Soivatko ”honeckerin kellot” Norjassa?

Parhaat palatko kaluttu vai tämä loppuosako on sitä raaka-ainetta, mistä huippukunto syntyy?!

Parhaat palatko kaluttu vai tämä loppuosako on sitä raaka-ainetta, mistä huippukunto syntyy?!

Onko tässä se kellokas, joka tietää, muttei kerro?! Tai sitten hän, joka kantaa toistenkin vilpit ja aina kysymykseen vastaa: "Mää se olin, mää!" Kuvattu Pohjois-Norjassa syksyllä 2016

Onko tässä se kellokas, joka tietää, muttei kerro?! Tai sitten hän, joka kantaa toistenkin vilpit ja aina kysymykseen vastaa: ”Mää se olin, mää!”
Kuvattu Pohjois-Norjassa syksyllä 2016

Enteellistäkö Norjan tuntureilla, testi mennyt pieleen ja valeasuiset lääkäri ja urheilija siinä mittelevät voimiaan Norjan tunturiylängöllä Altan suunnalla syksyllä 2016

Enteellistäkö Norjan tuntureilla, testi mennyt pieleen ja valeasuiset lääkäri ja urheilija siinä mittelevät voimiaan Norjan tunturiylängöllä Altan suunnalla syksyllä 2016

Mitä on tapahtumassa norjalaisessa hiihtourheilussa? Mitä peittelevät Venäjällä? Kysymysmerkkejä toisensa perään.

Urheilussa maineen, kunnian ja rahan vuoksi on käytetty ylimääräisiä keinoja menestyksen saavuttamiseksi lajissa kuin lajissa. Hiihtourheilukin on osansa saanut viimeisten vuosikymmenten aikana, jolloin on herätty tarkemmin valvomaan suoritusten taustaa.

1940- ja 50-luvulla luotettiin urheilijoihin, tuskin edes epäiltiin, vaikka suomalaistenkin käymissä sodissa oli piristeet käytössä. Kenties kukaan ei ajatellut niitten käyttöä sen pidemmälle. Muuan edesmennyt hiihtomestari 1950- luvulta ja sen jälkeen aktiivisesti markkinointitehtävissäkin toiminut, kertoi omista kokemuksistaan, kun ”tehtiin konjakki-munatoteja ja erityisesti 50 km:n kisaan, missä viimeinen kymppi on tappavin osuus. Ei kärsinyt kuitenkaan liian aikaisin napata, ettei väsymys yllättäis, vaan 5-6 km ennen maalia. Silloin siitä oli suoranaista hyötyä. Ja se oli ihan yleisesti hiihtäjienkin tiedossa. Ladut kun kulkivat metsikön kätköissä ja olivat hyvinkin kapeita uria”.

Tuosta ajasta on eletty jo kauas. Suomalaisten oma rehellisyys paljasti Lahdessa aikanaan prosessin, mikä ei vieläkään ole kunnolla häipynyt mielistä. Siinä liikuttiin sääntöjen rajamailla ja jos ei joku rehellistäkin rehellisempi olisi asiaa tuonut esille, niin ehkäpä Suomessakin olisi vielä enemmän menestyneitä hiihtäjiä kuin mitä nyt on.

Itä-Saksan urheilu lepäsi lääketieteen ja politiikan varassa. Hän, joka ei suostunut, ei koskaan saanut mahdollisuutta menestyä, kunnes tuli järjestelmän lopullinen romahdus ja Berliinin muurikin sortui. Kaikki paljastui.

Mikä on nyt sitten tämän Norjan tapauksen taustalla?
Varsinkin silloin, kun aletaan valtavat puolustuspuheet, se on jo sen merkki, että enemmän on epärehellisyyttä kuin mitä esilletulleet tapaukset osoittavat. En lähde sormellani osoittamaan, enkä syyttämään ketään. Jokainen, joka on tuohon systeemiin lähtenyt mukaan, tuntee tehneensä ja tietää tekevänsä väärin ja ennemmin tai myöhemmin kaikki romahtaa, aivan kuin Itä-Saksassa. Niin se kolahti Suomessakin.

