laaja Laatokka ja kauniit rannat sen
antoi meille mielenrauhan iäks’ pysyen.

(kertosäe)
Jos vielä
sinne Karjalahan vaikka unissaan
mie saisin mennä niinkuin aina kotiin kuljetaan.
On kaikkialla ympärilläin tutut kalaveet
ja satumaastain kauneimmin kertovat kyyneleet.

2. Luostarien historiaan sukeltaisin myös
ja Vienasta ja Aunuksesta laulaisin vaikk’ yöss’.
Nuo Viipuri ja Impilahti, Muolaa sekä muut
ain’ koskettavat sydänalaa, kiinni painuu suut.

Jos vielä …

3. Viipurista muistan puistot, linnan uljahan,
sydämissä lämpö lemmen, katse rakkaimman.
Nyt hirvi seisoo uljahana, yksin, suruissaan,
kun karjalaiset muuttivat tuon uuden rajan taa.

Jos vielä …

4. Karjala on rakkain paikka, isiemme maa,
haastellaan ja pagistaan kuin ennen konsanaan.
Viel’ Säkkijärven polkka sekä itkuvirret niin
ne saavat mielein aina liikutuksen kyyneliin.

Jos vielä …

Ja sitten vaan laulamaan. Savonmurteisia ei sattunut käsille, mutta ehkäpä ne teille jostain löytyvät. Sen voin kuitenkin sanoa, jotta ne ovat aivan varmasti ihan erilaiset kaikin tavoin paitsi sävel. Se on sama molemmille.

Kommentit

  • mimmi

    Toinen juttu, jossa anoppia ei naarata, on hauska. Tyttöystävän tulo Helsingistä junalla ei naurata. On tavallinen, aikaisemmin kuultu. Murrejuttuja on raskasta lukea pitkinä. Laulu karjalaisille on kiva oikealla suomen kielellä. Entisenä kuopiolaisena luen mielelläni Savon Sanomia, mutta joskus tuntuu, että savolaisuuden korostus menee liian pitkälle.

Jätä kommentti

*