”Sen sata asiaa muistettavana!”

Joka hetki jossain päin maailmaa tehdään lähtöä reissuun ja on muistettava ”sen sata asiaa”.
Kuinka kauaksi tuo sanonta jää todellisuudessa? Tuskinpa kovinkaan kauas.

Vuosittain teen useita lähtöjä laulureissuille parista päivästä muutaman viikon pituiseksi ajaksi. Aiemmin keräsin tavarat vaistonvaraisesti ja vanhasta muistista. Piti muistaa tarkistaa auton lähtö- ja ajovalmius, huolehtia kotona asioista eli kastella kukat ja ottaa ylimääräiset töpselit pois jne.
Onneksi ei vielä ollut pahemmin pettänyt, ettei ole kovin tarvinnut turvautua ostoksiin matkalla, vaikka kotonahan nekin tavarat olisivat olleet. Kuitenkin kerran sattui, että pikkutakki unohtui. Siinä se oli hengarissa odottamassa ja siihen se jäi odottamaan. Olin jo niin kaukana, etten olisi ehtinyt esiintymispaikkaan ajoissa, jos olisin kääntynyt hakemaan. Piti soittaa suntiolle, kaikeksi onneksi oli miespuolinen ja juuri samankokoinen, joten sain lainaksi.

Pari vuotta tästä on aikaa. Päätin laatia muistilistan, halusin ajatella realistisesti, kun on niin monenlaisia tapahtumia reissuilla ja useita kaiken lisäksi.
Luonnollisesti ensin kävin läpi esiintymiset jokaista yksittäistä paitaa ja kalvosinnappia myöten, sitten mitä muuta: Nuottiteline ja laulukansio. Tätä rataa lähdin liikkeelle. Piti muistaa ottaa useampi silitetty paita ja prässätyt housut ja solmiot. Esiintymistilaisuuksien määrästä johtuen ei yhdellä paidalla kovin pitkälle pärjää. Poikkeavat tilanteet sisältönsäkin puolesta, kun kupleteille ovat omansa ja kirkkoon omansa.
Mitä sitten väliaikoina, se oli oma lukunsa myös. Norjassa kuleksiessani oli oltava erikseen tunturissa käydessäni asiaan soveltuvat ja matkalle omat juttunsa. Peseytymiset ovat aina oma lukunsa, teetkö sen sivistyneesti sisätiloissa suihkussa vai tunturipurossa. Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä on aina hivenen eroja. Vanha ja aeimmin uintireissuillani käyttämäni aukilevitetty pahvilaatikko mahtui hyvin kyytiin ja palvelee edelleen. Pahvilaatikkokaan ei ollut kertakäyttökamaa.

Läppäri oli hyvä pitää mukana, kun on aina sellaisia asioita, jotka pitää vain hoitaa, oli verkkopankkimaksuista tai viestienvaihdoista kyse. No, Norjassa ne jätin laukkuun odottamaan, kun suomalaisilla operaattoreilla ei ollut siellä yhteyksiä.
Puhelimien ja läppärin laturit sekä kamera ja muistikortit tahtovat olla sellaisia, jotka herkästi unohtuvat. Onneksi autossani pidän invertteriä, niin saan ajaessakin ladattua, ettei tarvitse etsiä pistorasioita muualta.
Sitten piti miettiä, kuinka majoittaudun, olenko sisätiloissa vai teltassa. Sitä varten piti ottaa makuualusta ja -pussi. Entäs ruokailut? Mie kun yleensä otan omat eväät kylmälaukkuun tai jos teen itse, niin retkikeittimestä ja vesikanisterista oli huolehdittava sekä tulitikuista ja retkikeittimen nesteestä. Rakentelin omaan käyttööni sopivat retkikalusteet, ettei maassa tarvitse könytä.

Karttakirja tai erilliskarttoja oli myös kerättävä matkaan. GPS-laitteeseen en ole vielä sotkeutunut. Vanhana suunnistajana olen mielestäni vielä kartanlukutaitoinen. Lapsethan nuo aina varoittelevat sanomalla: ”Ettet vaan oisi VANHA suunnistaja, liian vanha!” En vielä, muttei se laite, joka tuolla hyllystäni aina haikeasti jää perääni katsomaan, ole varmaan turha. Lahjaksi sen sain ja paketista avasin, mutta saa vielä odottaa vuoroaan.

Sitten, kun olin päässyt listan loppuun, niin mietin, mitä en varmasti tarvitse! Ajatus kulki omaa rataansa, vilkaisin ulos ja näin pyöräni telineessä. Silloin välähti: Polkupyörän pumppu ja paikkarasia, kun en pyörää kuljeta matkassani. Sitten heräsi auttamisvietti: Ehkä jos matkalla sattuu jollekin pyöräilijälle haaveri, eikä hänellä ole tarvikkeita mukanaan, niin voin auttaa häntä ja päivä olisi pelastettu. Lisäsin nuo em. tarvikkeet listaani.

Tuon listan otan aina esille, kun varustaudun matkalle, oli se sitten parin päivän tai useamman viikon. Eipä ole enää sen jälkeen turvaton olo, kun sitämukaa laittaa tavarat laukkuun ja ruksaa sen. Homma toimii varmasti kenellä tahansa. Eipä ole tarvinnut ostaa mitään sellaista, mitä olisi kotona ollut. Ainoat ovat bensa ja ruokatäydennykset. Olen päässyt matkoillani hyvin omavaraiseksi.

Suosittelen lämpimästi kelle tahansa tekemään listausta. Se on tietenkin aina henkilökohtainen ja jos mie sen listani tähän laitan, niin ei se satu kuin miulle itselleni.

Oli niin tai näin, niin mieli on rauhallisempi ja saa keskittyä tekemiseen enemmän kuin murehtimiseen unohtuneista tavaroista ja jos kaikenlisäksi tuleekin sateista ja märkää, vaikka poutaa luvattiin.

Ai niin. Mitenkäs sen asioitten lukumäärän kanssa kävi? Laskin ja kuinka ollakaan, asioita kertyi satayksi! Siis 101 asiaa! Eikä mielestäni ollut muuta ylimääräistä kuin nuo polkupyörän jutut. Jokaisen kannattaa tehdä omansa. Mutta väitän, että lähemmäs sataa se lopputulos on melkeinpä jokaisessa tapauksessa.

Niin, ettei se sanonta ole tuulesta temmattu!

Jätä kommentti

*