Suomi on Pohjolan ”Yellowstone”!

Kokonaisuutena ajatellen Suomi on maailman suurin luonnonpuisto ”Yellowstone”, missä on infopisteitä satoja. Tämä on sellainen rikkaus, joka pitää jättää raiskaamatta. Tätähän ne miljardit ihmiset käyvät ihastelemassa, nauttimassa luonnonrauhasta ja puhtaista vesistä ja samalla jättävät rahaa, jotta Suomen valtio ja sen asukkaat pärjäisivät ja jaksaisivat elää ja tuottaa elämyksiä.

Viimeaikaiset uutiset kertovat muunmuassa, ettei Suomessa tule puupulaa, vaikka perustetaan Kuopioon uusi tehdas, Äänekoskelle ja Kemijärvelle.
Mainittiin, että kun puun vuosikasvu on tietty ja vaikka huomioidaan suunniteltujen tehtaiden tarve, niin siitä huolimatta Suomessa riittää puuta.

Miun mielestäni tuo vuosikasvu puissa on lähinnä latvan osalta, no samassa varmasti runkokin vahvenee. Mutta kun se puu otetaan pois, niin menee 60-100 vuotta ennenkuin siihen tilalle on kasvanut uusi samankokoinen. Eikös silloin tule aukkohakkuuta valtavasti ja puupula, kun eihän ne vuosittain samoilla paikoilla lisäänny. Olenkohan ihan väärässä tuossa asiassa?

Eikös puuta rahdata jo Venäjältä pohjoisen teollisuuden tarpeisiin ja muittenkin raja-asemien kautta pitkin itärajaa?! Miksi sieltä tuodaan, jos kerran vakuuttelujen mukaan Suomi on omavarainen puun suhteen. Epäilen kyllä vahvasti, vaikka tietenkin joku sanoo, että ”aina sitä eppäillä passaa, mutta tieto on se, joka ratkaisee!”

Mitenkäs sitten turvesuot? Suo on arvokas jo sinällään. Kun ne otetaan energiatuotantoon, niin samalla häviää ja katoaa arvokas kasvillisuus. Se on kärsinyt jo mielettömistä ojituksista, kun siitä koitunut hyöty jäi ihan ”alakouluasteelle”. Eipä kasva kunnollista puuta vanhoilla suopohjilla, marjat hävisivät. Ojia myöten valui ja valuu edelleen humusta vesistöön. Veden väri on suurelta osin muuttunut ruskeaksi, kuulemma ihan terveellistä uida. Joku väitti, ettei tarvitse savikylpyjä, kun menee suo-ojiin uimaan. Voi olla näinkin, mutta voi olla toisinkin.

Järvet ovat merkittävä tekijä matkailussa. Niitten saastumisen estäminen pitää olla itsestään selvää. Eikä maan alta tuleva vesi riitä kaikkeen, vaikka satanut ja sulanut vesi imeytyykin ja puhdistuu läpäistessään sorakerroksia. Mikä onkaan tilanne muualla juotavan veden suhteen ja miksi Suomessa myydään juomavettä pulloissa? Eikö se ole jo sen merkki, että puhdas juomavesi ei olekaan kaikille, eikä kaikkialla itsestään selvä asia. Päivittäisissä uutisissa kerrotaan pilaantuneista vesistöistä ympäri maapallon. Eikö kannattaisi hieman enemmän ajatella veden käyttöä ja erityisesti estää sen saastuminen.

Suomen luontoa koetellaan raskaimmalla kädellä. Kyllä luonto uusiutuu, mutta siihen menee aikaa yksi tai kaksi sukupolvea yhteenlaskettuna ikänä. Mitä kaikkea hyötyä elämälle on kasvustosta, se on todistettu moneen kertaan. Aiemmin parantolat rakennettiin havumetsien keskelle ihan vain terveellisistä näkökohdista johtuen.

Suomen ja pohjoisen luonto on kaikkineen ainutkertainen. Sitä ei kannata valjastaa yksinomaan teollisuuden näkökulmasta, vaan parempi olisi rauhoittaa tilanne ja esimerkiksi Kuopioon suunniteltu uusi tehdas tulee pistää jäihin, vaikka kuinka jonkun taskussa polttelee miljoonat, jotka pitäisi sijoittaa tuottamaan. Kenelle? Tietenkin sille sijoittajalle, mitäpä muulla on väliä. Valtavat selittelyt ja laskelmat värittävät suunnitelmia ja sitä erityisesti paisutellaan, kuinka paljon työpaikkoja se tarjoaa. Arvokkaalla asialla ratsastaminen on hyvin kyseenalaista.

Suomalainen luonto on sinällään jo itseisarvo. Panostamalla matkailuun ja kansainväliseen kanssakäymiseen, pienemmillä investoinneilla saadaan paljon parempi tulos ympäristön ja luonnon kärsimättä. Ne ovat asioita, jotka todella pitää ymmärtää.

Mutta iso rahako se määrittelee sen, miten luontoa raiskataan ja puuta kaadetaan aivan tolkuttomasti. Mikään ei kestä ikuisesti ja mitä jää tuleville sukupolville jäljelle. Aivan kuin Katri-Helenan laulussa sanotaan: ”Katson autiota hiekkarantaa, …!”

Jätä kommentti

*