Tasa-arvoa kouluopetukseen

Koulut alkavat parin viikon sisällä, oppilaat odottavat kuumeisesti kavereitaan ja koulua. Niin se on ollut aina, vaikka keväällä kuinka ollaan väsyneitä, niin syksyllä oikein kynnet syyhyää päästä opintielle.

Mitä jäi itselleni käteen aikanaan 1950-luvun kansa- ja oppikouluista?
Kuri oli ja sen on oltava edelleenkin. Se on välttämätöntä.
Päänsilityksillä ei kovin pitkälle pötkitä, jos ei rajoja elämään ole asetettu.

Suuret luokat eivät olleet yhtään ongelmaksi, päinvastoin. Sellainen tunne vain jäi, kun nykyisin häthätää 10 lapsukaista on luokassaan. Ehkä hieman liioittelin, mutta yksilöopetusta riittää. Voi olla hyväksikin, en väitä vastaan. Tosin lasten lukumäärän pienentyessä syntyvyyden romahdettua, kaikille luokille ei riitä enää kymmeniä oppilaita.

Pojille oli puutöitä ja tytöille kodinhoitoa eli tiskaamista, silittämistä, ruoan laittoa.
Tuo kysymys on herättänyt ajatukseni, että miksei pojille annettu kodinhoitoon ja ruoanlaittoon oppia? Miksi vain tytöille?

Itsekin sitä harmittelin, mutta onneksi olin kotona jo sen verran aktiivinen, että alkuopetus oli juurtunut kotoa muuttaessani.

Tämänpäivän nuoriso on lähes yhtä uusavuttomia, kun joutuvat tilanteeseen, missä pitää huolehtia omasta elämästään. Kotoa muutto on jo sellainen, mutta että vaatteista ja ruoasta huolehtiminen pitää kuulua koulujen perusopetukseen kaikille.
Sillä vältytään uusavuttomuuden tuomalta tuskalta.
Kun kaupasta ostetaankin raaka-aineet ja tehdään itse, silloin tulee aina sitä, mitä halutaan ja säästetään rahaa. Ruoka-annokselle tulee hintaa euron-parin verran.
Yhtä lailla herkimmät menevät vaateostoksille, kun ei osata käyttää silitysrautaa, eikä pyykkikonetta. Laitetaan kierrätykseen tai heitetään pois, jos nappi lähtee tai jokin sauma hivenen ratkeaa. Neulan käyttöä ja ompelun perustaito ovat hyvä oppi myös pojille ja miehille. Ei ne ole vain naisten taitoja, vaikka kotona äiti tuppaa huolehtimaan sellaisista. Kannatta opetella jo lapsena, sen sanon kokemuksesta.

Pojille on annettava peruskoulussa lukioon saakka aivan samat opetukset mainituissa asioissa kuin tytöillekin.

Yhtälalla tytöille on suotava mahdollisuus tehdä puu- ja metallitöitä. Ammatinvalintoihin ihan merkittäviä perustaitoja molemmille ryhmille. Kotioloissa molemmista taidoista on hyötyä.

Kenties jotain onkin, mutta entistä enemmän. Eikä haittaa, vaikka lukio-ikäiselläkin on kotitalous- ja puu-/metallityö-opetusta. Kotoa poismuuttaessaan ei olisi niin paljon tumpeloita eikä avuttomia. Elämä olisi paljon valmiimpaa, sillä ei ole olemassa erikseen miesten ja naisten töitä.

Joukkojen komentajina tomerat naiset ovat monta kertaa ärhäkämpiä ja tarkempia kuin löysälihaksiset uroot. Se on nähty myös naisille annetun asevelvollisuus-mahdollisuuden myötä.

Eikös äidit ja isot siskot ole kotonakin sellaisia jyrääjiä monesti, että isät ja pojat ovat helisemässä.

Tasa-arvoa siis kouluopetukseenkin!

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukavasti pohdittu. Perustaitoja tarvitaan, nykyisin entistä enemmän.
    Silmäilin netistä, että opetussuunnitelmat ovat uudistuneet äskettäin. Takana ovat nuo entisajan käsityöt ja puutyöt pojille. Ylen juttu on mukavasti kuvitettu 2016: https://yle.fi/uutiset/3-9070271

    Opetushallinto selvittelee perusopetuksen muutosta sivustollaan, täytyypä lukea aihe paremmalla ajalla.
    ovat siellä mukana myös:

    •käsityö
    •liikunta
    •kotitalous

    https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelman-ydinasiat

  • Hannu Musakka

    Niinpä mie vähän arvelinkin, mutten lähtenyt tarkistamaan. Heitin vain muuten viestiä kouluille, jotka kenties eivät edelleenkään seuraa niin tarkasti ohjeita. Opit ovat kaikille perusasioita ja elämässä selviämisen ehtoja, ettei aina tarvitse ostaa palvelua, kun voi itsekin tehdä. Tämänpäivän hesarissa oli iso juttu siitä, miten perustaidot ovat kadonneet ja laiskuus lisääntynyt. Siis sattui aika kohdalleen miun pohdintani aivan vain lonkalta. :)

Jätä kommentti

*