Astmalääkkeistähän se kaikki viimeaikainen alkoi ja nyt ollaan menossa huulirasvassa. Jokin tuossa asiassa mättää. Ensin annetaan kaksi kuukautta kilpailukieltoa kesällä, jolloin ei muuta olekaan kuin harjoittelua ja kuvitellaan asian sillä olevan hoidettu. Nyt sitten vähätellään huulirasvan merkitystä lopputuloksen kannalta ja ollaan asetuttu puolustusasemiin asianajia myöten.

Väistämättä tulee mieleen takavuosikymmenet, kun norjalaiset mieshiihtäjät olivat vieläkin ylivoimaisempia: Björn Dählie, Vegaard Ulvang ja ketä heitä sitten olikaan. On tietenkin mahdollista sekin, että harjoitusmenetelmät ovat aivan huippuunsa kehitettyjä, mutta siitä huolimatta.

Norjassa hiihtourheilu on elänyt valtion lippulaivana, mutta joku taho siellä ”kallioluolissa vuonojen perukoilla” saattaa olla tutkimatta. Voihan sekin olla, että tuoreeltaan syöty merilohi ja sen sisuskalut antavat etulyöntiaseman suomalaiseen sisävesikalakantaan nähden, varsinkin, kun Suomessa tapahtui Lahden jälkeen valtava murros ja vuosikymmen hurahti krapulassa sekä uusien hiihtäjien luomisessa. Voihan olla myös, että kuuluisa potenssilääke poronsarviuute tai tunturissa vapaana kasvanut ja rantaniityillä aterioitseva lammas ovatkin paremmin norjalaisten tiedossa kuin mitä on julkisuudessa puhuttu.

Terve sielu terveessä ruumiissa pitäisi olla lähtökohta kaikissa kilpaurheilulajeissa ja terve perusruoka, olkoonpa sitten höystettynä puhtailla ja terveellisillä lisäravinteilla. Lääketeollisuus pitäisi potkaista pois tuosta ravitsemuskuviosta. Korkeintaan lääketieteen osuus tulisi vasta sitten olla mukana, kun jokin leikkaus- tms. operaatio on tehtävä.

Lääketeollisuudellahan ei ole rahapula, mutta siitä huolimatta ne koukuttavat tavallisia ihmisiä ja urheilijoita kuvittelemaan, että synteettiset eli keinotekoiset ravinteet ovat kaiken menestyksen perusta. Sehän on sama kuin että suklaanruskeita muovikuulia syötetään sensijaan, että annettaisiin puhdasta suklaata. Kumpi muuten sulaa elimistössä tehokkaammin? Tuo on se ero luonnollisen ruoan ja keinotekoisen eli synteettisen ravinteen välillä. Ja näitten synteettisten ravinteitten luojat elää porskuttavat menestyksen aallonharjalla ja mielestään aivan puhtaalla omallatunnolla, jos sellaista kukaan tuotteitten valmistaja omaakaan. Tuskin vain. Eurot ja dollarithan siellä tahdin määräävät. Ja käyttäjät ovat uhreja ja koekaniineja! Taustalla sitten häärii vielä valtava lääkäri- ja tutkijaporukka, jotka saavat osansa aina tilipäivinä.

Jospa Norjassa onkin jokin lääketeollisuuden kehittämä tuote taustalla, kun niin hillittömästi joka päivä ovat puolustuskannalla. Miksi pitää olla noin ärhäkkä, jos kaikki on kunnossa?!

Urheilijat vain marjametsään ja sieltä saamaan lisäravinteita puhtaista marjoista. Puolukka on yksi parhaista, samoin mustikka ja kovaa vauhtia leviävä tyrni mansikoista ja viinimarjoista puhumattakaan.

Norjan tapausten lopputulos on arvoitus, mutta veikkaan korttitalon sortumista. En halua ketään edelleenkään osoitella, sillä uhreja on valtavasti – tietoisia tai tiedostamattomia. Syylliset ovat lopulta muualla kuin lähtöviivalla. Uhrit siellä taistelevat keskenään.

Toivottavasti WADA ja kansalliset urheiluliitot ja antidoping-virastot pääsevät niskan päälle kaikkialla maailmassa. Ei sen jalompaa muotoa olekaan kuin urheilu, silloin, kun kaikki pelaavat samoilla korteilla.

Jätä kommentti

*