Suomenkieli on ihmeellistä

Iäkkääksi kun elää, havaitsee suomalaisten puhekielessä monia mielenkiintoisia sanontoja ja sanoja, joitten merkitys saa välillä ihan hupaisia piirteitä.

Tässä taas muuan päivänä, kun olin lehdestä lukenut jonkun ja monesti lasten ja nuorten valituksia siitä, että “taasko samaa ruokaa kuin eilen!?”

Jäin miettimään ja ihmettelemään biokasvattamisen hillitöntä nopeutta: eilen vielä lautasella, yön aikana muodonmuutoksesta taas samanlaisena “makaronilaatikkona” kuin edellispäivänä. Siis se ei ole mahdollista minkään ruoan kohdalla, että syö jo seuraavana päiväna samaa ruokaa, mitä edellispäivänä.

Korkeintaan mämmi voi luoda sellaisen mielikuvan, muut ruoat eivät. Näin väitän ja kivenkovaan.

Kun puhutaan “samasta ruoasta”, sensijaan pitääkin puhua samanlaisesta ruoasta. Syöty ruoka ei ole koskaan samaa. Samanlainen ruoka voi olla, jos ja kun sitä on tehty reilu annos ja siitä sitten riittää useammaksikin päiväksi.

Miksi muuten pitää harrastaa sellaista kerskakulttuuria, että joka päivälle pitää laittaa erilaista syötävää? Kuka pystyy laittamaan niin tarkasti tai ostamaan, ettei yhtään jää tähteeksi ja mitä pahaa siinä on, jos syödään monena päivänä yhtä ravintorikasta ruokaa? Väitän taas, ettei mitään. Ihmisillä on vain liikaa rahaa ja sillä sitten jopa kerskaillaan, että joka päivälle pitää laittaa erilaista ruokaa. Ruokatarjonnassa on siten myyjän ja mainostajien markkinat. Luodaan mahtavia mielikuvia erilaisten tarjousten avulla ja sitten asiakkaat juoksevat hulluina tarjousten perään. Ja raha vain kilisee kaupan ja tuottajien kassaan ja “mersut” vaihtavat pihalla olomuotoaan harva se vuosi.

Ehken ei aivan noin yleisesti ottaen mene. Tuottajien rooli varsinkaan ei ole mitään herkkua, kun välikädet, suuret kaupat, vedättävät hinnat niin alas saadakseen itselleen maksimaaliset voitot. Tosin ei kauppiaankaan hommaa kannata kadehtia. 24/7 oltava skarppina kaikenaikaa ja jos joskus sitten väsyneenä arvelisi myyvänsä samaa kuin mitä edellispäivänä, palaute ratkaisee kaupan tekemisen jatkuvuuden. Samanlaista voidaan myydä, muttei samaa.

Mämmiäkin voi syödä peräkkäisinä päivinä, ei samaa, vaan samanlaista. Hajuhan sen ratkaisee, onko kyseessä sama vai vain samanlainen.

No, tähän jatkoksi. Muuan kaveri vaellusreissulla Lapissa ollessamme pyörähti autiotuvan “poistopuodissa” ja sanoi tultuaan:”Tulipahan syötyä!”.

Mie menin aivan hiljaiseksi, en siis osannut sanoa yhtään mitään. Mietin vain, että “mitenkä niin?”
Kaveri huomasi tilanteen, arveli paljastavansa salaisuuden, ettei miulle syntyisi vääriä johtopäätöksiä.
“Katsos, kun siellä vasta näkee, mitä on tullut syötyä. Onneksi jäävätkin sinne, syöty ruoka!”

Arvatkaa vaan, että nauru kelpasi. Hänellä oli muutenkin vilkas mielikuvitus. Kerran Luirojärven autiotuvan “poistopuodista” tullessaan hihkaisi “halleluja!”. Ja taas samat reaktiot ja nyt oli enemmän porukkaa sillä kämpällä. Ei auttanut taaskaan muu kuin pyytää selvitystä.

“No, sinne mennessä on yleensä yhtä ahdistava olo kuin jos pahasti syntiä tehneenä menee kirkkoon. Vaan sieltä tullessa on yhtä seesteinen ja vapautunut olo. Siis pitää joskus vain tehostaa itsekseen samalla tavalla eli lausumalla “halleluja”.

Siihen sitten jatkoi, kun huomasi, ettei kuulema ollut hyvä vitsi: “Kenenkään ei pidä loukkaantua tuosta, mutta voitte seuraavan kerran kokeilla, syntyykö samanlainen ilmiö omassa sisimmässä! Ja muuten”, lisäsi vielä,” miksi tuo Luirojärven “poistopuoti” on rakennettu samoilla piirrustuksilla kuin mitä monet turistikappelit tänne pohjoiseen. Sen vuoksi en ole voinut välttyä kyseisiltä ilmiöiltä omassa itsessäni!”

Se laukaisi tilanteen. Retkeilijät silloin vasta tajusivat samanlaisen ulkomuodon ja ehkäpä samankaltaisen tuntemuksen seuraavalla vierailullaan “poistopuodissa”, olkoonpa se sitten minkämuotoinen tahansa.

Siis samaa ei voi syödä kahdesti, vain samanlaista. Samaa ilmiötä ei kenties synny, vain samankaltainen tai samanlainen henkisesti.

Klo 14.01 lisäys: Miekin teen makaronilaatikkoa ja muitakin ruokia aina siten, että on pariksi viikoksi. Siinä säästää pitkän pennin omia rahoja. Mämmiäkin ostan, mutten koskaan syö samaa mämmiä peräkkäisinä päivinä, vaan samanlaista! :)

Suomenkieli on siis ihmeellistä.

Jätä kommentti

*