Tavanomaistako ja tyypillistäkö ?

Talvimyrskyt ovat tulleet jäädäkseen tai sitten ne ovat olleet aina, ainakin 1990-luvulta. Aiemmin joulunpyhinä on puhaltaneet sellaiset tuulet, mitä nyt tämä viimeisin Aapelikin. Ehken viimeksimainitulla oli enemmän voimaa tai sitten ei. Takavuosien Tapani- ja Hannu – myrskyt kaatoivat puuta kuin heinää. Sähköt pimenivät nykyiseen malliin. Silloin aikanaan ei vaan ollut sellaisia aggregaatteja apuvälineinä, tuskin kaikissa laitoksissakaan lienee ollut varajärjestelmiä.

Eiköhän nuo kuitenkin kaikkineen ole tavanomaisia niin kesälle kuin talvellekin. Sähkökatkojen vähentämiseksi on hyvä kaivaa kaapelit maahan. Eipähän silloin yhteydet katkeile niin herkästi.

Tavanomaistako nyt sitten on kaikki järjestelmät ja tekemiset sähkön varassa ilman varajärjestelmää. Kaukolämpö tuli helpottamaan kiinteistöjen asumiskelpoisuutta, mutta kun sekin tarvitsee sähköä. Tulisijat on tuomittu perimmäiseen h….ttiin naapurien savustusten vuoksi. Ihminen on unohtanut tulen merkityksen, kun savukin jo häiritsee.

Eiköhän tuo puulämmitys Suomessakin ole yksi niitä varmimpia keinoja saada lämmintä asuntoihin. Jonkinlaiset varalämpöjärjestelmät olisi kaikkialla hyvä olla olemassa. Hella ja uuni, siitä se lähtee.

Kuivan puun poltto ei varmaankaan lisää hiilijalanjälkeä kuin saastettakaan ilmassa siinä määrin kuin kaukolämpölätkään. Palaahan niissäkin valtava määrä erilaista tavaraa, vaikka “asiantuntijat” ovatkin määrittäneet kostean puun palavan paremmin kuin kuivan. Ehkä se isoissa kasoissa ja tehokyökeissä sellaisen ilmiön saa aikaan, mutta omassa takassa tai saunan kiukaan alle en kosteita puita tarjoa. Sinne pitää olla kuivaa, hyöty-laatusuhde on oltava kohdallaan.

Tosin pitää muistaa Lapin olosuhteet, siellä kun poromies tai taivaltaja laittaa tunturikoivuoksia nuotioonsa, niin iloisesti palavat. Mitä ilmeisimmin kosteus on vetäytynyt rungosta juuriin ja latvukset ovat siinä määrin kuivahkoja ja tuohipintaisia, että tuli oikein kilpaa nousee latvuksia pitkin muodostamaan lämpöä. Mitä ilmeisimmin tavanomaista.

Tavanomaista on myös se, että joillakin on pitkä matka joskus kilometrin päähän, kun asuvat sen verran sivussa jostakin(?!). Muistan takavuosina, kun rakensimme talon 2,5 km:n etäisyydelle kuntakeskuksesta, niin herkimmät kyselivät jo, että “mitenkä lasten harrastusten nyt käy?!”

Onko liian tavanomaista ajatella, että kaikki asuvat samassa keskustassa, toinen toisissaan kiinni. Toinen vaihtoehto on rakentaa niin korkea talo, että alakertaan laskeuduttaessa kaikki on käsillä. Ei sieltä huipulta kuitenkaan ole sen lyhyempi matka, aikaa sekin vie ja jos hissit menevät jumiin, niin rappusia pitkin tarpoessa ylös tai alas, vie se aikaa vielä enemmän kuin tasainen tie. Tavanomaistako on ajatella noin ja että sivummassa asuvat jäävät joistakin paitsi?

Kukaanhan ei jää paitsi mistään, mistä ei halua. Mihinkään ei ole sen pidempi matka kuin sieltä takaisinkaan. Sama matka molempiin suuntiin.

Enimmillään on kyse vain asenteesta. Nyt tuota asennetta liikenneministeriö ministerinsä johdolla laittelee uuteen uskoon, kun määrittelee, että “koko Suomen autokanta on v. 2045 sähköisiä ajoneuvoja!?”

Mistähän tuollainen ajatus syntyy? Asuvatko suunnitelman tekijät niin hyvien liikenneyhteyksien päässä Helsingin keskustassa, ettei tarvitse yksityisajoneuvoa edes unissaan?

Voidaan reilusti sanoa, että tuo on pahempi kuin takavuosien “stetsonista vedetty hetken mielenhäiriössä aikaansaatu ajatus!” Järkeä siinä olisi siinä tapauksessa, että “koko maailma olisi saman järjestelmän piirissä. Kaikkialla olisi töpselipaikkoja, autojen akut olisivat pikaladattavia ja lataaminen veisi aikaa samanverran kuin polttomoottoriauton tankkaus ja että kaikissa ajoneuvoissa olisi vara-akku – järjestelmä, ettei yksikään jäisi tienpäälle. Joku tietenkin väittää heti, että hyytyyhän niitä dieseleitä ja bensa-autojakin tienpäälle. Jää niitä, kun polttoainemittari näyttää mitä tahansa ja tankki onkin kuivahtanut ihan lommolleen. Eikä kuski ole muistanut ottaa sitä 5 litran varakanisteria mukaan tai tenupullo on jäänyt viimeksi ostamatta huoltsikalta.

Mutta se määrä, mikä ajoneuvoja maanteillä Suomessakin liikkuu, on aivan eri lukemissa kuin tämänhetken sähköistetyt ajoneuvot. “Pitkä matka on Tippavaaraan, pitkä sinne on tie!”, joten kaikille on turvattava perillepääsy.

Tyypillistä ja tavanomaista valtakunnallisten suunnitelmanlaatijoitten ajatusmaailmassa on muuttaa kaikki samaan muottiin nyt ja tässä. Entäpä, mistä niitä uusia ajoneuvoja riittää kaikille ja millä rahoilla? Entä sitten, kun kehotetaan kaikkia ajamaan uusilla ajoneuvoilla ja kun ne joka päivä vanhenevat, niin kenellä on sellaiseen varaa?

Joku rahoitusmainos kertoo ja suosittelee ajoa vaikka joka päivä uudella autolla! Mutta eihän se enää seuraavalle kuskille ole uusi, jos on kuukausi tai vuosi ajettu. Vanha mikä vanha!

Nykyinen ajattelutapa on tavanomaista ja kyse on kerskakulttuurista: Tehdään halvalla ja kun menee vähänkin ruttuun tai muuta, niin heitetään pois ja ostetaan uusi, kun “saa kaksi kolmen hinnalla vai päinvastoin!”

Tavanomaista ja tyypillistäkö ajattelua, että kaikilla on kaikkea ja kaikki hyvin? Elämä voi olla hyvin ilman sähköautoa ja ilman kaukolämpöä.

Puuliesi uuneineen ja vanha dieselmersu pihalla, hyväkuntoinen ja katsastettu, polttopuita liiteri täynnä ja kellariin survottu marjoja. Tämä olisi sitä pahanpäivänvaralle – toimintaa. Eikä maailma sen enempää saastuisi. Tehdäänkin tästä tavanomaista ja tyypillistä. Silloin kestetään myrskytkin paremmin ja on lämmintä kun tarvitaan.

Jätä kommentti

*