Seefeld yllättää jälleen

Seefeldistä on totuttu saamaan yllätyksiä myös hiihtorintamalla Suomeen. Eero Mäntyrannastahan se alkoi. Vaikkei nyt vielä olekaan mestaruuksia voitettu, niin voitaneen todeta, että kolme mestaruutta oli hyvässä rakosessa, mutta elämä ei mene aina kuten Strömsössä.

Vuorollaan joku huoltaja seisoi väärässä paikassa Iivon tiellä, vuorollaan taas Ristomatin suksen reitille sattui italialaisen sauva ja sitten kolmannen kerran suksivalinta ei aivan osunut nappiin. Elämä on sellaista, ettei se aina ole itsestä kiinni.

Iivo on elämänsä kunnossa, se pitää todeta. Ristomatti myös, Perttu ja Matti H. näyttävät myös kuntoutuvan. Seefeldin ladut on suunniteltu luonnollisesti vain ja ainoastaan keskieurooppalaisia heikkovoimaisia hiihtäjiä varten. Ja järjestäjä on ajatellut, että vauhti luo tunnelmaa, vähät turvallisuudesta. On lupa odottaa kuitenkin tämänpäivän kisasta tasaista vääntöä kaikille osuuksille ja suomalaisille mitaleja kaulaan.

Tänä vuonna kelit ovat mitä ovat, lumi sohjoista ja huonosti tallautuvaa. Onneksi se on kaikille samaa. Joskushan se tekee yllätyksiä, kuten on eilisessä yhdistetyn kisassa nähty.
Ilkka Herola näytti suksen kantoja ihailtavan monelle, kun erehtyivät lähtemään hurmiossa ladulle, mutta toinen lenkki pysäyttikin ne unelmat, mitä lähdössä oli. Eero Hirvosella oli epäonnea, mutta onnistuessaan Ilkan, Leevin sekä Artun kanssa tiedä vaikka yltävät viesti-yhdistetyssä mitaleille. Sopii odottaa. Peukut vain pystyyn sitäkin kisaa varten.

Hiihtäjän on osattava myös ajatella ja sopeuttaa vauhtinsa olosuhteisiin sekä matkan pituuteen. Ilkalla onnistui ja samoin myös muilla suomalaisilla yhdistetyn kisassa.

Naisten hiihdossa ei aivan niin hyvin ole asiat sujuneet. Krista on ollut lähes mitalivauhdissa, toiset hakeneet kokemusta. Eilinen naisten viesti kuitenkin osoitti, että urakointi ei kannata ja että nuoret hiihtäjät Laura Mononen ja Eveliina Piippo hakevat tuntumaa aikuisten kisoihin.
Krista kompastui urakointiin, kun nyt viestissä työnteli täysillä 2,5 km ja sen jälkeen vauhti hiipui. Sprinteistä alkanut urakointi kostautui. Riitta-Liisa Roponen on varmasti aivan hyvä hiihtäjä. Kuitenkaan hänen paikkansa ei ole enää Seefeldissä, vaan jossain pitkien matkojen rauhallisissa ja laturetkimäisissä kisoissa. Vauhtia ei “mummolla” riitä enää.

Matti Haavisto – Suomen Hiihtoliiton päävalmentaja teki karhunpalveluksen suomalaiselle naishiihdolle jättämällä Kerttu Niskasen pois viestistä. Kertun mukanaolo olisi varmasti parantanut lopputulosta aivan eri tavalla kuin mitä nyt ankkuriksi sijoitettu Eveliina Piippo. Pärmäkosken henkilökohtainen valmentaja ei ole oikeassa roolissaan Hiihtoliitossa. Hänen toiminnassaan näkyy selkeästi vain tuo henkilökohtainen rooli ja muut ovat sivuseikka. Hänen hiihtäjävalintansa oli tämän naisten viestimenestyksen kulmakivi, turha hänen siitä on syyttää naisia. Hän teki valinnat, jätti vahvan viestihiihtäjän pois, kun “eihän savolaisille voi kaikkea menestystä suoda!”

Suomen Hiihtoliitto tekisi palveluksen, jos tuo pesti siirretään jollekin puolueettomalle hiihtomiehelle, joka näkee kokonaisuuden paljon, paljon paremmin.

Suksia on helppo syyttää, mutta ilman niitä hiihtäminen on vaikeampaa. Ei suksissa eikä voitelussa ollut mitään vikaa, näin väitän, vaan suurin syy on päävalmentajan amatöörimäinen puuhastelu ja joittenkin suosiminen.

Vielä on jokin matka jäljellä, mutta kun luin uutisista, että taas oli Kerttu Niskanen jätetty pois naisten maratonimatkalta eli 30 km:n kisasta, eipä voi muuta sanoa kuin että “jätä paikkasi Haavisto!” Miksi vahvin hiihtäjä jätettiin joukkueen ulkopuolelle? Kas kun ei ole Iivoa jättänyt, mutta Iivolla on siksi vahvat näytöt, ettei ole uskaltanut. Iivokin on savolainen!

Doping puhkesi kukkaan, vuorostaan Seefeldissä. “Eikö ne koskaan opi”, sanoi muuan hiihtomies. Eivät ne opi. Kuvittelevat vain. Joskus jotkut muut, sitten suomalaiset ja nyt on toisten vuoro. Suomalaiset ovat onneksi eläneet tuon ajan hiihtourheilussa, että tuskin enää asiaan törmätään.

Katsotaan kisat loppuun ja tehdään sitten loppulitviikki. Mahdollisuuksia jollekin mitaleille vielä on, mutta määrä ei ratkaise vaan laatu. Kilpailu on kovaa, heikot sortuu elontiellä, jätkä senkuin porskuttaa!

Jätä kommentti

*